Yksi ihmisten perimmäisistä ongelmista taitaa olla se, että ihmiset eivät osaa kuunnella itseään. He kuuntelevat sujuvasti kyllä toisiaan, mutta ymmärrys tulee siitä, että osaa kuunnella ja kuulee itseään.

Psykologien tehtävä on kuunnella ihmisiä heidän puolestaan. Koko ammattikunta on syntynyt sitä varten, että on ihmisiä, joiden käyttäytymisessä, ajattelussa ja tulkinnassa on sellaisia virheitä, jotka vaikeuttavat heidän ja mahdollisesti kanssaihmistensä elämää. Ja tämä on hyvin yleistä. Koska ihmisillä on hieman vinoutunut käsitys asioista, he eivät välttämättä ymmärrä asioita aivan oikein, eivätkä he pysty vertaamaan uutta tietoa, uusia kokemuksia aivan suoraan vanhan pohjalta. Voi olla jopa niin, että kun ihminen, jonka itsetunto on murjottu, saa osakseen kiitosta, hän voi ottaa sen vittuiluna tai mahdollisesti hän vain sulkee siltä korvansa, koska ei ymmärrä sitä. Tässä kohtaa ihmisten olisi hyvä pysähtyä kuuntelemaan itseään: miksi reagoin näin? miksi kiitoksen saaminen saa minut ajattelemaan ja tuntemaan näin? Psykologin tehtävä on ohjata ihmistä kuuntelemaan ja kyselemään näitä asioita, koska pohjimmiltaan ihmisen käytökselle ja ajattelutavalla on aina jokin syy.

Tiedostaminen on psykologian avaintermejä. Se tarkoittaa sitä, että ihminen tiedostaa syyt, jotka aiheuttavat hänessä tunteita ja ajatuksia. Hypnoosissa on voitu saada ihmiset turvallisesti lähestymään traumaattisia tilanteita; draamaterapiassa joukko potilaita ikäänkuin tekee teatteria niistä tilanteista, jotka ovat olleet traumatisoivia; on lukuisia tapoja, miten ihminen pystyy palaamaan turvallisesti niihin tilanteisiin, jotka aiheuttavat heille ongelmia. Toisaalta useissa tapauksissa ei ole vain yhtä, selväpiirteistä hetkeä, vaan esimerkiksi alkoholistiperheen lasten koko lapsuus saattaa olla kokonaisuudessaan traumatisoiva, jossa mukana on sitten jotain traumatisoivampia tilanteita. Samoin uskonnollisessa perheessä koko lapsuus saattaa olla 'vääränlaista ohjelmointia'. Vanhemmat kun ovat itse usein myös niitä, jotka eivät kenties osaa kuunnella itseään kasvattaessaan lapsiaan, koska liian usein aikuiset unohtavat, millaista oli olla lapsi, mitä he itse toivoivat lapsuudessaan ja millaisia he olivat lapsina.

Itsensä kuuntelu saattaa johtaa helvetillisiin tunteisiin, maanpäälliseen helvettiin, jossa tuntuu kuin seintä kaatuisivat päälle ja taivas putoaisi niskaan. Tiedostaminen voi olla lähes yhtä raakaa kuin traumaattinen kokemus, mutta niillä on hyvin päinvastainen vaikutus ihmiseen itseensä. Trauma sulkee ihmisen korvat, tiedostaminen avaa ne. Tämän jälkeen ihmisellä on aina olemassa työkalut, joilla he voivat verrata uutta kokemusta aikaisempaan ja ymmärtää omia motiivejaan. Jopa tilanteissa, joissa heillä ei ole asiasta aiempaa kokemusta.

Mietin asiaa hieman syvemmin omista kokemuksistani. Minulla on lähes aina jokin kokemuksellinen syy sille, miksi toimin tai en toimi tietyllä tavalla. Uskoisin, että jokaiselta ihmiseltä löytyy sellainen. Esimerkiksi: miksi en käytä alkoholia? Ensimmäinen syy on varmasti se, että isäni oli alkoholisti, lähes jokainen sukuni mies on ollut alkoholiongelmainen. Suvullani on selvästi ollut vielä tapana käsitellä ongelmia humalassa tai kenties pyrkiä unohtamaan ne, jotan alkoholi on toiminut hyvänä ajatusten, tunteiden ja toisaalta ongelmien kohtaamisen salpaajana. Sen lisäksi, että tällä tavoin on aika usein vanhatkin ongelmat jääneet käsittelemättä, olen hyvin pienestä nähnyt alkoholin aiheuttavan lisää ongelmia, ja miten se tuhoaa ihmisiä ja suhteita. Toinen syy on se, että kun pienenä, jo ennen varhaisteini-ikää maistelin alkoholia, se oli aivan helvetin pahaa. Kun yhdistää seuraukset makuun, ei voi oikein ymmärtää, miksi ihmiset tekevät näin ehdoin tahdoin? Kokemusteni pohjalta syy on se, etteivät ihmiset osaa olla ilman, alkoholi toimii kuin heroiini ja ihminen on koukussa joko sosiaalisesti tai henkisesti ennen kuin itse asiaa huomaa. Kolmas syy: siltä pohjalta uskon, että minun on parempi pysyä alkoholista erossa.

Muutamia kysymyksiä, joita jokainen voi miettiä omakohtaisesti:
- miksi minä en juo/juon alkoholia?
- miksi osaan/en osaa ottaa kritiikkiä vastaan?
- miksi uskon/en usko jumalaan/jumaliin?
- miksi pidän/en pidä sähkölaitteista?
- miksi halaaminen tuntuu/ei tunnu mukavalta?
- miksi soitan/en soita musiikkia usein volyymit kaakossa?
- miksi osaan/en osaa puhua itsestäni?
- miksi veri kiehtoo/inhottaa minua?
- miksi pidän/en pidä kauhuelokuvista?
- miksi en jaksa/jaksan nousta sängystä?