Olen joskus pyöritellyt käsissäni kirjaa Keskusteluja Jumalan kanssa. Jokin aika sitten ensimmäistä kertaa lukaisin muutamia sivuja sitä. Ei vaikuttanut yhtä mielenkiintoiselta kuin millaisen kuvan sain sen julkaisun aikaan. Tuli tuossa mieleen SJY:llä käymieni keskustelujen pohjalta kirjoittaa keskusteluista uskovan kanssa. Täytyy kyllä sanoa, että tuosta kirjasta tulisi oravanpyörä, jossa pyörittäisiin asioiden ympärillä, mutta ei koskaan kohdattaisi ns. todellisia asioita. En usko, että tavoitteeni on romuttaa ihmisten uskoa, mutta muokata itsetuntevampaan suuntaan, koska muutoin ihminen voi uskoa esimerkiksi Jeesukseen ja hänen  lähimmäisenrakkauteensa, mutta toimii käytännössä aivan päinvastaisella tavalla. Siten kristitty voi päätyä omassa elämässään tämänsuuntaiseen kaavaan:
Jeesus = Ihminen = humanisti = Saatana = Jeesus
Tälle kaavalle näyttäisi löytyvän jopa Raamatusta itsestään kaava alfanumeriikasta, gematriasta. Lukuarvoisesti Jeesus ja Lucifer ovat samanarvoisia. Tästä varmasti osaisi joku paremmin asiasta tietävä kirjoittaa, itse joudun pohjaamaan tämän lähinnä internetistä löytämiini tutkimuksiin.

SJY:llä olen muuttanut hieman asennoitumistani. Toisinkuin aiemmin tulin hitaasti ja vaitonaisesti takaa, nyt annan palaa melko suoraan, mutta pyrin samalla pitämään itseni kohtuullisen neutraalina ja puolustamaan Jumalaa täydellisenä. Ihminen ei tällaisissa keskusteluissa tarvitse puolustusta. Katsotaanpa:

Elävän uskon kristityissä vaikuttama yhteisyys riittää siihen, että jokainen meistä uskoo Jeesukseen vapahtajana. Vaan ei enää meidän puheenaiheisiimme, elämänkokemuksiimme ja painotuksiimme. Siitä syystä, vaikka meillä on Asia, joka yhdistää, meillä on asioita, jotka tekevät meistä erilaisia - ei kuitenkaan erota meitä. Ne asiat, jotka erottavat meitä syntyvät siitä, että ihmisen on todella helppoa, jos ei ymmärrä itseään, alkaa ymmärtää omien ajatustensa tulevan Jumalalta ja olevan jumalallista alkuperää. Onko näin todella, jos ajattelemme ja toimimme niin eri tavalla? Ainoa mahdollinen tulkinta minulle on, että me olemme ihmisinä erilaisia ja osa meistä sotkee ajatuksensa Jumalan ajatuksiin tai muussa tapauksessa Jumala on skitsofreenikko. Miten te haluaisitte uskoa? Minä uskon, että me ihmiset haluamme niin kovasti olla jumalankaltaisia, että unohdamme elävämme ja olevamme edelleen kasvussamme kesken. Jumala ei voi olla skitsofreenikko, mutta ihminen voi.

Toinen lyhyehkö viestini käsittelee puolestaan asenteita ja mahdollisesti ärsyttämistarkoituksessa kirjoitettuja viestejä. Tämähän on aika tulkinnallinen asia, sen lisäksi, että kyse on rakkaudesta sanoihin.

Meissä jokaisessa ihmisessä on asenne ja se tarkoittaa lähinnä suhtautumistapaa asioihin. Yksi asia voi nähdä esimerkiksi kritiikin positiivisena asiana, kuten minä ja toinen näkee sen negatiivisena. Meidän suhtautumistapamme eli asenteemme on kritiikkiä kohtaan silloin erilaisia. Sen lisäksi minulla on aika lujasti sellainen käsitys, että ihmiset saattavat ärsyyntyä viesteistä, jotka eivät ole heille kirjoitettu tai laisinkaan ärsyttämistarkoituksessa. Jos joku pitää kritiikkiä negatiivisena, hän saattaa hyvin nähdä kritiikin siinä määrin ärsyttävänä, että kieltää koko aiheen. Provosoivat viestit ovat sitten asia erikseen, mutta yleensä ne saavat aikaan keskustelua, joka on negatiivinen/positiivinen asia.