Tänään olen katsonut asiakseni pukeutua jälleen kriittiseksi kristityksi ja vain odotan sitä hetkeä, kun saan lähdön Sana ja Ylistys -seurakunnan keskustelupalstalta. Tähänkin asti näyttäisi siltä, että sieltä on sensuroitu jopa toisten kristittyjen kirjoituksia, jotka asettavat kyseenalaiseksi asioita. Minä puolestani vaahtoan omista lähtökohdistani, kumartamatta sen enempää Raamattua, Sanaa ja Ylistystä kuin muita ihmisiä.

Tsunamituho puhuttaa selvästi kristittyjä Suomessa, vaikka he ovat tapahtumapaikalta tuhansien kilometrien päässä. Osa heistä on järkyttyneempiä kuin paikan päällä olleet uhrit, joista osa jatkaa jo elämäänsä, kun täällä vielä pähkäillään: miksi näin tapahtui? onko Jumala hylännyt? Valituskonserttiin osallistuvat omalla bassoäänellään nyt maailmanlopun ennustajat, jotka katsovat maailmanlopun aikojen lähestyvän. Ikäänkuin suurempia katastrofeja ei olisi maailmanhistoriassa nähty. On selvää, että on melko vaikea ymmärtää mennyttä maailmaa, kun historiankirjoitus on vielä melko nuori ja samoin nykyiset tiedotusvälineet ovat jo satelliitti- ja digitaaliajassa. Toisin kuin esimerkiksi sata vuotta sitten.

Tässä pari otetta vastauksistani SJY:n keskustelupalstalle:

"Minua ei ole näinä aikoina ahdistanut. Ehkä minua ahdistaisi, jos olisin thaimaalainen kristitty, jolta vesi on vienyt koko lähisuvun, kotitalon ja lemmikkieläimet. Minua mietityttäisi hyvin paljon se, että miten minä tulen pärjäämään jatkossa. Vastaus on varmasti: turvaamalla Jumalaan, mutta entä, jos Jumala ei tee minulle taloa tai tuo minulle ruokaa? Ehkä en uskokaan tarpeeksi ja näännyn nälkään tai kuolen epidemiaan. Me länsimaalaiset vain ajattelemme siinä tilanteessa kaikkea muuta kuin noita yksittäisiä tapauksia ja ahdistumme, kun katastrofi on tapahtunut jossain muualla kuin täällä. Mitä ihmettä? Odotamme Maailmanloppua, jotta meidänkin olisi hyvä olla?"

"En usko, että juuri tällä hetkellä kaikki ihmiset osaavat kiittää tapahtuneesta ketään. Näyttää olevan helpompi syytellä ja osoitella, vaikka ei sekään ketään auta. Voidaan olla papeista ja piispoista, kaikenlaisista saarnamiehistä montaa mieltä, mutta heitäkin tilanne puhuttaa. Onhan täälläkin jo esitetty tsunamin jälkeisissä tunnelmissa monenlaisia puolustuspuheita Jumalalle, vaikkei hän niitä meidän puolestamme kaipaa. Jumala pitää kyllä huolen omastaan ja omistaan. Meitä ihmisiä tämä tapahtuma on järkyttänyt ja saattanut epävarmuuden, kenties epätoivon tilaan. Eikä suinkaan meidän raivomme mitään auta tai ahdistuksemme, sen vuoksi en itse katso asiakseni ajatella asiaa yhtään sen pidemmälle kuin, mitä voin tehdä auttaakseni. Oman korteni olen jo taloudellisesti kokoon kantanut, fyysisesti apua on vaikea antaa, koska minulla ei ole varaa lentää paikan päälle ja rukoilu tuskin auttaa juuri nyt, koska ei-kristityt ovat jo helvetissä ja jälleenrakentamisen ovat tähänkin asti tehneet ihmiset. Vaikeaa juuri tällä hetkellä on kuitenkaan siunailla muuta kuin kuolonuhreja ja heidän omaisiaan. Sen vuoksi en aivan ymmärrä, mistä tämä kaikki ahdistus ja nämä puolustuspuheet tulevat? Ja uskoakseni se Maailmanloppu tulee kyllä aikanaan. Niin paljoa en kuitenkaan tätä maailmaa vihaa (onhan tämäkin Jumalan luoma), että rukoilisin Maailmanlopun jouduttamisen puolesta. Ehkä meidänkin, jotka eivät ole joutuneet fyysisesti tai taloudellisesti kärsimään tsunamista, olisi aika jatkaa elämäämme."