1. Ateisti ei usko Jumalaan. Mutta mistä sen voi tietää? Eikö ehdottoman kielteinen väite edellytä ehdottoman varmaa ja tyhjentävää tietoa. Mitä meillä ei ole.

Jokainen ihminen luottaa kokemukseensa. Siltä osin jokainen ihminen on tavallaan kokemuksilleen sokea, koska olisi aika hullunkurista, jos ihminen jotain kokiessaan ensimmäiseksi kyseenalaistaisi kaiken kokemansa.

Toiseksi on todella vaikea selittää toiselle ihmiselle sitä, mitä on kokenut. Kuten zeniläisissä kirjoissa ja opetuksissa halutaan korostaa - sanat ovat valhetta, kokemus on totta - meidän tulee pyrkiä pois selityksistä ja nimien antamisesta kokemuksillemme.

Kolmanneksi kokemusta on myös se, jota ei ole koettu, erityisesti tapauksissa, joissa tätä kokemusta pyritään jollain tavalla selittämään ja pitämään tarpeellisena, jossei välttämättömänä. Olen uskovasta perheestä ja minut on kasvatettu rukoilemaan, mutta myös näkemään ja aistimaan asioita, joita en oikeasti aistikaan. Tämä oppi on ajan mittaan kääntynyt anti-opetukseksi eli kääntynyt itseään vastaan ja se, mikä jonkun mielestä on välttämätöntä on omasta mielestäni turhaa tai jopa olematonta.

Ateismi ei välttämättä väitä mitään ehdottoman kielteistä. Ainoa asia, johon se ottaa kantaa on jumalten olemassaolo, samalla tavalla kuin kristitty ottaa kantaa atsteekkijumalten olemassaoloon tai muslimit hindujumalten. He ehkä pitävät näitä muita jumalia epäjumalina tai, mikä selitys ehkä paremmin kävisi tässä kohtaa on se, että heillä ei ole kokemusta näistä jumalista. Siitä syystä voidaan olettaa, että ateismi vain uskoo yhteen jumalaan vähemmän kuin monoteistit. Kun monoteisti ymmärtää, miksi hylkää kaikki maailman n. 20.000 muuta jumalaa tai jumaluutta, hän ehkä ymmärtää, miksei ateisti usko hänen jumalaansa. Tarvitaanko tähän muuta tietoa?

2. Jos Jumala ei ole luonut maailmankaikkeuden, niin mistä se on sitten putkahtanut? Syntynyt itsestä? Mutta silloinhan sen olisi ensin pitänyt olla olemassa. Ja se ei ole mahdollista.

Mistä syystä ihmisen täytyy tietää? Miksi ihmisellä täytyy olla selitys asioihin, joita ei kuitenkaan pysty koskaan täydellisesti ymmärtämään? Vain tyydyttäkseen oman selitystentarpeensa ja saadakseen jonkinlaisen tuen sille ajatukselle, ettemme ole yksin ja turvattomia?

Tähän yksinkertainen vastaukseni on: en tiedä, enkä katso aiheelliseksi tietääkään. Jos asia joskus absoluuttisen varmasti selviää (mitä epäilen), kai tieto sitten minunkin korviini ja silmiin tulee ja tiedokseni, halusin sitä tai en.
Ja se siitä tieteellisestä maailmankäsityksestä.

3. Noinko vain ateistit kiistävät kaiken yliluonnollisen? Kielilläpuhuminen on aivojen..öö liikettä ja spiritismilaudan lasia ei liikuta henkivallat vaan pelkkä energia.

Yliluonnolliset asiat kuuluvat myös niihin asioihin, joista joko on kokemusta tai sitten ei ole. Sen verran olen itse ihmismieltä ja -järkeilyä tutkiskellut, ettei ole mitään luotettavaa todistusta tai ylipäätään tarvetta todistaa yliluonnollisista asioista. Ihmismieli tuottaa kaikenlaista silmänlumetta niiden iloksi, jotka sitä kaipaavat.

Kielilläpuhuminen on helppoa kuin tanssi, kun vaan oppii tekniikan ja usein silloinkin kieli tuppaa olemaan pikemmin siansaksaa kuin mitään ymmärrettävää, maanpäällistä kieltä. Esimerkkejä löytyy pilvin pimein ja uskoakseni ne ihmiset, jotka kieliä osaavat puhua, osaavat myös sanoa, milloin kielilläpuhuja puhuu kieltä ja milloin siansaksaa. Lähes poikkeuksetta kieli taitaa olla pikemmin jälkimmäistä.

Spiritismi onkin mielenkiintoinen ilmiö, joskaan sitä ei ole käsittääkseni tohdittu aivan hillittömästi tieteellisissä oloissa tutkia. Joka tapauksessa näyttää siltä, että kun mystisyyden viitta erilaisten 'yliluonnollisten' asioiden yltä riisutaan, ne asiat alkavat näyttää ihan muulta kuin miltä alunperin näyttivät. Samalla yliluonnollinen tulee aina vain luonnollisemmaksi, kuten kai yliluonnollinen jo luonnollisena ilmiönä on pikemmin luonnollinen kuin yliluonnollinen...

4. Jos perimmäinen todellisuun on persoonaton, silloinhan ihmisen arvo katoaa, vapautemme on näennäistä ja itseluotu, subjektiivinen moraali on vailla pysyvää pohjaa. Kuka voi elää näin?

Millä tavalla ihmisen arvo sitoutuisi 'jonkin' persoonallisuuteen? Siten menettääkö porkkana makunsa ja porkkanuutensa, kun siitä raaputetaan kuori?

Voidaan olettaa, että maailmassa on aika paljon näennäistä ja ihmisen itsensä luomaa. Voidaan nähdä, että kun poistetaan Ylin Persoona, silloin ihmiset menettävät moraalinsa ja alkavat moraalittomiksi. Tältä pohjalta minun kai tulisi olla moraaliton, siitä huolimatta noudatan Raamattua kaikilta muilta osin paitsi, mitä opetetaan avioliitosta ja Jumalaan uskomisesta. Syntini on perisynti ja siihen se sitten taitaa jäädä. En käytä alkoholia, kahvia tai tupakkaa, enkä harrasta seksiseikkailuja, en rötöstele, valehtele, hauku tai kiroile. Ja miksi? On muutamia universaaleja opetuksia, jotka toimivat niin kotona kuin puutarhassa, kristinuskossa kuin ateismissa. Ne vain on löydettävä käyttämällä omaa maalaisjärkeään ja edes jollain tavalla sitä vähäistä empatiakykyä, joka meistä ihmisistä yleensä löytyy. Älä tee toiselle, mitä et haluaisi itsellesi tehtävän.

Näyttääkin äkkiseltään, että pikemmin tämä moraalittomuusdilemma ei suinkaan koske ateisteja, vaan teistejä. Heillä on usein suurempia ongelmia moraalinsa kanssa kuin ateisteilla ja he heiluvat kahden ääripään välillä: joko he ovat hyviä tai sitten he ovat pahoja. Nietzsche sanookin: "Sen, joka taistelee hirviöitä vastaan tulee olla varuillaan, ettei itse muutu hirviöksi." Ja empatiakyvyttömiä saattaa olla sitä myöten enemmän nimenomaan Persoonaan luottavissa kuin niissä, jotka pitävät Persoonaa ihmismielen tuotteena.

5. Tämä Jeesus väitti olevansa Jumala. Vanha testamentti on täynä profetioita hänestä. Miten ateistit tavallisesti kumoavat hänet? Ehkä häntä ei ollut? Hän oli vain ihminen? Näen tällaiset vaihtoehdot täysin absurdeina.

Jeesus ei ollut ainoa maanpäällinen jumala. Hän ei myöskään ole ainoa, josta on ollut profetioita. Eikä hän ole myöskään ainoa, jonka olemassaolosta on käyty mittavia keskusteluja: oliko Jeesus todella historiallinen henkilö vai pelkkä henkilö romaanissa?

Ateistit eivät pyri kumoamaan Jeesusta. Pitäisikö siihen olla tarvetta? Toistan: miksi kristityt kumoavat Muhammedin, Viracochan, Horuksen tai Ganeshan? Vastaus saattaa löytyä lähes samoilta juurilta, vaikka lähtökohtaisesti ateistit ovat kenties vain kyvyttömiä näkemään näissä olennoissa ja ihmisissä jumaluutta.

Omakohtaisesti voin sanoa, että Jeesus edustaa minulle tiettyä opettajien arkkityyppiä, joita historiassa on ollut kosolti. On ollut aika, jolloin ihmiset ovat selvästi tarvinneet opettajia ja heitä on syntynyt. Ihmiset ovat tarvinneet selityksiä ja oppeja pysyäkseen ruodussa, näitä on syntynyt yhtälailla, eikä yksi ole ollut toista kummempi. Hiljattain opettajia ei enää ole tarvittu, eikä heitä maailmanhistoria liiemmälti tunne Muhammedin jälkeen. Toiseksi selitykset ovat osoittautuneet useasti selityksiksi ja teorioiksi vailla totuuspohjaa, opit puolestaan ovat kääntyneet lakiteoksiksi joiden pohjalta ihmisten tulisi oppia elämään ja kunnioittamaan toisiaan sekä toistensa omaisuutta ja elämää.

Selitykset tekevät meidät ihmiset helposti laiskoiksi, mutta ne saavat olomme turvallisiksi. Samoin lait antavat meille tietyt raamit, jottei meidän tarvitsisi etsiä itse oikeaa ja väärää. Olemme selityksiin hukkuneet, eikä meidän selityksillämme ja selityksentarpeellamme taida olla loppua. Kunhan se nälkä on tyydytetty, olemme onnellisia, ovat ne selitykset miten absurdeja tahansa. Minulle persoonallinen jumala on käsitteenä ja ajatuksena täysin absurdi, enkä pysty mieltämään sen enempää taivasta, helvettiä, täydellistä tai kaikkivoipaa. Rajallinen käsityskykyni on näiden ajatusten kanssa hukassa.
Kaipaan konkretiaa, jotain todellista ja käsinkosketeltavaa. Uskonnot eivät sitä ole, vaan lähes yksinomaan psykologiaa.

6. Juutalaiset. Miten ateistit selittävät juutalaiset? Jos he keksivät jumalansa, miksi he laittoivat itsensä jatkuvasti kärsimään luomuksestaan? Miksi juutalaiset keksisivät lakeja, joita he eivät halunneet pitää?

Vaikeita kyselet. Ihmiset ovat tehneet historiansa aikana kaikenlaista hullua ja vähemmän hullua. Miksi australialainen piispa hakkasi kuoliaaksi ateistiksi tunnustautuneen vaimon? Miksi Australian laki tuomitsi piispan 16 vuodeksi vankilaan, vaikka Jumalan laki on se, jota tulee kunnioittaa? Miksi yli 300.000 ihmistä hukkui tsunamin alle Aasiassa? Miksi ateistit eivät reagoi asiaan kuin tukemalla katastrofin uhreja ja kristityistä osa reagoi siihen puolustelemalla: ettei se ollut ainakaan Jumalan tekosia? Miksi niin monet uskonnot kristinuskoa ja islamia myöten ovat levinneet miekan avulla? Miksi niin paljon julmuutta sisältyy eri uskontoihin ja silti niissä jokaisessa halutaan veisata rauhaa ja rakkautta? Mitä rakkautta on se, että lähimmäiseltä (tai ehkä juuri sinulta) katkaistaan kaula, koska olet harhaoppinen? Tässä on vain yksi miljardisosa kaikesta hulluudesta, jota ihmiskunta tekee ja ajattelee.

Mielenkiintoinen kysymys voisi olla se, että miksi kristityt perustelevat vastoinkäymisiään Raamatulla, miksi he haluavat nähdä itsensä jollain tavalla syrjittynä ja nöyryytettynä kansana: käännä toinenkin poski. He ovat ihmisyydessään siinä määrin likinäköisiä, etteivät näe millaista syrjintää ja riistoa itse harjoittavat uskonsa nimessä. Kärsijöinä ovat niin ateistit, muslimit kuin esimerkiksi animistit, joilla ei ole mitään kirjaa tai oppia tukenaan sanomassa, että he kohtaavat vastoinkäymisiä. Miksi kristinusko haluaa vierottaa seuraajansa elämältä ja tuudittaa heidät ajattelemaan Elämää, jossain seitsemännessä ulottuvuudessa?

Elämä on tarua ihmeellisempi ja elämäntotuus on Totuutta karumpi.

7. Jos Jumalaa ei ole, mihin ajattelu perustuu? Jos ajattelu on syntynyt sattumalta, miten voimme luottaa siihen?

Ei jos, vaan kun. Mihin ajattelu perustuu? Siinäpä sinulle kysymys pähkäiltäväksi. Luulen, että vaikka jumalia olisi, ajattelu perustuu edelleen ajattelulle. Selityksistä kun emme luovu.