Työvoimatoimisto kutsuu. Ei ole ensimmäinen kerta kun unohdin ilmoittautua työvoimatoimistoon ajoissa. Muistin jälleen soittaa jo kuukauden etuajassa, mutta sitähän ei lasketa sitten seuraavan kuun lopussa. Joten kutsu tuli ja päivärahojen maksatus poikki.

Istuskelin maalis-huhtikuussa tosiaan ihmettelemässä, jotta mitä sitä elämällään tekisi. Aikaa on tullut hassattua aika kohtuullisesti elokuviin, tietokoneeseen ja kaikenlaiseen muuhun kivaan ajantappoon. Silloin tulin ihmetelleeksi: "miksei tätä samaa aikaa voisi käyttää johonkin muuhun, kuten... lukemiseen. En ole koskaan ollut mikään kirjahullu, mutta olisihan tässä oikeasti lukemiseen jonkin verran ollut aikaa ja saattanut saada paremman koulutuksen." Hetkeä myöhemmin olin tutkailemassa yliopiston sivuja ja päädyin kahteen aineeseen: uskontotieteeseen ja folkloristiikkaan.

Olen lukenut nyt reilun puolentoista kuukauden ajan uskontotiedettä. Folkloristiikan kirjat kävin silmäillen läpi. Minulle ei ole koskaan kehittynyt erityistä lukustrategiaa tai -systeemiä, jolla saisin asiat uppoamaan päähäni. Se on kuitenkin tällä kertaa jollain tavalla eritein, että juttu oli kohtuullisen tuttua, käsitteet suhteellisen ymmärrettävissä ja luin koko pääsykoekirjan kerran ajatuksella. Lisäksi taustalla vaikuttaa se, että edellisestä hakukerrasta on jo yli kymmenen vuotta. Matkalla on tarttunut hieman ylimääräistä tietoa mm. uskonnoista ja minulle on kehittynyt melko selvä käsitys uskosta inhimillisenä systeeminä.

Uskohan ei toki tarkoita uskonnollista uskoa, vaan koko arkipäivän olemista. Siitä tuossa aiemmin jo kirjoitin, mikä on uskon suhde minäkuvaan. Usko on jotakuinkin koko ihminen sellainen kuin hän on. On vaikea kuvitella millainen ihminen on ei-uskova ihminen eli ihminen, joka ei usko mihinkään. Hän ei uskoisi yön jälkeen tulevan aamu; vihreällä olevan turvallista ylittää tie; syömisen vaikuttavan jotenkin ihmisen kykyyn selvitä; ihmisten olevan pääsääntöisesti luotettavia ja mukavia; tulevansa äidistään ja, että hänellä on myös isä jne.

Pääsykoe on parin päivän päässä. Asiat ovat jotakuinkin sekaisin päässä. Kyse on sitten itse koetilaisuudessa siinä, miten saan palautettua sekaiset tiedot päästäni eli rauhoittumisesta niin, että ajatus pääsee vapaasti liikkumaan. Tapanani on kuitenkin viime vuodet ollut ottaa rennosti ja stressata vähemmän. Jos se sitten kanssa vaikuttaisi ajatuksen vapaaseen juoksuun H-hetkellä. P