Eilen tuli hieman selvyyttä lähitulevaisuuteen. Kaverini todennäköisesti aloittaa työharjoittelun ja minusta tulee hänen suora esimiehensä sekä yhteistyökumppaninsa. Katsotaan nyt, miten kauan noiden papereiden kanssa menee. Samalla kertaa selvisi, että lähden heinäkuussa Viroon vajaaksi viikoksi. Myöhemmin sitten pyörähtelen parilla filmifestivaalilla ihmettelemässä.

Rahaa tuli tilille ja samantien lähti. Viime kuun lopulla vietin tilitietojen mukaan aika köyhää elämää. Taisin kaikkiaan nostaa neljäkymmentä euroa syömisiin reilun kolmen viikon aikana. Päivää kohden siitä tulee pari euroa. Aiemmin kävin syömässä muutenkin aika halvalla, mutta aina pitää olla jotain syötävää kotonakin, joten nopeasti päivää kohden tulee kulutettua ruokiin viisi euroa. Se ei ole vielä edes paha summa. Toisaalta sitten se viimeinen pari viikkoa meni sitäkin köyhemmällä linjalla kun söin lähinnä kaurapuuroa ja makaronia. Eipä sillä vielä juhlita, mutta toisaalta nälkä pysyi loitolla. Loppukuusta voi tulla hieman samanlaista kituuttelua kun laskujen jälkeen tilille jäi se neljäkymmentä euroa ja vielä jäi pari laskua maksamatta.

Täytyy kyllä siitä nostaa hattua, että suomalainen sosiaalihuoltojärjestelmä on melko kehittynyt. Toki siinä on muutamia asioita, joita en aivan ymmärrä, esimerkiksi miten opiskelijoiden taloudellinen tilanne vertautuu juoppojen tilanteen kanssa. Opiskelija saa käydä töissä elääkseen ja, jos eivät kykene, sosiaalitoimi saattaa olla todella nihkeä: ensin täytyy nostaa opintolaina ennenkuin on mitään asiaa tiskille. Sen sijaan juoppojen ei tarvitse sen enempää miettiä töitä kuin opintojaan, saati sitten lainoja viinaostoksiaan varten. Sosiaalitoimi tulee kyllä vastaan. Eilen tulin jutelleeksi erään seksityöläisen kanssa, joka vielä kertoi, että jollekin liikuntaesteiselle oltiin annettu sosiaalitoimesta rahaa prostituoidun palveluja varten. Hämmentävää. Maassa siis maan tavalla.