Kävin eilen buddhalaisen ystäväni luona ruuvaamassa hänen tietokonettaan. Melkoisen koneen itselleen hommasi vanhan tilalle. Vielä täytynee pari kertaa käydä, että kaikki toimii toivotulla tavalla. Minä puolestani katsoin pitkästä aikaa elokuvan, melkein alusta loppuun. Taidan vielä tänään jatkaa elokuvasessiota katsomalla toisen elokuvan. Toisaalta jalkapallon MM-kisat kiinnostavat, mutta saa nähdä kumpaa tässä tekee.

Eilen tietokoneen asentelusessio päätyi lopulta uskontokeskusteluun. On kiintoisaa, miten eri tavalla ihmiset uskovat ja tulkitsevat erilaisia koettelemuksia. Onko minun tapani ymmärtää omia ongelmiani sitten parempi, sitä en tiedä. Joka tapauksessa uskoisin pyrkiväni näkemään ongelmien ytimeen, enkä pyri selittämään niitä jollain ulkoisella tekijällä. Hetkellisesti tuntuu aina silloin tällöin, että kaikkien ongelmien takana on salaliittoteoria. Se johtuvatko maalliset ongelmat mahdollisesti noituudesta, Saatanasta, jumalista tai ihmisten omista haluista ovat yleisiä selityksiä. Minun on vaikea nähdä mitään suurta salaliittoteoriaa kaikkien ongelmien takana, vaan pikemmin ne mielestäni kuuluvat ihmisten elämään. Jotkut ihmiset haluavat enemmän ja vahingoittavat, mutta miten tarkalleen saamme tietää? Jos olemme vain omien tulkintojemme ja pelkojemme varassa, saamme pelätä jokaikinen hetki.

Kuitenkin vahingonteko ei ole mitenkään tulkinnallinen asia. Jos joku tekee vahinkoa, niin todennäköisesti vahingon huomaa, eikä se ole uskonkysymys. Jos haluaa haitata toisen tekemisiä, siihen löytyy varmasti lukuisia keinoja, mutta lopulta ihminen saattaa itse haitata omaa tekemistään tuplasti enemmän pähkäilemällä toisten tekemisiä enemmän kuin omiaan. Kun keskustelu kääntyy magiaan ja voodoohon, en henkilökohtaisesti usko niihin. Uskon kuitenkin ihmisten psyykkiseen manipulaatioon ja siihen, että kun henkilö on sisäistänyt tietyn ajattelutavan tai maailmankatsomuksen, hän on selvästi alttiimpi vahingoittumaan siitä, mitä pidetään vahingollisena. Lukiessani folkloristiikan pääsykokeisiin luin tekstin, jossa kerrottiin ihmisten subjektiivisista kummittelukokemuksista. Hetkellisesti herkistyin kaikenlaisille äänille ja odotin näkeväni pikku-ukkoja, joita en kuitenkaan koskaan nähnyt. Jos olisin kasvanut herkistymään äänille ja pikku-ukoille, saattaisin hyvinkin myös nähdä niitä.

Kotitaloni alakerrassa asuu mustalaisperhe, jonka isä on ylistänyt muutamia kertoja melko äänekkäästi Jumalaa. Kun olen tulossa kotiin kuljen aina heidän kotiovensa ohitse. Lukuisia kertoja olen kuullut miehen huudon ja lasten - jos ei nyt aivan hysteeristä, niin ainakin voimakasta - itkua. Isä rukoilee Isää ja lapset rukoilevat isäänsä. Tilanne on hankala. Uskon, että perheenisä on yhteydessä luojaansa, mutta lasten ja vaimon asema on aika pahasti alisteinen. Isän käytös saattaa saada pahaa jälkeä aikaan lapsissa ja vaimossaan, mutta Jumala menee kaiken edelle. Yleisesti olen ajatellut, että uskonto tai usko on ihan hyvä, kunhan se ei loukkaa ketään, sen enempää ihmistä itseään kuin hänen läheisiään. Samoin olen ajatellut, että mielenterveysongelmia on vähän jokaisella, mutta niistä tulee ongelma vasta siinä vaiheessa kuin ihminen on vaaraksi itselleen ja kanssaihmisilleen. Mikä siis erottaa joissain tapauksissa uskon ja mielenterveyshäiriön?

Uskoa pidetään kuitenkin jollain tavalla koskemattomana. Toisaalta taas uskonvapaus on eri asia kuin vapaus tehdä rikoksia, kuten pahoinpitelyjä. Perheenisääkin sitoo laki, vaikka hän kokisi olevansa Laki perheessään. Toisaalta taas hänen lapsensa ja vaimonsa on integroitu samaan uskoon. He saattavat uskoa isän vallan olevan jumalallista alkuperää ja siten hänen toimintansa olevan oikeutettua. Yhteiskunta on täysin voimaton niin kauan kuin isä on se, joka hallitsee, alistaa ja määrää siitä, mikä on oikein ja mikä väärin sekä muut perheenjäsenet pysyvät hiljaa. Ilmoituksen toki tuollaisesta käytöksestä voisi tehdä, mutta puhutaan melko aroista asioista kun uskovaista aletaan syynäämään. Ei olisi ensimmäinen kerta, että joku sanoo: "minua ei sido maallinen laki, minä kunnioitan Jumalan lakia." Näitä ihmisiä löytyy ja jonkinlaista vastanapinaa saattaisi kuulua. Silti toimien tulisi olla suoria ja niiden tulisi tehdä selväksi, että meidän yhteiskunnassamme Jumalan lait ovat osa meidän lakejamme. Uskovan tulee kunnioittaa virkavaltaa. Niin sanotaan myös Raamatussa.

Toisaalta taas mielenterveydellisiä ongelmia on muillakin, jotka eivät välttämättä vahingoita ketään. He saattavat tehdä silti omasta elämästään suhteettoman vaikeaa vetoamalla aina selityksiin. Mitä, jos elämä on juuri sellaista, ettei siinä kaiken ole tarkoitus olla itsestäänselvää, helppoa, selitettävissä tai edes hyvää? Elämä kun on elämää, miten ikinä ihminen sitä tulkitsee tai miten sen haluaisi omalla kohdallaan sujuvan. Vastoinkäymisten on tarkoitus kasvattaa, koulia ihmistä. Kriisit kasvattavat. Aika heikonlaisesti ihminen kasvaa, jos hän aina ottaa jonkin suojamekanismin (Jumalan, alkoholin, työnteon) käyttöönsä kun tulee ongelmia. Sitten kun tulee lisää ongelmia, aina on löydettävissä syy Jumalasta, alkoholista tai liiallisesta työnteosta. Entä, milloin se vika onkin ihmisessä itsessään?

Joinain hetkinä minusta tuntuu vakavasti siltä, että 95% suomalaisista tarvitsisi psykiatrista hoitoa. Samaan aikaan esimerkiksi joissain uskonnollisissa lahkoissa psykologia (kuten muukin paitsi kristillinen tms. tiede) demonisoidaan. Riittää sekin, että ihminen on ihan tavallinen ei-uskovainen, mutta silti hän kokee olevansa ihan kunnossa. Valitettavasti kuitenkin lukuisat erilaiset ongelmat ovat hyvin yleisiä maassamme ja maailmassa. Alkoholiongelmaisia on kymmenesosa aikuisväestöstä. Heidän lähiomaisiaan, jotka sairastuvat on sitten jo moninkertainen määrä. Tämän lisäksi erilaisia riippuvuussairauksia on lukuisia, samoin masennusta ja ahdistusta. Vielä erikseen ovat nämä uskonnolliset liikkeet, yhteisöt, joissa ihmisen oikeudet lytätään ja ihmisestä tehdään vain syntinen kappale maallista maailmaa. Sitten vielä erikseen naiset ja miehet, jotka joutuvat henkisen tai fyysisen väkivallan, seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Puhumattakaan niistä, jotka traumoittuvat pelkästään siitä, ettei mitään jännää koskaan tapahdu. Miksi me emme tarvitsisi ammattiapua?