Meitä ihmisiä ajavat hyvin monenlaiset motiivit. Kiintoisimpia ongelmia ihmiset onnistuvat kuitenkin nykymaailmassa hankkimaan itselleen asioista, jotka ovat arkipäivän välttämättömyyksiä. Syöminen on monelle hankalaa. Heikolla itsetunnolla varustettu ihminen saattaa kikkailla ulkonäöllään enemmänkin, jättää syömistä vähemmällä, urheilla enemmän, värjätä hiukset, värjätä hampaat, hankkia proteeseja ja pyrkiä olemaan lopulta joku täysin muu ihminen, joka kaikessa ahdistavuudessaan joka tapauksessa on. Jos ei ihminen päädy anorektiseksi tai bulimiseksi, hänellä on aina vaihtoehtona alkaa nirsoilla ruoan kanssa.

Vegetarismille on mielestäni olemassa ihan pätevät syyt, mutta aika usein ihmiset selittävät vegetarismin hyvin samansuuntaisilla linjauksilla, joissa lopulta ei ole järjenhiventä. Se, että eläimiä kohdellaan huonosti on fakta, mutta kaikkia eläimiä ei kohdella huonosti. Toiseksi joissain tapauksissa eläimet saattavat elää suhteellisen stressittömästi maaseudun rauhassa, luomutiloilla, mutta ongelma onkin eläinten tarhaus liian ahtaisiin oloihin ja niiden massateurastukset. Teolliselle lihanjalostukselle on syynsä systeemissä, eikä niinkään siinä, että ihmiset luontaisesti kohtelisivat eläimiä huonosti. Ihmisen ja luonnon välisestä suhteesta kertoo jotain se, että kettutyttöjen tavoitteena on ollut vapauttaa täysin avuttomat ja laitostuneet eläimet luontoon kuolemaan kenties kivuliaammalla tavalla kuin, miten joutuisivat kuolemaan tarhassa. Kaupallisessa ruoanjalostuksessa on taatusti muitakin kyseenalaisia kohtia kuin lihanjalostus, mutta siihen kiinnitetään eniten huomiota.

Se onkin lähinnä omituista, että jossain määrin omaan ulkonäköönsä fiksautuneet löytävät eläinten oikeuksista ja vegetarismista itselleen puuhastelukentän. Mutta asian viemiseksi eteenpäin ei tarvita eettis-moralistisia saarnoja, vaan ymmärrystä, miksi tehotuotantoa on ja miksi toisaalta ihmiset syövät lihaa. Meidän kulttuurissamme lihaa on syöty hyvin monenlaista lihaa kautta aikain. Sille on tässä ilmastossa hyvinkin syynsä. Jos vegetaristi joutuisi Grönlantiin tai napajäätikölle elämään kuukaudeksi, hän joutuisi karmeaksi epäonnekseen huomaamaan, ettei juuri muuta syötävää ole kuin liha. Jos lihaa sitten pyydetäänkin kaupallisiin tarkoituksiin, vaihtoehtona on joko sen pakollisen päiväannoksen syöminen tai kuolema. Ketä kuollut vegetaristi tai aktivisti hyödyttää, mitä viestiä hän vie eteenpäin? Kehoitus voisikin kuulua, syökää lihaa, mutta syökää sitä valikoiden. Samoin kuin kaikessa syömisessä täytyisi pitää terve maalaisjärki mukana. Vaikken suoranaisesti himoitse pikaruokaa, varsinkaan McDonalds'in tai Hesburgerin ruokia, niiden syöminen kerran vuodessa tuskin liikauttaa ketään. Mitenkään ravitsevaa se ruoka ei ole ja nälkäni ei lähde, mutta miten se tarkalleen minun elämääni heilauttaa suuntaan tai toiseen.

Omaksi epäonnekseni olen sen verran köyhä, etten aivan parasta ruokaa itselleni kykene hankkimaan. Samoin hieman parempia liikuntamahdollisuuksia olisi tarjolla, jos olisi varaa maksaa niistä. Liikunnassa yhtäkaikki on mahdollisuus vetää myös överiksi. Eräs tuttavani vuosien takaa aloitti päivänsä laimealla kaurapuurolla ja kymmenen kilometrin aamulenkillä, säästä riippumatta. Liikunta on ihmisen terveydelle tärkeää, mutta miten taas ihmisen koko olemassaolo ja elämä mullistuisi sillä, että jättäisi yhden kymmenen kilometrin lenkin väliin. Ihminen itse antaa merkityksen kaikelle liikunnalle ja syömiselle. Hän yksin voi purkaa arvomaailmansa osiin ja tutkia, mistä kaikki hänen ajatuksensa tulevat ja miten ne arvot saavat hänet toimimaan ehkä joskus jopa itseään vastaan, kuten em. kettutyttöesimerkissä.

Toinen hupaisa ongelmakenttä on seksi. Raamatussa kehoitetaan ihmisiä täyttämään maa. Lisäksi kirjasessa kehoitetaan olemaan valuttamatta elämän nesteitä hukkaan. Sen verran arvolatautunutta tekstiä on kyseessä, että kieltojen ja kehoitusten välissä on luettavissa paljon viitteitä siihen, miten ihminen voisi kapinoida luontoa vastaan. Masturbaatio on yksi oivallisimmista keksinnöistä. Sitä voi harjoittaa lievästi, vaikka kerran kuukaudessa tai tarpeen tullen kuusi kertaa päivässä. Ihminen voi täyttää mielensä mielikuvilla, joita ajatellessa työpäiväkin sujuu sutjakammin ja kotiin päästessään hänellä on tiedossa lokoisat olot. Parisuhdekuvioissa seksielämä ei suinkaan ole esteenä masturbaatiolle. Ei se ole myöskään esteenä sille, etteikö ihminen voisi oman kumppaninsa rinnalla pitää useampaakin varapartneria, tarpeen mukaan. Mutta mistä se kaikki tarve ihmiselle tulee?

Pimeässä viidakossa kulttuuri on hieman toisenlainen. Niissä kulttuureissa, joihin länsimainen kulttuuri ei ole vielä ehtinyt kajota, on kuitenkin havaittavissa, ettei seksillä ole mitään toista tarkoitusta. Se on osa luonnollista elämää ja sitä harrastetaan silloin kuin pitää. Näissä kulttuureissa ihmiset eivät harrasta masturbaatiota siinä määrin; niissä ei myöskään ole havaittavissa suuren suurta seksuaalista kieroutumaan, jota länsimaisessa kulttuurissa on pedofiliasta fetisismiin; eivätkä nämä ihmiset lähde seksilomille kaukomaille. Toki kaikelle tälle on loogiset, taloudellisetkin syynsä, mutta on huomattava, ettei näillä ole sellaisesta elämästä tietoa, eikä heillä ole sellaiselle tarvetta.

Jutellessani kongolaisen sosiaalipsykologin kanssa Kongossa tapahtuneesta kehityksestä hän huomautti, ettei hänenkään kotikaupungissaan ollut ollut minkäänlaisia ongelmia seksin suhteen ennen kuin länsimaiset toivat mukanaan omat taideteoksensa, joissa alastoman miehet heittävät kiekkoa. Yhtäkkiä alastomuudella, alastomalla ihmisellä on jokin toinen arvo. Tätä uutta arvoa korostettiin sillä, että vaikka taideteos saa olla alasti, ihmisten on verhottava luonnollinen vartalonsa kankaanpaloilla. Ihmisen vartalo mystifioitiin, vartalo vaatteiden suojissa puolestaan sai uuden arvon ja merkityksen. Jotta ihminen riisuisi vaatteensa, siitä sai yhtäkkiä alkaa pulittaa suuriakin summia rahaa. Ihmiset kerääntyvät pieniin koppeihin katsomaan, miten naiset ovat luonnollisessa vaatetuksessaan.

Seksuaalisuus vääristyy mystifioinnin myötä. Ihmiset kuluttavat huomattavan määrän aikaa päästäkseen ilmaiseksi näkemään nuo salaiset sulot ja koskettamaan niitä. Osalle ihmisistä se on suoranainen missio. Toiset taas eivät koe sellaista missiota, mutta heidän mielensä palaa alati niihin mielikuviin ja toiveisiin toisen alastomasta vartalosta. Loppuen lopuksi ihminen saattaa olla täysin koukussa omiin mielikuviinsa, toiveisiinsa ja haluihinsa. Toisilla ihmisillä ei ole siinä leikissä mitään merkitystä. Seksiriippuvainen ihminen haluaa olla kokemassa ja näkemässä aina uutta. Hänen tehdessään omaa matkaansa seksin maailmassa, hänen elämänkumppaninsa saattaa odottaa kiimoissaan kotona.

Huomattavaa on myös se, että ihmisen olemassaolon perimmäisiä filosofisia kysymyksiä ovat: miksi olen täällä? mikä on elämän tarkoitus? mikä on minun tarkoitukseni? Uskonnot tarjoavat vastauksia, mutta jokainen ihminen etsii kuitenkin omaa tietään vastauksia kysymyksiin, joita he eivät välttämättä pidä tärkeinä. Silti kysymys olemassaolosta ja oman elämän tarkoituksesta ohjaavat ihmisen toimintaa. Yksi ihminen haluaa kokea ja nähdä paljon, toinen haluaa menestyä ja kolmas haluaa vain kehittyä ihmisenä. Ihminen, joka haluaa kokea saattaa ahdistua, jos hän joutuu olemaan aloillaan ja hänen elämänsä alkaa junnata paikoillaan. Hän keksii kyllä tavan purkaa ahdistustaan, hän keksii tavan kokea jotain uutta ja toteuttaa itseään. Samoin menestyksenhaluinen ihminen ahdistuu kun hän kokee, ettei kaikki sujukaan hänen toiveidensa mukaisesti ja menestystä ei tule. Hänkin keksii tahollaan jonkin tavan purkaa ahdistustaan, työnarkomania on varmasti yksi loisteliammista tavoista. Ihminen, jonka päämääränä on vain kehittyä ja elää, saattaakin havaita, että ahdistus kuuluu osana elämää. Sitä ei ole syytä paeta tai sille ei tarvitse alkaa keksiä kaikelaisia purkukeinoja. Jonkin keinon hän varmasti keksii tai sitten hän jo käyttää sitä. Sittenkin kaikki arvolatautuneet kysymykset kuin sairaalloisiksi muuttuvat tavat ovat lähinnä oire ihmisen kyvyttömyydestä vastata olemassaoloa koskeviin kysymyksiin. Eksistentialistinen ahdistus voi viedä ihmisen nopeammin kehdosta hautaan kuin erityisesti kokemuksia kaipaava ihminen toivoisi.

Ihmisen ei toisaalta tarvitse olla niin selkeän itsetuhoinen tai vimmainen pyrkimyksissään. Hänen ei tarvitse masturboida kuutta kertaa päivässä, että kyseessä olisi lopulta jonkinasteisen ahdistustilan käsittely. Hän saattaa käyttää lukuisia erilaisia tapoja hajauttaa noita ahdistustiloja. Ahdistuksenpurkuun voivat olla oivia keinoja mm. kirjoittaminen, elokuvat, musiikki, keskustelu (kasvokkain tai vaikkapa netissä), syöminen, liikunta, työnteko (selkeät päivärutiinit) ja masturbaatio/seksi. Liian yksipuoliset tavat johtavat ihmisen hyvin nopeasti lähimpään pubiin viettämään laatuaikaa toisten onnettomien seuraan. Eikä se ahdistus välttämättä siitä hirveästi taltu. Vaan kaupanpäällisiksi ihminen saattaa vielä masentua.