Alkoholia ja sen käyttöä on tutkittu paljon. Siitä on kirjoittu myös ylistäviä kirjoja ja esimerkiksi cocktail-oppaita. Usein ongelmallista käytöstä aletaankin puida huomattavasti kiivaammin kuin ongelmatonta. Tämä on ihan yleinen linja kautta psykologisen kirjallisuuden: ongelmia käsitteleviä kirjoja on selvästi enemmän kuin onnea tai onnellisuutta käsitteleviä.

Mielestäni syy tähän on melko selvä. Aivan samalla kuin kiihkoukovaisuuden kohtalla, pieni vähemmistö tuhoaa koko mielikuvan tasapainoisesta uskosta. Kun kristityt puhuvat rakkaudesta, kiihkomieliset seurakunnat, yksittäiset väkivallalla Sanaa eteenpäinvievät saarnamiehet tuhoavat koko käsityksen kauniista uskonnosta. Kristinuskossa on toki paljon hyvää, mutta sekoamisen riski (itsensä julistamisessa jumalaksi) on huomattava. Kyse ei sittenkään ole uskonnosta, joka on ongelmallinen, vaan ihmisestä, joka 'käyttää' uskontoa vääristä syistä. Sama pätee alkoholinkäyttöön.

Uskontoa ei kuitenkaan mielletä nautintoaineeksi. Se ei aiheuta suoranaisesti sosiaalisia ongelmia tai sitä ei yleisesti tunnusteta. Päihteet sen sijaan ovat aineellisia, niiden vaikutusta ihmiseen ja ihmisen käytökseen voidaan tutkia. Alkoholin väärinkäyttäjille ja heidän läheisilleen on perustettu erilaisia kerhoja, jossa he voivat yrittää keskustellen päästä eteenpäin omassa kehityksessään. Vaan mitä tekevät ne ihmiset, joille alkoholista kuin sen enempää uskonnosta ei tule ongelmaa?

Ensin pitäisi pystyä kuitenkin jollain tavalla määrittelemään, että missä vaiheessa näistä tulee ongelma. Hiljattain mm. Elton John avasi sanaisen suunsa ja sanoi, että uskonnot pitäisi hävittää maailmasta. Onko itseasiassa ongelma syntynyt jo siinä vaihessa kun tarve on syntynyt? Voidaan myös kysyä, onko ihmisllä luontainen tarve sekoittaa päänsä? Silloin koko ongelman ydin olisi ylipäätään ihmisenäoleminen. Minusta mitään luonteista päänsekoittamisen tarvetta ei varsinaisesti ole. Sen sijaan ihminen kokeilee erilaisia asioita. Sitä kautta monet sienet ja marjat ovat yhtälailla tulleet ihmisille tutuiksi. Kun pää menee sekaisin, ihminen luonnostaan on tulkinnut sen pikemmin kulkureittinä toiseen maailmaan, esi-isien maailmaan, tuonpuoleiseen.

Humaltumisen alkuperäinen tarkoitus on kuitenkin kadonnut aikaa sitten. Samalla humaltumisen kulttuuri on muuttunut radikaalisti. Jos ennen ihmisille riitti humaltuminen, nykypäivänä joidenkin ihmisten täytyy juoda itsensä siihen kuntoon, ettei hän ole enää vastuussa itsestään tai hän ei kykene huolehtimaan itsestään. Alkoholi ei ole enää 4 prosenttista, vaan se on vähintään 40 prosenttista; huumaavat ainet eivät ole puhtaita luonnontuotteita (marjoja, sieniä), vaan ne ovat kemiallisesti valmistettuja ja vielä kemiallisesta valmisteesta johdettuja aineita, joiden vaikutus ihmisen kehoon on väkivaltainen.

Alkoholi itsessään ei tuota ongelmaa, sen enempää kuin huumeet. Kyse on täysin ihmisestä itsestään ja hänen asenteistaan näitä aineita kohtaan. Olen minäkin nähnyt iloisia ja ei-väkivaltaisia humalaisia. Jotkut muuttuvat rempseiksi ja nauravaisiksi juotuaan, mutta oman henkilöhistoriani ja kokemusteni vuoksi ahdistun heidänkin seurassaan.  Se, mikä kuitenkin näyttää melko ilmeiseltä on, että väkivaltaisimmin ihmisiin vaikuttavat aineet (väkevä alkoholi, kovat huumeet) aiheuttavat ihmisessä ja hänen persoonassa väkivaltaisia muutoksia. Mitä hitaammin ihminen humaltuu ja mitä miedommasta alkoholista, sitä todennäköisimmin vaikutus ihmisen käyttäytymiseen on pikemmin positiivinen kuin negatiivinen. Se on eri asia, onko se vaikutus välttämätön ihmiselle. Mielestäni kyse on täysin ihmisestä itsestään, miksi hänen on humalluttava aika ajoin.

On sittenkin hieman ontuvaa ottaa esiin lukuisia positiivisia tekijöitä, joilla voidaan perustella alkoholinkäyttöä, uskonnollisuutta tai öljynporausta. Toki me voimme kaivaa kaikista näistä pitkän listan positiivisia asioita, jotta voimme todistaa itsellemme niiden tarpeellisuuden. Mutta keitä me huijaamme laatiessamme listoja. Minä voisin laatia listaa näiden kaikkien negatiivisista vaikutuksista, joita saattaisi olla yllättävästi enemmän kuin niitä positiivisia vaikutuksia, muttei maailma sittenkään muuttuisi mihinkään. Minun listani ja vastustukseni ei muuta maailmaa. Sen sijaan minun asenteeni voidaan kokea uhoksi, joka voidaan kuitata sanoin: "hyvä meininki, mutta mä lähden nyt kaljalle."

Sen sijasta, että meillä on valmiita listoja tai kirjallisuutta, joilla pyritään pääsääntöisesti todistamaan meille itsellemme asioiden olevan niin kuin me niiden uskomme olevan, meidän pitäisi olla tietoisia omista valinnoistamme ja niiden motiiveista. Käyttämisen kieltäminen ja tuomitseminen eivät vähennä käyttöä. Veronkorotuksetkaan eivät radikaalisti vähennä käyttöä: ihmiset, jotka haluavat ja tarvitsevat alkoholia, hommaavat sitä kyllä. Sen sijasta, että mietitään, miten mikäkin saadaan kiellettyä tai säännösteltyä, pitäisi miettiä, mikä tarkalleen saa ylipäätään ihmisen tarvitsemaan aineita. Lasten ja nuorten asennuskasvatuksella ja tiedon antamisella saattaisi olla huomattavasti radikaalimpi vaikutus nykyisiin kulutustottumuksiin.