Olen ollut vahvasti alkoholinkäyttöä vastustava nuori. Syynä oli luonnollisesti oma sukuni ja perheeni, jotka antoivat minulle hyvin vahvasti esimerkkiä siitä, mihin alkoholi ihmisen suistaa. Oli kyse sitten vain juhlissa juomisesta tai jokaisen viikonlopun ja juhlapyhän ryypiskelystä, sillä oli lähes poikkeuksetta taipumus olla liian tavanmukaista ja lopulta överiksi menevää.

Nuorena minun oli vaikea kuvitella millaista olisi juhlat ilman alkoholia, vaikka en itse edes alkoholia käyttänyt. Miten radikaalisti siis alkoholia käyttävät juhlijat mahtoivat nähdä alkoholittomat viikonloput ja juhlat? Lisäksi alkoholinkäytöllä oli selvästi sosiaalinen merkitys. Jos kylään tuli vieraita, heille saatettiin tarjota ainakin yksi ryyppy ilmeisesti rohkaisuksi tai vieraanvaraisuudesta. Se minulle on jäänyt hämäräksi, että miten alkoholinkäytön oli tarkoitus vaikuttaa sosiaalisissa tilanteissa. Jos ihmisen kielenkannat eivät rentoudu ilman alkoholia puhumaan turhanpäiväisiä, niin ihmisellä on asiat aika huonosti.

Minulla otti aikansa, että minun kielenkantani rentoutuivat ilman alkoholia, mutta ajan kanssa niin tapahtui. Ujoudestani en päässyt eroon, mutta toisaalta pidän tärkeämpänä, että olen ollut koko elämäni ajan tietoinen ja oma itseni kuin olisin juonut itseni humalaan, toiseksi ihmiseksi ja törmäillyt ihmissuhteisiin, joissa minun edelleen olisi pitänyt olla se toinen ihminen. Toisaalta tuo toiseksi ihmiseksi muuttuminen ei edes vaadi alkoholia, ihminen kykenee siihen ilman päihteitä.

Olen kuitenkin ollut siitä onnellisessa asemassa, että olen saanut ahdistuksissani tarkkailla ihmisten humalakäyttäytymistä ja heidän käsitystään omasta itsestään humalassa. Mieleeni tulee nopeasti isäni ja serkkuni, joiden kanssa olin jonkin verran tekemisissä heidän ollessaan humalassa.

Isäni piti juomista jonkinlaisena statuksena, se teki hänestä jollain tavalla voimakkaamman ja itsevarmemman. Hän koki itsensä boheemiksi naistenmieheksi. Uskoakseni hän kuitenkin vain nautti esilläolosta ja hyväksytyksitulemisen tunteesta. Hän törmäsi Helsingissä asuessaan pariinkin julkisuuden henkilöön, joiden kanssa hän kävi baareissa. Sitä kautta hän pääsi ikäänkuin muusikko- ja taiteilijapiireihin. Ehkä hän halusi olla taiteilija, mutta hän oli pyörittänyt niin kauan numeroita, ettei hänestä ollut enää siihen. Silti hän koki itsensä vaikutusvaltaiseksi ja ajatteli naisten pitävän hänestä sellaisena. Voi hyvinkin olla, että hän veti tietynlaisia naisia puoleensa, ehkä häntä jotkut pitivät mielenkiintoisena, mutta tuskin hänen alkoholinkäyttönsä vuoksi ja varsinkaan hänen ollessa humalassa. Viime aikoinaan hänen "vitsinsä" olivat jotain tähän suuntaan: "vittu, mutta mulla on miljoona markkaa, tiedätkö mitä mä sillä rahalla teen? mä maksan itselleni kymmenen virolaista huoraa ja panen niitä perseeseen..." Isääni nauratti, mutta minun oli todella vaikea ymmärtää isäni huumoria. Sen sijaan minun täytyy ymmärtää se, että alkoholi muutti hänen persoonaansa hyvin vahvasti ja hänen elämänsä oli yhtä vastoinkäymisestä toiseen kulkemista, osittain omasta syystään. Ihminen kuin ihminen muuttuu tietämättään joksikin, joka ei vastaa heidän alkuperäistä kuvaa itsestään.

Serkkuni puolestaan käytti jo nuorella iällä rankasti alkoholia. Hän alkoi iän myötä käyttää vähemmän, mutta joi aika ajoin edelleen itsensä tukevaan humalaan. Erään joulun alla hän pyysi minut kuskikseen ja seurakseen baariin. Minun on ollut todella vaikea ilmaista tunteitani ja haluni tehdä toisin. Siksi vietin illan hänen kanssaan lähinnä pyöritellen sormiani ja heittäen tikkaa. Hän humaltui hitaasti ja varmasti. Ilta ei ollut erityisen nauruntäyteinen tai muutenkaan valoisa, joten olin pitkän aikaa valmis lähtemään kun seuraamme lyöttäytyi serkkuni isän tuttu. Hän tunnisti serkkuni ja he päätyivät keskustelemaan ihan rauhalliseen sävyyn, mutta jossain vaiheessa keskustelu kääntyi serkkuni isään, joka oli nukkunut pois putkassa alkoholimyrkytykseen tai vastaavaan. Keskustelun sävy muuttui ja selvänä kuulin molempien argumentit. Tuttu oli selvästi sovitteleva ja muisti serkkuni isää lämmöllä, mutta serkkuni kuuli jotain muuta ja jossain vaiheessa hän oli valmis lähtemään selvittämään asiaa ulos. Tämän jälkeen en aivan tarkkaan muista illan tapahtumia, mutta lähdimme serkkuni kanssa baarista eikä tappelu ehtinyt siirtyä nyrkkihippasille. Seuraavana päivänä serkkuni kuitenkin muisteli illan sujuneen mukavasti, leppoisasti ja hauskasti. Saatoin olla asiasta hieman eri mieltä. Serkullanikaan ei nimittäin ollut hauskaa sinä iltana.

Minun on ollut selväpäisenäkin vaikea pysyä kärryillä siitä, mitä tarkalleen olen tuntenut. Humalatilassa ihmisen muisti alkaa olla rajatumpi ja valikoivampi, kunnes se saattaa pätkäistä kokonaan. Mitkä ovat syy siihen, että ihmiset kaipaavat tällaista unohduksen tilaa? Entinen juoppo ja kirjailija Raimo O. Kojo kirjoittaa kirjassaan alkoholista murhetta aiheuttavana ilonlääkkeenä seuraavaa: "Mielihyvä on seuraus, ei syy. Varsinainen syy on se, että ihmisellä on paha olla, tai ainakaan hän ei ole tyytyväinen itseensä sellaisena kuin luonnostaan on." Tämä lausahdus sopisi kyllä moneen muuhunkin riippuvuuteen. Ihmiset toivoisivat olevansa rikkaampia, kauniimpia tai menestyneempiä työntekijöinä, jollain tavalla hyväksytympiä ja onnellisempia, he uurastavat uhkapelien, oman ulkonäkönsä ja työnsä parissa kunnes ne täyttävät heidän elämänsä. He ajautuvat kauemmas pahan olonsa tiedostamisesta toimimalla näin ja se saa heidän olonsa ainakin näennäisesti paremmaksi, he saavat niistä mielihyvää. Kojo jatkaa: "Alkoholi tuntuu poistavan pahan olon - todellisuudessa se vain peittää sen - ja siitä on seurauksena mielihyvänsävyinen olotila riippumatta siitä, onko hyvään oloon pienintäkään ulkoista tai sisäistä syytä. Jos ihminen löytäisi mielihyvän muuten, vaikkapa suhteesta toiseen ihmiseen, työstä, yhteiskunnasta, elämästä yleensä tai ennenkaikkea omasta itsestään, viinaa ei tarvittaisi..."

Tietoisuus pahoinvoinnista, hylätyksitulemisen pelosta tai vastaavasta ei estä ihmistä kuitenkaan purkamasta niitä, miten parhaaksi näkee. Mutta yleensä ihmisen on helpompi arvioida omaa jaksamistaan, jos on tietoinen. Niin kauan kuin ihminen ei ole tietoinen hän heiluu riskiryhmässä ja alttiina erilaisille riippuvuuksille.

Tästä takaisin juhlapyhiin, perinteisiin, joita en voinut lapsena ymmärtää. Mikä sai lähes koko sukuni toimimaan samalla tavalla ja hautaamaan kaiken järjellisen keskustelun jouluna, uutena vuotena, pääsiäisenä, vappuna, juhannuksena ja jokaisena viikonloppuna? Miten paljon pahoinvointia heidän 'juhliensa' taustalla oli ja kuinka paljon siitä siirtyi sivullisiin eli niihin, jotka katsoivat tuota juhlimista selvinpäin? Näistä asioista keskustellaan hyvin vähän, jos lainkaan.