Hallitakseen negatiivisia tai epämääräisiä tunteitaan ihminen usein tekee jotain, ettei tarvitsisi noita tunteita ja itseään kohdata. Toimintatapoja löytyy lukuisia. Jotkut niistä tavoista muodostuvat riippuvuuksiksi, itsetuhoisiksi tavoiksi, jotka kuitenkin jokaisen ihmisen omassa maailmassa tuntuvat ihan järjellisiltä. Kun niistä tulee kenties pinttyneitäkin tapoja, ihminen tuntee myös tietävänsä kohtuuden.

Minun lempitapani hallita yksinäisyyttä, epävarmuutta ja ties mitä muita tunteita, on ollut netissä surffailu ja sählääminen. Tiesin hyvin tarkasti kohtuuden siinäkin vaiheessa kun hengailin tietokoneella 16 tuntia päivässä. Väittäisin edelleen tietäväni kohtuuden kun kulutan päivittäin tunteja tietokoneella. Kohtuullisen ajankäytön jossain tietyssä askareessa voisi tehdä jonkinlaiseksi keskiarvotaulukoksi. Jos tuon taulukon määrittämiä arvoja ylittää, silloin tietäisi olevansa jollain tavalla pulassa. Juju onkin siinä, että ihminen itse ei pysty määrittelemään kohtuutta omille tavoilleen.

Näin ollen minä olen jäävi puhumaan esimerkiksi siitä, mikä on netin kohtuullista päivittäistä tai viikottaista käyttöä. Toiseksi ongelman voi muodostaa se, että netistä, alkoholista ja liikunnasta on tullut niin oleellinen osa yhteiskuntaa, että meidän yhteiskunnassamme asuvat antaisivat täysin erilaisia vastauksia kuin vaikkapa Iranissa asuvat arabit tai sademetsässä asuvat kayapot. Mutta ainahan voi yrittää.

Listaan taulukkoon joitain askareita, jossa ihmiset voivat ylittää tavalla tai toisella kohtuuden. Jos ja kun kohtuus alkaa olla selvästi hakoteillä, ihmisellä lienee melko selvästi jotain ongelmia, jotka vaatisivat ratkaisua ja tavat vaatisivat hienosäätöä.

Netinkäyttö
Alkoholinkäyttö
Vapaa-ajalla töissäkäynti
Urheilu/liikunta
Peilin edessä seisoskelu (meikkaaminen)
Kaupassakäynti (sisältää ns. shoppailun)
Autoilu vapaa-ajalla (ns. pillurallit)
Kasvimaanhoito
Siivoaminen
Masturbointi
Televisionkatselu
Uhkapelaaminen
Montako lemmikkiä on kohtuullista / yksi henkilö

Kolmetoista erilaista askaretta tai harrastusta, jossa kohtuutta voi olla vaikea määrittää. Mutta jokaisella ihmisellä on varmasti jotain sanottavaa joihinkin kohtiin, jos ne eivät kuulu omiin tapoihin. Jokaisella nimittäin on jostain opittuja, joissain tapauksissa melkeinpä sisäsyntyisiä käsityksiä siitä, mikä on kohtuullista. Oma kaavioni kohtuullisuudesta voikin olla omien kokemusteni ja tietojeni sävyttämää. Asiaa voi miettiä tietysti omalle kohdalleen. Teen tässä nyt myös poikkeavasti niin, että määrittelen myös omille tavoilleni kohtuuden.

Netinkäyttö (pari tuntia päivässä tai parissa)
-> Netti on tullut niin koteihin kuin työpaikoille, jopa televisioihin. Ihmisten sosiaalinen elämä voi myös rikastua tai köyhtyä netin myötä, mutta ihan järjellä ajateltuna liiallinen monitorintuijottaminen ei tee hyvää. Lisäksi seurauksena on pitkällä aikavälillä lihassärkyjä, ryhtivirheitä yms. Kahdessa tunnissa ihminen ehtii katsoa tarvittavat asiat, pelata peliä, kirjoittaa sähköpostia.

Alkoholinkäyttö (pari annosta viikossa)
-> Alkoholi on hyvin oleellinen osa länsimaisen yhteiskunnan juhlia ja vapaa-aikaa. Onko yhteiskunnalle syntynyt malli alkoholinkäytön tarpeellisuudesta kohtuullista? Kyse on sittenkin päihteestä, ei niinkään nautintoaineesta. Päihteidenkäytössä kohtuus haihtuu helposti sen vuoksi, että niiden ympärille kehittyy sosiaalisia, psyykkisiä ja fyysisiä riippuvuuksia tai tarpeita. Ihminen pysynee kuitenkin kohtuudessa niin kauan kuin alkoholinkäyttö pysyy satunnaisena, vapaana tiukoista malleista (esim. viikonloput, juhlat, opiskelijoiden keskiviikkoiset ryyppäjäiset). Opiskelijoilla lieneekin kaikkein vaikeinta tuntea kohtuutta, koska tutustuminen muihin opiskelijoihin kulkee jonkinasteisen sosiaalisen pakon kautta. Kohtuullista käyttöä kuitenkin on muutama annos alkoholia / viikko. Alkoholin, olkoon annoskoko millainen tahansa, melkein päivittäinen käyttö alkaa jo viitata ongelmaan, joka vaatii ratkaisua.

Vapaa-ajalla töissäkäynti (pari tuntia viikossa)
-> Tunnustan syyllistyneeni tähän. Joillain ei tulisi mieleenkään lähteä työpaikalla vapaa-ajalla, mutta joskus se on pakko. Jos sen sijaan ihminen alkaa viihtyä vapaa-ajallaan töissä tai alkaa raahata töitä kotiin, joku ongelma on kyseessä. Tässä tietysti on muistettava yksityisyrittäjien hyvin erilainen työtahti ja -tapa. Tämä johtuu kuitenkin yhteiskunnan pakotteista, joista niistäkin voi syntyä ongelmia. Yksityisyrittäjältä vaaditaan paljon enemmän uhrauksia vapaa-ajankin suhteen, mutta todettakoon, että yksityisyrittäjät kärsivät uupumuksesta ja muista psyykkisistä ongelmista. Sen sijaan tavallista 6-8 tunnin työpäivää tekevä saattaa jäädä töiden jälkeen vielä hetkeksi toimistolle. Hänen virallinen työpäivänsä on ohi, mutta varsinkin sinkku saattaa hyvinkin viihtyä työpaikallaan vaikka tunninkin ylimääräistä. Sen sijaan perheellisen tulisi muistaa asemansa tai voisi kuvitella, ettei hänellä niin kova kiire perheensä pariin ole. Pari tuntia viikossa ylimääräistä työpaikalla istuskelua voi olla kohtuullista, muttei todellakaan välttämätöntä.

Urheilu/liikunta (1/2 - 2 tuntia päivässä)
-> Urheilu ja liikunta edistävät ihmisen hyvinvointia, myös henkistä tasapainoa. Silti urheilussakin kohtuus joskus katoaa tyystin. Ihmisten on hankittava kalliita harrastuksia, kunnon urheiluvehkeet, muodikkaat urheiluvaatteet ja sitten könyttävä lenkille pari kertaa kuukaudessa. Siinä ei ole kyse kohtuullisesta liikunnasta, vaan kohtuullisesta rahankäytöstä (shoppailu) lähes ilmaisiinkin harrastuksiin. Kohtuullista liikuntaa on ainakin kaikki hyötyliikunta, mutta vapaa-ajallaan ihminen voi käydä vaikkapa pelaamassa sulkapalloa, aerobicissa, kuntosalilla tai hiihtämässä. Asiantuntijoiden suositus on ollut, että puoli tuntia - kaksi tuntia päivässä, joten kohtuus määrittynee tuon kautta. Jos kuitenkin on kulutettava se kaksi tuntia päivässä liikuntaan, niin voisi kysyä miksi maksimi?

Peilin edessä seisoskelu (meikkaaminen) (pari minuuttia päivässä)
-> Naiset ovat aika paljon tarkempia ulkonäöstään. Miehet käyvät yleensä suihkussa, suoristavat kravatin ulkomuistista ja painavat baanalle. Itse ajan parrankin ilman peilin apua. Naisille peili länsimaisen tavan mukaan tullut aina vain rakkaammaksi. Siitä voi tarkastaa hetken aknetilanteen, kummastella pullistuvaa vatsaa ja yrittää löytää takkuja hiuksista. Tämähän ei ilman peiliä onnistu. Ehkä rivien välistä voi lukaista, että pääsääntöisesti peili on kohtuullisen turha kapistus. Meikatessa toki on suotavaa katsoa, ettei töki pensselillä silmiin, mutta senkin taidon oppii kyllä ilman peiliäkin. Pikaiset vilaisut peilistä lienevät kohtuullista, eipä siltä aina voi välttyäkään. Kohtuullista lienee se, mikä on välttämätöntä. Kohtuus alkaa olla aika pahasti hakoteillä, jos peilin edessä jaksaa keikistellä useamman minuutin ajan.

Kaupassakäynti (sisältää ns. shoppailun)
-> Kaupassa on aivan pakko käydä ostamassa ruoat yms. Sen sijaan ylenpalttinen kaupoissa hengailu alkaa viitata jo jonkinasteisiin ongelmiin. Toki uusia, hienoja laitteita on joskus mukava käydä katsomassa, mutta millä tavalla ne uudet laitteet ja varsinkaan niiden ihmettely muuttaa ihmisen elämää paremmaksi? Jos ihminen taas välttämättä haluaa jotain ostaa, hän käy tekemässä vertailut ja hankkii sen. Ehkä kohtuus määrittyykin pikemmin motiivin kuin kulutetun ajan mukaan. Jos shoppailulla on vain käytävä kerran viikossa, kuukaudessa tms. ja siitä syntyy jonkinlainen sosiaalinen malli, statusarvo, kyse ei välttämättä ole sen kummemmasta kuin päänvetämisessä täyteen kerran viikossa. Jos ihmisen on päästävä pois omasta arjesta ja hassattava rahaa, lienee aiheellista kysyä, miksi juuri shoppailemalla? Miksei vaikkapa välillä keilaamalla, välillä istumalla kahvilassa juttelemassa ystävän kanssa, lahjoittamalla rahaa hyväntekeväisyyteen jne.?

Autoilu vapaa-ajalla (ns. pillurallit) (pari tuntia viikossa)
-> Oi niitä nuoruuden aikoja. Aiemmin pidin autoilusta hyvin paljon ja saatoin käydä autolla kaupassa, vaikka kauppa oli sadan metrin päässä. Sehän nyt vaan on siistiä ajaa autolla. Autoista voi tulla koko elämä, se rakkaampi kuin mikään muu, vaikka kyse on lähinnä kumisilla rinkuloilla kulkeva esine. Sen ainoa merkitys on ihmisen kuljettamisessa paikasta toiseen, niin tarvittaessa. En lähde tässä luonnonvaroista puhumaan, jos luonnosta välittää, siirtyy mieluummin julkisiin kulkuneuvoihin tai polkupyörään. Jälkimmäinen tosin ei ole niin 'cool' kuin oma auto, ja julkinen ei ole oikeastaan laisinkaan oma. Mikä tässä sitten on kohtuus? Kohtuullista olisi siirtyä julkisiin, mutta jos omaa autoa on käytettävä, niin kohtuullista on käyttää sitä välttämättömiin. Jos taas sillä omalla autolla on vain joskus ajeltava, että se pysyy kunnossa ja autolla on yritettävä iskeä niitä nättejä chicksejä torinlaidalla, niin parin tunnin ajokeikka viikossa alkaa olla jo lievästi sanoen maksimi.

Kasvimaanhoito (puolesta tunnista tuntiin päivittäin)
-> Tätä on ollut itseasiassa joskus hauska katsoa ja tutustua ihmisten erilaisiin tapoihin. Kukkasista ja marjapuskista tulee ihmisille kuin toisia lapsia. Kasvimaanhoito käy yleensä työstä, liikunnasta, eikä se suoranaisesti ketään vahingoita. Silti tässäkin on kohtuutensa erityisesti silloin, jos maata hoitaa yksin ja omaksi harrastukseksi. Jos ihminen alkaa viihtyä mieluummin nauriiden kuin oman perheensä parissa, jonkinasteisia selvittämättömiä asioita alkaa olla. Mitään haittaa tuskin on siitä, jos ihminen viettää puolesta tunnista tuntiin ulkona päivittäin.

Siivoaminen (tilanteen ja perhekoon mukaan, välttämätön ja kerran viikossa/parissa viikossa tai parissa)
-> Pölystä ja liasta ei siivoamalla pääse eroon. Ei vaikka siivoaisi joka hetki. Päähänpinttymät saattavat johtaa perfektionismiin, joka nielee kaiken alleen. Missään ei saa näkyä pölyä, likatahraa, sormenjälkiä. Jos ihmisellä on jotakuinkin homma hanskassa, hän siivoaa kerran viikossa tai parissa (riippuen elääkö yksin vai onko sotkijoita paljonkin ja miten siivosti eletään). Lapsiperheissä luonnollisesti pyykkiä ja sotkua tulee enemmän, mutta silloin siivoamisessa myös pitää muistaa välttämätön. Maitotahrat ja lattialle tippuneet munat korjataan lattialta, eikä jätetä niille sijoille haisemaan, mutta jatkuva pölyn huiskuttelu tekee tuskin hyvää edes astmaatikolle.

Masturbointi (kerran parissä päivässä tai pari kertaa viikossa)
-> Ihminen on seksuaalinen olento, jonka suvunjatkamisvietti periytynee apinoilta ja Raamatusta. Masturbointia harrastettaneen ei ainoastaan nautinnon vuoksi tai sen vuoksi, että se on kivaa, mutta myös stressin (ahdistuksen) lievittämiseksi. Onko ihmisellä lopulta tarvetta masturboida esimerkiksi päivittäin ikäänkuin oikean kosketuksen korvikkeena, on asia erikseen. Toisen ihmisen kaipuu säilyy, vaikka ihminen olisi jatkuvasti miellyttämässä itseään ja toisaalta erityisesti miehillä koko harrasteesta alkaa tulla pidemmän päälle kivuliasta. Ehkä kohtuuden raja kulkeekin jotakuinkin siinä, missä kulkee ihmisen kiihottumisen raja. Jos ihminen on todella kiihottunut, miksipä ei. Mutta jos ihminen on jatkuvasti kiihottunut, niin ehkä hänellä on hieman liikaa aikaa fantasioida. Masturbaatio, kuten seksi taitaa lisäksi olla hitusen kivempaa kun on jaksanut odottaa pienen tovin. Siksi kohtuullista olisi, jos ihminen masturboisi kerran parissa päivässä tai pari kertaa viikossa. Muu alkaa olla jo oireilua jostain. Itsehillinnän kanssa voikin sitten olla vaikeuksia, vähän kuin karkkien ja herkkujen kanssa. Suklaahan on tunnetusti...

Televisionkatselu (pari tuntia päivässä)
-> Televisio on ollut jo pidempään perheiden viihdekeskus, joka on syönyt aikaa tavalliselta kanssakäymiseltä. Toisaalta televisio ja elokuvat ovat koonneet jo vuosikymmeniä ihmiset ja perheet yhteen. Joissain tapauksissa kuitenkin televisio vie ihmisen mennessään, eikä hänestä kasva yhtään sen sosiaalisempaa ihmistä, olkoon hänen ympärillään sitten kuinka paljon tahansa ihmisiä. Ehkä tässäkin on kyse enemmän siitä, miksi televisiota katsellaan kuin siitä, miten paljon sitä katsellaan. Kohtuullinen katselukin riippuu siis pitkälti siitä, onko sitä aivan pakko katsoa vai voiko jotain jättää välistä. Itseäni kyllä risoi taannoin kun en nähnyt yhden neliosaisen sarjan viimeistä jaksoa, mutta uskoisin kuitenkin pysyneeni kohtuudessa: katsoin viikoittain tasan tuota puolituntista sarjaa ja puolituntisen Simpsonit eli television ääressä meni noin tunti viikossa. Kohtuullista katselua olisi varmasti sekin, että katsoisi televisiosta yhden elokuvan ja uutiset päivässä, lopulta ehkä kaksi, kolme tuntia. Kunhan tuosta katselurytmistä ei tule minkäänlaista televisionkatselumallia, että se 2-3 tuntia on käytettävä päivittäin. Voihan sitä toki olla televisio päällä, vaikka vuorokauden ympäriinsä, kunhan se ei vie kaikkea huomiota.

Uhkapelaaminen (pari riviä viikottain)
-> Kulutin aikoinaan viikottain pari sataa markkaa (n. 20 euroa) veikkaukseen. Se tuntui ihan kohtuulliselta ottaen huomioon, että sillä rahalla olisi saattanut saada moninkertaisesti rahansa takaisin. Loppupeleissä kuitenkin ihmiset voittavat melko harvoin edes veikkauksessa, saati Lotossa. Useat ihmiset pelaavat joko rahan toivossa tai ajankuluksi kaupoissa. Syynä on osittain se, että uhkapelit ovat tulleet koko ajan lähemmäksi ja helpomminpelattaviksi. Huolestuttavaa on se, että nykyään rahojaan voi tuhlata jo kotoaan poistumatta, täytyy vain löytää tiensä oikeaan osoitteeseen netissä ja rahat vaihtavat omistajaa. Pelinhimo on luonteeltaan vähän samanlaista kuin shoppailu ja dokaaminen. Se on toisaalta jännitystä elämään ja pääsääntöisesti rahanmenoa. Missä pelaamisessa sitten menee kohtuus? Jos ihminen on voittaakseen, hän ei satsaa puolta omaisuutta päivittäin rahapeleihin. Uhkapeliaikoijeni jälkeen olen satunnaisesti tehnyt yhden rivin lottoa ja veikkausta viikossa, mutta oleellisempaa tässäkin lienee se, miten säännönmukaisesta pelaamisesta on kyse. Mitä ihmisen elämä olisi ilman näitä pelejä, rahanvoittamisen mahdollisuutta ja jännitystä?

Montako lemmikkiä on kohtuullista / yksi henkilö (yksi tai kaksi sosiaalista eläintä tai yksi sosiaalinen lemmikki ja/tai useampia yhdessä hoidettavia, pienempiä eläimiä)
-> Yksinäinen ihminen kaipaa seuraa, mutta tunnen kyllä perheitäkin, joissa lemmikeitä on huomattavasti enemmän kuin niitä hoitavia ihmisiä. Tietysti lemmikit ovat erilaisia ja vaativat erilaista huolenpitoa, mutta yksi kenties hieman traaginenkin esimerkki on samassa talossa kanssani asunut nainen. Hänen lapsensa oli huostaanotettu. Hän kaipasi lastaan, muttei sosiaalityöntekijöiden mukaan ollut kykenevä ja tarpeeksi tasapainoinen, jotta olisi voinut pitää lapsestaan huolta. Nainen asui siis yksin noin kolmenkymmenen kissan kanssa. Niiden seuraksi hän hommasi käärmeen ja käärmeelle ruoaksi eläviä hiiriä. Hänen asuntonsa yleinen siisteys oli ala-arvoista ja lopulta ilmeisesti eläinsuojeluvaltuutettu kävi hakemassa kissat pois. Pian tämän jälkeen naisella oli neljä koiraa. Kohtuus? Olkoon ihminen, miten yksinäinen tahansa, hänelle riittää pääsääntöisesti yksi sosiaalinen eläin (kissa tai koira) lemmikiksi. Tietysti joissain tapauksissa sitä voi ajatella, että mukava, jos kissalla tai koiralla (omalla lapsella) olisi seuraa, jolloin voi hommata toisen. Tästä eteenpäin kaikki alkaa olla liiottelua. Akvaario (käärme, pari hyppyrottaa, kaloja, kaikki eläimet, jotka on hoidettavissa kimpassa) on omanlaisensa maailma, jos on akvaario, yksi sosiaalinen lemmikki on maksimi. Mihin ihminen ylipäätään tarvitsee niin paljon häkitettyjä eläimiä?

Nämä vastaukseni eivät ole mitään tilastollisia faktoja vain minun subjektiivisia näkemyksiäni. Jokainen voi koettaa miettiä omalle kohdalleen. Hetken mietittyäni totesin, että itseasiassa ihmisen on vaikeinta määritellä kohtuus asioissa, jotka ovat tavalla tai toisella ongelmallisia. Ihminen mielellään tykkää puolustella joko omia tapojaan tai toisen ihmisen tapoja.