Minun on ollut todella vaikea hyväksyä alkoholinkäyttöä missään muodossa. Olen toisaalta saanut sivistystä niin isältäni kuin muilta alkoholin saloihin syvemmin tutustuneilta sukulaismiehiltä. Tämä pitkälti siitä syystä, että niin monet antavat alkoholille pikkusormen ja toteavat sen myöhemmin vieneen koko miehen. Luottamukseni kohtuukäyttöön rapisi, luottamuksenpuute johti vastustukseen, koska alkoholilla oli tarjota vain hajonneita perheitä, mustia silmiä ja paria hassua onnellisessa hiprakassa hortoilevaa.

Olen käynyt omaa ristiretkeäni alkoholinkäyttöä vastaan, vaikka olen tiennyt, ettei mikään laki, säädös, opetus tai neuvo saisi ihmisissä aikaan mitään. Olen hyvin johdonmukaisesti kieltäytynyt alkoholista kautta nuoruuteni. Tähän löytyy toisaalta hyvin yksinkertainen ja lapsellinen selitys: kun hörpin pullonpohjia ala-asteikäisenä alkoholin maku oli yksinkertaisesti niin luotaantyöntävä, ettei minun tehnyt mieli. Jossain vaiheessa teini-ikääni äitini yritti saada minut maistelemaan viiniä jouluruoan kanssa. Koettelin makuhermojani huonoin tuloksen, enkä koennut millään muotoa tarpeelliseksi edes yrittää. Kieltäydyin. Ylioppilasjuhlallisuuksia varten sen sijaan olin itsekin mukana valitsemassa juotavaksi shampanjaa. Lakkiaispäivänä join neljä lasillista shampanjaa.

Yksittäisiä, pieniä makutestejä lienee turha listata. Seuraava annoskooltaan vähän suurempi erä tuli opiskeluaikanani. Olin kenties 23-24-vuotias kun ensimmäisen kerran osallistuin ns. opiskelijarituaaleihin eli keskiviikkoiseen bileiltaan. Iltaa ei voi pitää mitenkään kamalana, muttei se suoranaisesti minulle ihmeitä tarjonnut. Sen sijaan sain juoda ilmaiseksi kolme pulloa lonkeroa. Opiskeluaikanani kävin töissä ja sain työpaikaltani viinipullon lähes jokaisen suuremman juhlapyhän alla. Sain myös viinipullon ikäänkuin kiitoksena työstäni, mutten näitä lahjoja oikein ymmärtänyt tai osannut arvostaa. Viinit jäivät jääkaappiini. Yhden pullon avasin masennuksissani. Halusin ehkä juopua tai saada jotain uutta elämääni. Kaadoin itselleni kunnon annoksen viiniä, otin hörpyn ja kaadoin loput pois. Maku ei ollut muuttunut mihinkään ja taisin todeta, että minun on turha pettää itseäni.

Alkoholinkäytölle ei ole löytynyt mitään järjellistä syytä ja olen halunnut selvittää, mistä kaikki alkoholinkäytön aiheuttamat ongelmat johtuvat. Olen halunnut löytää portin toiseen ulottuvuuteen, tien totuuteen siitä, miksi maailma muuttui niin radikaalisti, että ihmisten täytyi muuttua radikaalisti joskus päivittäin, joskus viikottain tai ainakin jokaisena juhlapyhänä. Koska en ole luottanut ihmisten kykyyn määritellä kohtuutta ja toisaalta, koska olen pelännyt omaa kykyäni määritellä sitä, olen jättäytynyt ulkopuolelle aikuisten leikistä ymmärtää omaa alkoholinkäyttöään silloin kun sitä käytetään. Mielestäni yhtälö on mahdoton. Jos ihminen käyttää alkoholia, hän on jäävi sanomaan käyttönsä kohtuullisuudesta mitään.

Ymmärtääkseni alkoholinkäyttöä olen tiedostamattani alkanut lähestyä kysymyksenasettelua (kulttuuri)historiasta käsin. Sattumalta sain tietää alkuperäiskansoista ja ihmiskunnan vanhimmista, edelleen elävistä kulttuureista. Ainakin osassa näistä kulttuureista tunnetaan päihdyttävä tai humalluttava juoma, kuten joissain tunnetaan suorastaan huumaavia luonnontuotteita. Vaikka osa kansoista on pieniä ja niissä humalluttavia juomia esiintyykin, ne ovat olleet hyvinvoivia ja elinvoimaisia aina siihen pisteeseen kun länsimainen kulttuuri on tunkeutunut heidän elinympäristöönsä.

Humalluttavalla juomalla on ollut ajan kuluessa hyvin erilaisia tehtäviä. Mutta sitä on pidetty pääsääntöisesti esi-isien lahjana ja sitä on käytetty heidän kunniakseen. Toisaalta sen humalluttavasta vaikutuksesta on vain otettu kaikki ilo irti ja humalatilassa on luotu, väitelty ja tehty kenties erinomaisiakin päätöksiä. Tappeluita on toki esiintynyt, mutta lieneekö niissä sitten ollut kyse enemmän kulttuurista ja temperamentista kuin varsinaisesti alkoholista. Toki alkoholi vähentää estoja ja ihmisten on humalassa helpompi käydä toiseen ihmiseen millä tahansa tavalla käsiksi. Silti yksinomaan alkoholia ei voida tappeluista ja sotaisuuksista syyttää. Ehkä alkoholi on toisaalta sotaisissa heimoissa tarjonnut pakotien veristen käsien ja aseiden todellisuudesta.

Yksi alkoholin alkuperäisistä käyttötarkoituksista on ollut lääkinnällinen. Jopa ensimmäisiä ns. teräviä on ajateltu käytettäväksi lääkinnällisiin tarkoituksiin, mm. ruoansulatusvaivoihin. Samaa asiaa ovat ajanneet miedot alkoholijuomat. Edelleen osa ihmisistä juo alkoholia lääkinnällisesti, he ottavat yhden pienen mitan verran alkoholia aamuin illoin, eivät päihtyäkseen vaan, jotta alkoholi vilkastuttaisi verenkiertoa. Alkoholinkäyttö on siis hyvinkin normaalia ja jopa suotavaa silloin kun sitä käytetään vähäisessä määrin. Niin väkevien kuin mietojen juomien alkuperäinen käyttö oli sittenkin ihmisten hyvinvointia edistävää.

Jokin muutti ihmiskuntaa ja erityisesti alkoholin käyttötottumuksia aika radikaalisti. Jos alkoholia ennen on käytetty mm. masennuksen hoitoon, nykypäivänä alkoholin tiedetään olevan depresantti, masennusta aiheuttava aine. Tämä kohtuullisen kiintoisa ristiriita. Jos alkoholi aiheuttaa niin paljon pahoinvointia, miksi silti sitä on pitkään pidetty iloisena asiana? Alkuperäiskansojen kohdalla muutos on ollut selvä. Kun länsimainen viina saapui viidakoihin, sen mukana saapuivat itsemurha-aallot. Jos aiemmin kansojen omat, miedot alkoholijuomat olivat saaneet ihmiset juhlimaan ja iloitsemaan, väkevä alkoholi vei heidät nopeasti riippuvuuden kautta itsetuhoon.

Väitetään, että eurooppalaiset (länsimaalaiset) ovat tottuneempia väkeviin alkoholeihin, joten he kestävät sitä paremmin. Silti on kiistaton tosiasia, että väkevät alkoholit polttavat ihmistä nopeammin, ihminen polttaa väkeviä alkoholeja hitaammin. Vaikutus on pitkäkestoisempi ja syvempi kuin ihminen pystyy ymmärtämään. Ehkä tuota vaikutusta voitaisiin koettaa löytää vaikkapa väkivalta- tai itsemurhatilastoista. Väkeviä alkoholeja käytetään pohjoisessa huomattavasti enemmän kuin etelässä. Onko sattumaa, että pohjoisessa mm. itsemurhia tehdään tilastollisesti enemmän kuin etelässä?

Myyttiä iloliemestä pitäisi hieman päivittää. Mieto alkoholi saa käyttäjän hitaasti ja varmasti hiprakkaan, sosiaalisempaan tilaan. Väkevä alkoholi sen sijaan saa ihmisen nopeammin humalaan, kaivaa ihmisestä esiin aggressiot ja kaataa ihmisen kumoon. Rajaa on mahdoton vetää, koska ihmiset reagoivat alkoholiin hyvin eri tavoin. Lisäksi ihmisillä on erilaisia kokemuksia. Toisten kohdalla alkoholi kaivaa esiin demoneja, toiset pysyvät leppoisina kunnes sammuvat. Silti melko usein vahva humalatila saattaa kaivaa edes hitusen iloisesta ihmisestä esiin itkeskelevän, itsesäälissä rypevän heikkolaisen.

Alkoholi on lisäksi allergeeni, allergisen reaktion aiheuttava aine. Sen sijaan, että se aiheuttaisi välittömästi punaisia näppyjä iholla, se saattaakin aiheuttaa niitä ihmisen psyykessä. Ihmiset kestävät alkoholia hyvin eri tavoin, mutta muutos psyykessä on välitön. Isästäni alkoholi teki hitaasti ja varmusti aggressiivisesti puhuvan (jos ei käyttäytynyt aggressiivisesti), mahtailevan ja pöyhkeilevän, kunnes itsesäälivaihe laskeutui. Joku toinen olisi kuollut samasta määrästä alkoholia. Joku saattaisi taas olla samassa tilassa kuin isäni jo pienistä annoksista. Jotkut taas sammuvat ennenkuin ehtivät kunnolla edes humaltua. On kuitenkin ihmisiä, joista alkoholi alkaa kaivaa välittömästi esiin demoneja, mielipuolisesti raivoavan heikkolaisen ja hakkaajan. Alkoholia voidaan käyttää ilman minkäänlaisia psyykkisiä testejä tai mielentilan arviointia. Joidenkin kohdalla se olisi paikallaan jo senkin vuoksi, että ihmiset itsekin ymmärtäisivät todelliset motiivinsa alkoholinkäyttöön.

Alkoholi on viisasten juoma. Valitettavan harva kuitenkin on viisas. Sormen antanut ei ehkä huomaa kätensä jo menneen, vaan pitää itselleen kohtuukäyttäjänä. Ehkei mitään suoranaista ongelmaakaan ole, mutta joissain tilanteissa ihminen saattaa toimia harkitsemattomasti ja katua tekojaan myöhemmin. Ihmisellä pitäisi olla eläimiin verrattuna ilmiömäinen kyky oppia virheistään, mutta kokemus todistaa, ettei se aivan niinkään ole. Ihminen toistelee vielä isovanhempiensakin virheitä koskaan ymmärtämättä, missä kohtaa meni vikaan.

Minun asenteeni alkoholia kohtaan ovat varovaisen positiivisia/negatiivisia. Mieluiten olisin alkoholin suhteen neutraali, faktoissa pitäytyvä. Silti henkilökohtainen historiani vaatii ottamaan kannan alkoholinkäyttöön. Otan kantaa alkoholisti-isän lapsena, lasten vuoksi. Omat henkilökohtaiset ongelmat pitäisi kyetä käymään läpi ennen kuin alkoholi tulee mukaan kuvioihin, etteivät ongelmat jatka kulkuaan ensin parisuhteeseen, lopulta lapsille ja myöhemmin lastenlapsille.

On kohtuullisen vastuutonta ajatella, että alkoholinkäyttö on ihan oma asiamme. Niin kauan se todellakin on vain Meidän Oma asiamme kun se vaikuttaa vain meihin itseemme. Itsetuhoisuutemme ja -petoksemme voisivat ideaalisessa tilanteessa vaikuttaa vain itseemme, mutta niin kauan kuin on olemassa kavereita, ystäviä, puolisoita, vanhempia, sukuluaisia ja eritoten tyttäriä tai poikia, vaikutukset pärskähtelevät ympäriinsä. Ihmisen alkoholinkäyttö ei ole vain käyttäjän oma asia, vaan se on koko lähipiirin asia.