Tänään on taas vaihteeksi ensimmäinen päivä kun ei ole töitä. Täytyisi käydä kääntymässä työvoimatoimistossa ilmoittautumassa työttömäksi. Työtodistus allekirjoitettavaksi ja sitten alkaa taas onni ja autuus: liitto ja sossu.

Kaikista yrityksistäni huolimatta vuodet ovat vain valuneet ohi. Kesällä hain yliopistoon, mutta jäin varasijoille. Koetin saada selvyyttä oppisopimusasioihin, mutta sopivaa koulutusta ei löydy, vaikka työnantaja löytyisi. Pistin jo hyvissä ajoin kaksi työhakemusta eteenpäin, kumpaankaan en ole saanut minkäänlaista vastausta. Sekään ei ole mitään uutta. Kuten DHL on poistanut käytöstään palvelun, että he ilmoittaisivat itsestään yhtään mitään tuodessaan pikarahteja, työnantajat odottavat yhtälailla asiakkaansa tai työnhakijan ottavat heihin yhteyttä. Juuri tällä hetkellä vaan inspiraatio on aika lähellä nollaa ja se tarkoittaa käytännössä sitä, ettei tarvitse odottaa uutta työpaikkaakaan.

Yksi jäljellejäävistä mahdollisuuksista on rahoituksen hakeminen niin, että voisin jatkaa nykyisessä työssäni. Se on haaste johon olisin valmis tarttumaan. Toinen vaihtoehto on apurahojen haku, mutta silloin täytyisi olla jotain näyttöä siitä, että työn alla on jotain, joka myös valmistuu aikataulussa. Näillä näkymin noita omia pikku- ja vähän isompia projekteja olisi tehtäväksi. Työttömyydessä vain on sellainen pieni juttu, että jos inspiraatio katoaa jo työssä, projektin päättyessä niin ei trendi yleensä ainakaan jyrkästi noususuhdanteinen ole kun työttömyys alkaa. Vaan niin se vain on kaivettava jostain energia ja lopulta kaikki on kiinni itsestä.

Se tässä lopulta onkin positiivisin puoli, jonka valtio mahdollistaa: ihminen voi tehdä työttömänä pienissä puitteissa tasan tarkasti mitä haluaa. On vain muistettava välillä käydä näyttäytymissä valtion laitoksissa. Matkailu jää väliin, mutta mitään muuta ei olekaan kuin aikaa keskittyä omiin juttuihin. Ihmettelen kyllä niitä työttömiä, jotka hassaavat rahansa viinaan tai johonkin muuhun hetkelliseen. Jokainen tietysti tavallaan, mutta turha siinä on rahanpuutetta ainakaan valittaa. Minä valitan vain rytmin ja inspiraation katoamista. Ei muuta kuin herätyskello soimaan joka aamu klo 8.30 niin eiköhän sekin jo jotain saa aikaan.