Sarjassamme: lisää lapsuudenajan muistoja.

Jos lapsuuteen liittyy paljon ahdistusta ja epämukavia muistoja, niin kyllä siihen mahtuu paljon hyvääkin. Pääsääntöisesti ahdistaviin hetkiin on kuitenkin liittynyt hyvin oleellisesti alkoholi kun taas hyviin hetkiin kuuluu hyvä seura.

Parhaimpia kesämuistoja isän kanssa olivat meidän veneretkemme Rauman saaristossa. Taisin olla vielä tarhaikäinen kun teimme pitkiä purjehdusreissuja. Mieleenpainuvia ovat olleet aallokot, jotka ovat pelottaneet, mutta samalla aiheuttaneet syvää kunnioitusta merta kohtaan. Isäni tuntui nauttivan suurista aallokoista niin merellä kuin omassa elämässään. Osasin itsekin pelonsekaisin tuntein nauttia veneenkeinumisesta. Tiesin isän olevan lähellä. Yksi venereissuista vei Kylmäpihlajan majakalle. Muistin, että olimme käyneet siellä kun kävimme siellä toistamiseen ollessani teini-ikäinen. Tuolloin emme kuitenkaan enää tehneet reissuja purjehtien, vaan isoisäni käsintekemällä moottoriveneellä. Meri oli läheinen ja siihen varmasti pysyvästi liittyy minun isäni.

Lisäksi teimme isäni kanssa toisenlaisia reissuja merelle. Hiihdin pienempänä pitkiä matkoja. Pisimmät matkat lähtivät isovanhempieni rannasta ja päätyivät noin viiden kilometrin päähän Nurmeksen saarelle. Joskus otimme mukaamme lämmintä juotavaa ja makkaraa. Teimme saareen pienen nuotion ja pistimme leirin pystyyn rantakalliolle. Istuimme saaressa ehkä tunnin verran ja olimme sen jälkeen valmiita palaamaan takaisin. Joillekin hiihtolenkeistä tuli serkkujani mukaan, joillain reissuista puolestaan isäni oli mukana kävellen. Näillä reissuilla saatoimme tavata myös tuttuja, joiden kanssa isäni pysähtyi juttelemaan hetkeksi.

Mukavia hetkiä olivat myös pelihetket isäni kanssa. Meillä oli omat mestaruusturnauksemme mm. shakissa, MasterMindissa, jätkänshakissa ja kiinalaisessa shakissa. Isäni nautti silmin nähden meidän peleistämme. Minulle ne olivat hyviä hetkiä isäni kanssa. Silloin ei ollut minkäänlaisia huolia.

Erikoislaatuisen suhteestani isääni teki kuitenkin toisenlaiset hetket. En muista enää mistä se alkoi, että halasin isääni. Hän tuntui pitävän halauksista, mutta se tuntuu melko vieraalta meidän yhteiskunnassamme, että aikuiset miehet, varsinkaan isät ja pojat halaisivat toisiaan. Piirun verran erikoisemmalta saattoi ainakin ulkopuolisen näkökulmasta näyttää se, että nämä samat aikuiset miehet muodostivat isovanhempieni sohvalle läjän. Milloin he torkkuilivat toisiaan vasten, sylikkäin tai milloin toinen nukkui toisen sylissä. Minä silitin joskus isäni nukkuessa hänen hiuksiaan ja hän puolestaan silitti minun hiuksiani nukkuessani. Noina hetkinä isäni sai anteeksi kaikki humalaiset tekonsa ja puutteensa, mutta hän, sen enempää kuin minä emme ymmärtäneet omia ongelmiamme. Minulle nuo hetket olivat kuitenkin monesti tärkeitä ja rohkaisevia. Kaikesta huolimatta, vaikka isäni joskus otti humalassa raha-asiat esiin ja moitti minua saamattomuudestani, naisettomuudestani ja milloin mistäkin, hän hyväksyi minut isovanhempieni luona sellaisena kuin olin.

Oma hauska historiansa on meidän elokuvailloillamme. Ihastuin ja viehätyin elokuvista jo 9-vuotiaana. Isälläni oli omat kriteerinsä valita elokuvia ja minulle kehittyi ajansaatossa omani. Isäni alkoi luottaa melko varhain minun kykyyni valita parempia elokuvia kuin hän. Hänen valitessa elokuvat kannen ja takaselostuksen mukaan, minä valitsin elokuvat pikemmin jo aiemmin lukemani perusteella. Aloin lisäksi tuntea ohjaajia, tuottajia, käsikirjoittajia ja näyttelijöitä, joten päädyin valitsemaan aika usein elokuvat elokuvantekijöiden mukaan. Silti vielä ollessani ala-asteikäinen kävimme eräällä huoltoasemalla vuokraamassa halpoja elokuvia. B-luokan toimintaa ja kauhua, joissa oli oma tunnelmansa. Niitä saattoi parhaimmillaan katsoa kymmenkunta ihmistä.

Yksi viimeisistä muistoistani isästäni liittyy sekin meidän elokuvahetkiimme. Tuo muisto on jäänyt mieleen mukavana. Isäni tuli käymään uudessa Turun kodissani ensimmäistä kertaa asuttuani asunnossa kolmisen kuukautta. Kävimme pyörimässä keskustassa ja syömässä voileipäbaarissa. Palasimme asuntooni ja isäni halusi katsoa jotain elokuvaa. Valitsimme sopivan toimintaelokuvan ja tapamme mukaan molemmat nukahdimme. Hän nukahti nahkatuoliin ja minä sänkyyn. Reilun viikon päästä tästä hänellä oli tiedossaan leikkaus. Lähtiessään hän kertoi tapaavamme parin viikon päästä, mutta hän menehtyi leikkauksen jälkeen ennen heräämistään.

Lukuisista ristiriitaisista ja ahdistavista hetkistä huolimatta isäni on ollut tärkeä, ellei tärkein vaikuttaja elämässäni. Hän on opettanut minulle paljon, myös esimerkillään, jota en ole seurannut.