Eräänä päivänä kävelin ulos kotitalostani. Noin kymmenen metrin päässä talosta vastaan tuli mies, joka kantoi molemmissa käsissään olutta. Hän pyysi minua ystävällisesti avaamaan oven: "avaatko mulle oven kun mulla on niin paljon tätä kantamusta ja avain taskussa?" Mitä niin pyhää on oluessa, ettei sitä voi laskea maahan, jos sitä humalassa läikytellään pitkin lattioita?

Kävelin kaupan sisäänkäynnille. Sen luona seisoi kolme teini-ikäistä, joista yksi kysyi minulta: "ostatko kaljaa?" Ymmärrän kyllä, että ihmisillä on jano, mutta on vaikea ymmärtää, mikä tekee oluesta vettä ja piimää paremman janojuoman. Ja, jos se on niin oivallista janojuomaa, eiköhän se silloin ole jokaisen ostettavissa kaupasta.

Onko alkoholilla jokin etuoikeuttava status? Kaikki tekevät sinun mieliksesi kun ilmaiset kantavasi, haluavasi, ostavasi tai juovasi kaljaa? Olen toki saanut tästä jo hyvää esimakua lapsuudessani. Isäni toki joi vähän parempiakin juomia kuin kaljaa, esimerkiksi vodkaa ja viskiä. Ne juomat hän toki hommasi itse. Eihän niihin pulloihin uskaltanut antaa kenenkään muun koskea. Kun hän sitten tuli pullojen kanssa kotiin tai jo pullot tyhjentäneenä, hänelle luonnollisesti piti olla ruoat valmiina. Ne sai joku muu kantaa kaupasta, koska hän kantoi jotain jumalaisempaa. Hänen etuoikeutensa oli tuoda kotiin ja juoda tuota taivaallisen ihmeellistä nestettä, ja juuri siksi muiden piti ostaa hänelle ruoka, valmistaa se ja tiskata astiat. Tämähän on luonnon säätelemä juttu. Humalaiset ihmiset määräävät täällä ja muut kyykkyyn: varsinkin selvinpäin olevat naiset ja lapset.