Viime päivinä ei ole ollut ongelmia motivoitua kirjoittamaan, mutta jälkikäteen kaikki tuotokseni tuntuvat vähintään harkitsemattomilta ja aukkoisilta. Yhden tekstin poistin blogista, koska se ei toiminut. Ehkä joskus kirjoitan samasta aiheesta vähän harkitumpaa ja ajatellumpaa.

Sain vihdoin rahaa, n. 35 euroa. Sillä ei vielä juhlita, mutta jos saisin rahat tilille tässä parin päivän sisään niin saisin ostettua ruokaa. Toki olisi muutama laskukin jo odottamassa maksua, mutta minkä tässä tekee. Täytyy odotella ja toivoa, ettei enempää byrokraattista jarrua tule koneeseen.

Tämän päivän olen kuluttanut musiikin parissa. Kaivoin esiin vanhoja C-kasettejani. Hyvin hatarasti, jos olleenkaan muistan omistaneeni joskus mm. Starshipin ja Jenny Norrisin levyt. Kun kuuntelin valitsemiani, parhaimpia biisejä kyseisiltä levyiltä, mikään kello ei kilissyt. Hatarasti muistan Norrisin Body & Soulin. Ei voi muuta ihmetellä kuin, miten hatara ja aukkoinen ihmisen muisti on. Joitain asioita jää mieleen, mutta suurin osa unohtuu ajan kanssa ja toisaalta osa muuntuu.

Muisti toimii myös sillä tavalla aika jännästi, että saatan edelleen muistaa jotakuinkin ajat, jolloin olin 18-vuotias. Aika menee hurjaa vauhtia eteenpäin, mutta silti tuntuu kuin se vasta olisi ollut eilen. Silti niin itse kuin moni muu asia on tässä välissä ehtinyt muuttua. Sekin on aika hauskaa, että aikana jolloin vielä tunsin kaiken olevan suhteellisen kunnossa, vaikka kaikki oli yhtä helvettiä, olin jotakuinkin elämänsyrjässä kiinni. Nyt kun tunnen kasvaneeni henkisesti ja ihmisenä, olen tehnyt pitkää matkaa omaan historiaani ja päässyt tavalleen aivan toiselle tasolle ihmisenä, kohtaan huomattavasti enemmän ongelmia työmarkkinoilla ja yhteiskunnassa. Ehkä olin nuorempana tavallaan tunnottomampi, painoin vain eteenpäin asiasta toiseen. Kun ihminen pysähtyy miettimään tässä yhteiskunnassa, sitä onkin nopeasti jossain muualla kuin pitäisi. Ellei sitten saa elantoaan siitä kaikesta pohtimisesta ja ihmettelystä. Harvempi saa.