Uuden vuoden juhlat, kuten niin monet muutkin juhlat muistan lapsuudestani ahdistavina ja alkoholin kyllästäminä. Isäni oli pääsääntöisesti humalassa uudet vuodet. Joitain yksittäisiä uusia vuosia muistan kun hän ei juonut ja ne uudet vuodet jäivät tunnelmaltaan miellyttävimmiksi. Kun yleiskäsitys kaikista juhlista - oli kyseessä syntymäpäivä, perjantai, vappu, pääsiäinen, juhannus, joulu tai uusi vuosi - oli, että miehet juhlivat humalassa, niin ei siinä kaikkia uusia vuosia tahdo muistaa.

Isälleni uudet vuodet kai merkitsivät jotain sillä hän osti yleensä aina edes hieman raketteja ja muuta paukutettavaa. Keskiyön aikaan koko väki siirtyi isäni vanhempien luona rannalle. Isäni viritteli pullot ja raketit sytytystä varten. Hän huolehti selvästi turvallisuudestani kun olin pienempi, eikä halunnut minua aivan lähelle. Aikuisiällä hän antoi minun hoitaa jonkin verran asetteluja ja suuntauksia, mutta ainakin sytytykset. Raketit suhahtivat taivaalle kaikessa loistossaan ja, vaikka aina ei ollut kovin kummallisiin ilotulituksiin varaa, niin oli ainakin jotain.

Muutettuani pois synnyinpaikkakunnaltani uuden vuoden vietot jäivät. Toisaalta siihen saattaa vaikuttaa se pieni yksityiskohta, että ehdin viettää vain kaksi uutta vuotta muualla ennen isäni kuolemaa. Uuden vuoden vieton voisi katsoa loppuneen kohdallani vuoteen 1998. Vuoden 2000 uusi vuosi oli siitä erikoinen, että muiden juhliessa tein muuttoa uudelle paikkakunnalle. Avoliittovuosina puolestaan uuden vuoden juhlallisuudet olivat varsin vaatimattomat. Sädetikuilla sai kivasti tunnelmaa, mutta sitäkin mieleenpainuvammaksi tavaksi muodostui Taru Sormusten Herrasta-trilogian katselu uuden vuoden aattona. Ensimmäisenä vuonna katsoimme 1. osan, seuraavana vuonna 2. osan ja kolmantena vuonna koko trilogian.

Uusi vuosi, kuten mikään muukaan juhla ei tule humalasta tai itse juhlimisesta. Se tulee seurasta ja tunnelmasta. Omalla kohdallani muistan niiden juhlien olleen lopulta ahdistavimpia, joita muut ovat juhlistaneet humalassa. Uuden vuoden vastaanotossa on kuitenkin kyse vain yhden numeron muuttumisesta päivyrissämme ja tuo asia on muuttunut yli 2000 vuoden ajan. Liekö kyseessä siis suuren suurikin juhlan aihe? Jos asiaa menisin hieman parodisoimaan ja kärjistämään, pitäisikö meidän alkaa juoda itsemme humalaan, ottamaan ilon irti ja räjäytellä raketteja kun isä vaihtaa kalsarit?