Meidän yhteiskunnassamme, kuten todennäköisesti kaikissa yhteiskunnissa ja yhteisöissä on tabuja, kiellettyjä puheenaiheita. Se mikä tabuissa on mielenkiintoista, niin käytännössä tabut eivät sinänsä kiellä mitään muuta kuin aiheista puhumisen, tekoja se ei estä. Mietitään vaikka yhtä rankimmista tabuista: lasten seksuaalista hyväksikäyttöä. Asiasta on puhuttu hyvin vähän, vaikka minäkin tunnen useampia uhreja. Kun aihe vaietaan, sehän ei edes ennaltaehkäise hyväksikäyttöä. Pikemmin käy niin, että kun asioista ei puhuta, lopulta sen enempää uhrit kuin hyväksikäyttäjät ymmärtävät millaisessa oravanpyörässä ovat.

Asiaa kun ei sovi pahemmin edes ajatella, niin otan esiin vielä toisen karun faktan. Lapsia hyväksikäyttäviä vanhempia on jonkin verran. Pääsääntöisesti hyväksikäyttäjät ovat luultavasti miehiä (tarkkaa tilastoa ei ole olemassa), mutta naisetkin voivat kohdella lapsiaan julmasti ja lähestyä heitä seksuaalisesti. Jos tätä asiaa nyt mietitään hetki. Tiedämme, että monet haaveilevat esimerkiksi laskuvarjohyppäämisestä, heteroparisuhteissa elävät saattavat joskus miettiä millaista olisi olla samaa sukupuolta olevan kanssa tai mahdollisesti jonkun muun kuin oman elämänkumppaninsa. Silti nämä monet eivät välttämättä tee mitään näiden ajatusten toteuttamiseksi. Samalla tavalla voidaan luokitella myös ne ihmiset, joita arkikielessä voimme kutsua lapsiin- tai eläimiinsekaantujiksi. He saattavat uneksia, miettiä millaista olisi ja he saattavat katsella kuvia tai piirtää niitä, mutta he eivät tee mitään joutuakseen tekemisiin eläinten tai lasten kanssa. Ihmisiä, jotka vain kuvittelevat tekemättä mitään voidaan kutsua passiivisiksi kun taas päiväuniensa toteuttajat voivat olla aktiivisia pedofiilejä. En tiedä onko minkäänlaista laskelmaa tai tutkimusta tehdä kuinka suuri osa on aktiivisia ja kuinka suuri osa passiivisia. Koko asia on niin vaiettu, ettemme voikaan tietää koko asiasta yhtään mitään. Voisi jopa kuvitella, ettemme välitäkään tai haluakaan tietää. Mutta tämä välinpitämättömyys tai pelko saattavat lopulta ummistaa meidän silmämme esimerkiksi omilta lapsiltamme tai fantasioiltamme.

Uskon, että tietty uteliaisuus voi olla laukaiseva tekijä kun ihmisestä tulee aktiivinen toimija. Uteliaisuus voi viedä saattaa meidät kokemaan ensimmäisen humalamme, polttamaan ensimmäisen tupakkamme tai harrastamaan ensimmäisen kerran seksiä oudoissa olosuhteissa. Yhtälailla ihminen saattaa kerran uteliaisuudelle periksiannettuaan päätyä aktiiviseksi toimijaksi millä tahansa elämän osa-alueella. Vain selkeä pettymys voi estää näin tapahtumasta. Mutta mietitäänpä, millä tavalla voisimme ennaltaehkäistä tai jollain tavalla antaa erilaisia arvoja ensimmäiselle humalakokemukselle? Millaisia arvoja tai odotuksia nuorille ladataan ennen kuin he saavat tietää, mitä humaltuminen todella on? Ainoa tapa jollain tavalla hälventää mysteeriä on puhua avoimesti alkoholin vaikutuksista ja siitä, mitä alkoholi ihmiselle fysiologisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti tekee, miten sen vaikutus voi muuttua kun sitä käyttää tarpeeksi. Vaikka esimerkki voi olla kaukaa haettu, asioiden mystifiointi, niistä puhumisen kieltäminen voi vahingoittaa monia ihmisiä. Mysteerin taakse piiloutuminen saa ihmiset olemaan uteliaampia kuin heidän on terveellistä olla.

Jos edes jonkinlaista arviota voisi tehdä sen puolesta kuinka suuri osuus ihmisistä päätyy aktiivisiksi toimijoiksi, lasten hyväksikäyttäjiksi suhteessa passiivisiin, jotka vain kuvittelevat ja fantasioivat, uskoisin fantasioitsevia olevan enemmän kuin aktiivisia toimijoita. Fantasiointi ei itsessään loukkaa ketään, mutta silti fantasioistaan puhuminen saattaa olla hyvinkin arkaa. Tiedämme kuinka eri tavalla meistä jokainen suhtautuu seksiin, muihin ihmisiin, mitä meistä jokainen pitää normaalina. Oman kokemukseni mukaan kuitenkin kaikki, mitä tässä maailmassa, elämässä ja yhteiskunnassa tapahtuu kuuluu niihin. Olkoon se sitten normaalia tai epänormaalia, niille tapahtumille on jokin syy. Jos jotain tavallisuudesta poikkeavaa tapahtuu, voisi kuvitella, että syykin on jollain tavalla tavallisuudesta poikkeava. Niin kauan kuin nämä syyt vaietaan, niin kauan myös fantasiat ja itse teot kuuluvat samaan sarjaan. Tämän olen oikeastaan kokenut kun joitain vuosia sitten pyörin vertaistukikeskustelupalstoilla. Niillä uhrin asemaan joutuneet ihmiset joutuivat joskus vastakkain niin aktiivisten kuin passiivisten toimijoiden kanssa. Ensimmäinen reaktio oli pääsääntöisesti molempiin kielteinen. Kuitenkin ajan kanssa monet heräsivät huomaamaan, että passiivisten toimijoiden tulisi keskustella jonkun kanssa fantasioistaan ja miettiä, mistä ne tulevat. Mielestäni tuo toive on ihan asiallinen, mutta sitä edeltäneet tunnepurkaukset eivät välttämättä. Silti nekin ovat ihan luonnollisia purkauksia, ottaen huomioon kunkin taustan.

Tällaisia tilanteita voisi kuitenkin ennaltaehkäistä jollain tavalla. Jokainen passiivinen ja aktiivinen hyväksikäyttäjä kun ei mene internetin keskustelupalstoille puhumaan fantasioistaan. He pysyvät visusti ns. komerossa, näkymättömissä, kasvottomina ja tekijät pölähtävät aina joskus esiin lehtiotsikoissa. Aina tekijät nostattavat samanlaiset kylmänväreet ja kauhistuksen tunteet, jotka kuitenkin vain osoittavat, ettemme ymmärrä tai halua ymmärtää tekoja, niiden motiiveja tai vaikutuksia. Uhriksi joutuneisiin lapsiin saatetaan suhtautua aivan samalla tavalla, kuten naiset saattavat reagoida esimerkiksi raiskaukseen. Lapset ja raiskatut kokevat itsensä likaisiksi. Raiskatut saattavat peseytyä, peseytyä, peseytyä ja lopulta vaieta ihon muistiin jääneen arven. Lapset sen sijaan joutuvat vanhempiensa puhdistusmyllyyn. Esimerkkinä tästä eräs tuntemani lapsena uhriksi joutunut nainen, joka lähetettiin älykkyystestiin, jotta nähtäisiin onko tämä tyttö nyt ihan normaaliälyinen, sen sijasta, että oltaisiin keskitytty tapahtuneeseen ja ohjattu tyttö kriisiapuun ja ammattitaitoiselle terapeutille.

Me vaikenemme lopulta melko oudosta asiasta. Ikäänkuin lasten ja vanhempiensa seksuaaliset sekoilut olisivat edelleen ihan uusi ja omituinen juttu. Ehkä lopulta vain jossain vaiheessa ihmisten ymmärrys on muuttunut ja asiasta on tullut jollain tavalla omituinen, vaiettu. Osaltaan varmasti länsimaisessa kulttuurissa Raamatun moraali on vaikuttanut meihin, mutta toisaalta samasta teoksesta insestin ja omituisen fantasiat pitäisi olla meille tuttuja. Seuraava lainaus kuuluu Vanhan Testamentin alkupäähän, joten sen voi arvella olevan vanhinta juutalaista kertomaperinnettä. Katkelma on kirjoitettu arviolta noin 3000-3500 vuotta sitten.

Vanhempi tytär sanoi nuoremmalle: "Isä alkaa tulla vanhaksi, eikä maassa ole yhtään miestä, joka voisi tulla ottamaan meidät vaimokseen yleisen tavan mukaisesti. Juotetaan isälle viiniä ja maataan hänen kanssaan, että saisimme isämme avulla lapsia ja sukumme säilyisi." Illalla he juottivat viiniä isälleen ja vanhempi makasi isänsä kanssa, eikä Loot huomannut, milloin tytär tuli hänen viereensä ja milloin hän lähti. Seuraavana päivänä vanhempi sanoi nuoremmalle: "Minä makasin eilisiltana isän kanssa. Juotetaan hänelle viiniä tänäkin iltana, ja mene sinä nyt makaamaan hänen kanssaan, että saisimme isämme avulla lapsia ja sukumme säilyisi." Ja he juottivat sinäkin iltana viiniä isälleen, ja nuorempi meni makaamaan hänen kanssaan, eikä Loot huomannut, milloin tytär tuli hänen viereensä ja milloin lähti. Niin Lootin molemmat tyttäret tulivat raskaaksi isästään. Vanhempi synnytti pojan ja antoi hänelle nimeksi Moab, hänestä tuli nykyisten moabilaisten kantaisä. Nuorempi synnytti hänkin pojan ja antoi tälle nimeksi Ben-Ammi, hänestä tuli nykyisten ammonilaisten kantaisä. (Raamattu, Ensimmäinen Mooseksen Kirja 19: 31-38)

Uskoakseni mitään syytä tarkennuksiin ei ole, mutta kerron vielä, ettei Raamattu vihjaa missään vaiheessa minkä ikäisiä nämä tyttäret olivat. Joten he saattoivat hyvinkin olla sukukypsään ikään tulleita tai ehkä hieman vanhempia. Kuka tietää.