Viime ajat ovat olleet kiintoisia. Tulin hyvällä sykkeellä joulunvietosta, mutta sitten koin kovia. Ilmeisesti jouluaikaan syömäni valtava suklaamäärä pisti elimistön sen verran sekaisin, että kun 30. tammikuuta söin ensin pari ruisleipää, pussillisen juustonaksuja ja puolen kebabista ruoansulatus lopetti toimintansa pariksi päiväksi. Vatsa paisui ja velloi, mutta mitään ei tapahtunut. Ainoa tapa saada mitään ulos systeemistä oli suun kautta. Lopulta kaikki kävi yllättävän kivuttomasti kun yleensä tuohon liittyy karvaat maut ja ties mitkä, mutta ilmeisesti suklaa ja sokeri vielä oli elimistössä niin kaikki oli siedettävää. Kesti kuitenkin vielä tuon jälkeen pari päivää, että elimistössä alkoi tapahtua yhtään mitään. Kaurapuuroruokavaliolla olen nyt ollut joitain päiviä ja kai tämä tästä hiljalleen. Se mikä hieman haittaa edelleen tahtia on uuden vuoden päivän jälkeen iskeneet kovat lihaskivut. Lihakset ovat melkein päästä varpaisiin lukossa.

Edellämainituista syistä kirjoittaminen ei ole ollut päällimmäisenä mielessä. Olen maannut sängyssä ja ihmetellyt maailman menoa peiton alta. Onpa tullut ainakin katseltua televisiosta kaikenlaista soopaa ja tietää taas missä maailmalla mennään. Sikäli kuin se on jokin saavutus.

Hain töihin mainostoimistoon, mutta arvatenkin jälleen samalla tuloksella kuin aina ennen. On tässä jo koetettu siivoojaksi, rekrytointifirman haastattelijaksi, kiinteistönvälittäjäksi ja viimeiseksi copywriteriksi, vaan tuntuu olevan turha haaveilla edes mahdollisuudesta päästä haastatteluun eli katseyhteyteen työnantajan kanssa. Onko minulla jo liikaa ikää vai mikä piru mahtaa olla? Kai se pitäisi hakeutua lisäkoulutukseen ja katsella sitten asiaa uudelleen. Viimeinen mahdollinen vaihtoehto on tietysti työllistää itse itsensä. Mahtaisiko teksteissäni olla ainesta lehtien palstoille tai kirjaksi?