Kunkin maan sisäiset olot eivät ole olleet koskaan riippuvaisia yhdestä ihmisestä. On sitten ollut kyse Adolf Hitlerin Saksasta tai Matti Vanhasen Suomesta, niin henkilökohtaiset historiat kuin maan historialliset olot vaikuttavat siihen, miten olot kulloinkin muuttuvat. Lisäksi Hitler ei olisi ollut yksin vallassa mitään. Hän tarvitsi niitä, jotka hänet valitsivat, jotka seisoivat hänen rinnallaan ja, jotka tottelivat häntä. Sama tilanne on niin Suomessa kuin sisällissodan runtelemissa maissa. Jos esimerkiksi mietitään ratkaisuja sotiin, on ehkä liiankin pelkitetty ja yksinkertaistettu ratkaisu, että jokaisen aseisiin tarttuneen pitäisi laskea aseensa huolimatta siitä, mitä heidän johtajansa sanovat. Ilman miehiä aseissa, heidän hallitsijansa olivat yksin.

Kussakin maassa on omanlaisia ongelmiaan. Kun kyse tulee jonkun ihmisen tai ihmisryhmän eduista, taistelua voidaan jatkaa niin kauan kunnes jonkinlainen sopu syntyy. Yleensä kuitenkin eturistiriidoissa ihmiset haluavat väkisin vääntää asioita sille mallille kuin heille parhaiten sopisi. Maakysymyksissä maa-aluetta haluava ulkopuolinen taho tuskin haluaa sittenkään vain maata. Kyse on joko omistusoikeudet siirtymisestä tai ainakin oikeudesta käyttää tuota maata haluamallaan tavalla, kaivaa siltä mineraaleja ja rikastua tavalla tai toisella. Tällaisessa tapauksessa harvemmin otetaan huomioon ihmisiä, jotka asuvat kyseisellä maa-alueella. Se maa on heidän kotinsa, eikä sillä ole ensisijaisesti jotain rahallista arvoa. Monet ihmiset ympäri maailmaa kuitenkin luopuvat perinteisistä asuinalueistaan, koska he näkevät asian niin, että muuttamalla kotinsa rahaksi, he voivat hankkia jostain uuden kodin. Onko kuitenkaan lopulta niin?

Länsimainen kulttuuri sokaisee ihmiset näkemään taloudellista arvoa jokaisessa asiassa. Monet sokeutuvat siinä määrin, että materiaalista ja omistusoikeuksista tulee tavoittelemisen arvoisia asioita. Niinhän meidät on kasvatettu ajattelemaan. Samoin meidät on saatettu kasvattaa ajattelemaan, että arvostus ja ihmisen arvo saattaa riippua siitä, montaako ihmistä hän hallinnoi tai johtaa, moniko ihminen "rakastaa" häntä. Lopulta meillä on kahdenlaista tavoiteltavaa: omistusoikeudet ja huomio. Ihannoinnin kohteeksi voi muodostua rikas ihminen, jonka ajatellaan olevan onnellinen ja, että hänellä on paljon ystäviä. Kun televisiosta seuraa nykypäivän julkkisten elämää, heidän voi saattaa kuulla täyttävän kännykkänsä toisten julkkisten puhelinnumeroilla. Tavoiteltavaa on vielä senkin jälkeen kun on jo saavutettu ihailu ja omistettavaa: kuinka monta yhtä rikasta ja ihailtua me tunnemme? Olemmeko lopulta olemassa vain, jotta meitä ei vain ihailla vaan vielä siksi, että kuljemme toisten ihailtujen seurassa?

Hitlerin tiedetään olevan hypnoottinen, vakuuttava puhuja. Hänellä oli kokonainen kansa puolellaan. Hän sai ihmiset kulkemaan marssijärjestyksensä mukaisesti. Hänellä oli tarpeeksi rahaa kadota, vaikka maailman ääriin. Esimerkkinä hän on kärjistetty, mutta mitä hänen omistuksensa ja suosionsa käytännössä olivat? Hitlerillä oli kannattajansa vielä itsemurhansa hetkillä, mutta oliko hän hetkeäkään onnellinen tai mikä hänet tarkalleen ajoi toimimaan ja ajattelemaan tavallaan?

Toiselle esimerkilläni, Matti Vanhasella tuskin on ollut aivan yhtä traumaattista lapsuutta kuin Hitlerillä. Toiseksi Vanhanen tuntee jo Saksan historiaa, maailman sotaisaa lähihistoriaa, hän on ottanut opiksi. Silti hänenkin suosiotaan mitataan erilaisilla gallupeilla ja hänen poliittista valtaansa seurataan julkisuudessa. Miten tämä vaikuttaa hänen itseensä ja miten hänen yksityiselämänsä seuraaminen vaikuttaa meihin? Me näemme edessämme suositun ihmisen, joka on korkeassa asemassa. Jonkun on luonnollisesti meidän järjestelmässä oltava hänen asemassaan. Kukaan ei kuitenkaan tuohon asemaan mene, ellei niin halua. Valtaa ja omaisuutta jaetaan, kuten rakkautta ja suosiota, se haalii, joka on siitä kiinnostunut. Monille muille riittää huomattavasti yksinkertaisemmat asiat: katto pään päällä, lähimmäiset ja mieluisaa tekemistä. Kaikki taistelu, sotiminen, tavoittelu, maakiistaat, ihmisoikeusrikkomukset voivat kuulostaa kaukaisilta, mutta nimenomaan näihin yksinkertaisempiin arvoihin elämänsä pohjaavat ihmiset useimmiten ovat uhreina maailmalla. Miten kaikki voitaisiin muuttaa paremmaksi? Siinä haastetta useammalle sukupolvelle, koska ensimmäisenä tulisi joko vain luopua aseista ja omistusoikeuksista tai sitten onnistua muuttamaan asenteita perinpohjaisesti.