Fanaattisuus on pelottavaa jopa niiden mielestä, jotka itse ovat fanaattisia jonkin asian suhteen. Ihmiset eivät kuitenkaan ymmärrä pelätä omaa kiihkoiluaan jotain asiaa kohtaan, koska kaikki oma fanaattisuus on järkeilty niin, että se on taatusti todempaa kuin toisen ihmisen järkeily.

Erityisesti uskonnollista fanaattisuutta tuntuu olevan tarvetta puolustella. Uskonto on kuitenkin vain yksi ihmisen uskon kohde. Ihminen voi uskoa monenmoisiin asioihin ja puolustaa niitä henkeen ja vereen. Historiassa tunnetaan kiihkoilevia isänmaallisia, poliitikkoja ja penkkiurheilijoita. Eikä kiihkoilu yksinomaan tähän rajoitu. Yhtälailla luonnonsuojelijoilla ja kasvissyöjillä on riski päätyä jonkinasteiseen fanaattisuuteen omassa aatteessaan. Fanaattisuus on itsessään on tunteenpurkauksia ja sitä selitetäänkin usein "vihalla", "rakkaudella" ja monilla muilla tunteilla. Mistä se kaikki tunne sitten tulee? Aiheuttavatko tunteet tunteita, ymmärtävätkö ihmiset omien tunteidensa alkuperää?

Oma kiihkomielisyyteni on kohdistunut alkoholinkäyttöön ja uskontoon. Alkoholinkäytön vastustamisen selkein syy löytyy hyvinkin läheltä perheestäni: isästäni. Humaltuneet ihmiset ovat ahdistaneet minua lapsesta lähtien ja jouduin usein tekemisiin humalikkojen kanssa vastoin tahtoani. Sen sijasta, että olisin siinä vaiheessa ymmärtänyt tunteitani ja niiden alkujuuria, pystynyt selittämään mistä se kaikki vastustus tuli, minä vain yksinkertaisesti kartoin humalaisia tai humaltuvia ihmisiä, inhosin heitä. Syyt omaan vastustukseeni kuitenkin ovat varsin ymmärrettäviä, jos tuntee taustoja ja ymmärtää niitä. Minä vain en niitä ymmärtänyt aikanaan.

Uskonnon suhteen päädyin kiihkomieliseksi ateistiksi. Syy on jälleen selitettävissä asiaa vähän pidemmälle miettineenä ja se kuulostaa ymmärrettävältä. Perheessäni, kuten monissa perheissä on uskovia ihmisiä. Vaikkei perheestäni löydy uskonnollista fanaattisuutta, siitä huolimatta erilaiset uskontojen säännöstöt tunkivat pitkät sormensa perhe-elämään. Sen sijasta, että väkivaltaa, pettämistä ja valehtelua olisi pyritty selvittämään keskustellen, kädet pistettiin ristiin ja toivottiin parasta. Luottaminen korkeamman käteen ja asioiden antaminen Herran haltuun passivoivat ihmisiä kasvamaan henkisesti ja näkemään aivan selviä ongelmia lähipiirissä. Vielä kun sairauksien, jopa psyykkisten, uskotaan olevan kiinni Herrasta tai omasta hyvätahtoisuudesta, rytistiin metsään sellaisella voimalla, että minun pieni mieleni ei kyennyt ymmärtämään ja sietämään moista. Aloin inhota uskontoa, uskonnollisuutta ja niitä lukuisia selityksiä, joilla sama usko haluttiin juurruttaa minuun. Kyse ei ollut Jumalan- tai jumalten vastustamisesta, vaan yksinkertaisesti ristiriidoista, joita oli ihmisten puheiden/uskon ja käytöksen/toiminnan välillä. Kiihkovaiheessa kävin sanallisesti aika nopeasti väittelyihin ja viilaamaan pilkkuja. Päädyin niin koviin väittelyihin ja haukkumaan uskovia idiooteiksi, että lopulta itselläni oli paha olla.

Ihminen ei ole fanaatikko sattumalta. Meihin vaikuttaa monet asiat syntymästtämme lähtien ja kokemuksemme muokkaavat meistä ihmistä, jollainen olemme vanhemmiten. Pyrimme hakemaan hyväksyntää ja etsimme paikkaamme maailmasta koettamalla kuulua joukkoon. Toisaalta me saatamme vastustaa sitä joukkoa, johon meidän on alunpitäen pitänyt kasvaa. Siten meistä voi tulla kiihkomielisiä puolustajia tai vastustajia. Minun tapauksessani vastustin kahta asiaa. Toisessa tapauksessa olisin saattanut turtua vastustamiseen. En tiedä olisiko minusta ollut puolustajaksi, koska kuitenkin tiesin syvällä sisimmässäni ongelmat, joita alkoholi ja uskonto voivat aiheuttaa. Ehkä toisissa olosuhteissa, toisessa perheessä olisin saattanut kasvaa toisenlaiseksi ja päätyä toiseen ääripäähän.

Kiihkomielisyyttä on vaikea kitkeä maailmasta, jossa jokainen saattaa joutua kolhituksi ja arvot taistelevat keskenään. Jos ihmiset pystyisivät kaikesta erilaisuudestaan huolimatta hyväksymään toisensa, eivätkä antaisi niin paljon arvoa sille, mitä he itse edustavat, koko ihmiskunta saattaisi olla tasapainoisempi. Vaan, miten käytännössä noin suurta muutosta tehdä maailmassa, jossa hetkellisellä hyväksynnälläkin on rahallinen hintansa?