Ihmisen tarkoitus maan päällä on arvoitus, joka on kiihottanut ihmisten mielikuvitusta jo vuosituhansia. Erilaiset tarinat ja teoriat elämän alkusysäyksestä ovat osa jokaisen henkilökohtaista käsitystä maailmasta ja maailmankaikkeudesta, osa henkilökohtaista uskoa. Jumalalla tai jumalilla on ollut oma roolinsa näissä tarinoissa, joissa ihminen on asetettu elämään mm. autiomaahan tai paratiisiin. Jokaisella kulttuurilla on oma historiansa, joka on vaikuttanut tarinoihin ja painotuksiin. Yksi maailmansyntykertomus on kuitenkin henkilökohtaisesti tärkeämpi kuin nämä suoranaisiin uskontoihin liitettävät.

Uusi aika, tiede ja teknologia ovat yhtälailla kehittäneet teorioita. Maailmansyntyteorioista kenties kuuluisin on ns. Big Bang-teoria, jonka mukaan koko maailmankaikkeus saattaa kutistua nyrkin kokoiseksi ja tuosta nyrkinkokoisesta aineettomasta pallosta saattaisi räjähtää koko universumi planeettoineen. Vaikka maailmansyntyteorioissa harvemmin on järkeä, niin en tahdo löytää tästäkään oikein omaani. Se on kuitenkin tieteellinen maailmansyntyteoria, johon minun on otettava ateistina kantaa.

Olen lopulta vain pieni ihminen käsittämättömän suuressa universumissa. Minulla on vähän tietoa edes siitä, mitä ihmiset päissään miettivät ja olen joskus itsellenikin mysteeri. Katson tärkeämmäksi ymmärtää ihmistä, ihmiselämää kuin tavoitella planeettojen ja tähtien ymmärrystä. Big  Bang on osoitus siitä, että joitain ihmisiä selvästi kiinnostaa, mutta kyseisen teorian kohdalla uskon vakaasti kysymyksessä olevan pikemmin uskontojen teorioihin kohdistuvan vastavedon, vaihtoehto. Itse en ole kuitenkaan koskaan allekirjoittanut alkuräjähdystä millään muotoa mahdolliseksi selitykseksi, vaikka sitä on koetettu tarjota automaattisesti minulle siinä vaiheessa kun olen kertonut olevani ateisti. On oltava muitakin vaihtoehtoja.

Ihmisen ehtymätön tiedonjano ja mielikuvitus tuottavat meille selityksiä, jotka ovat hyviä, mutteivät totuudellisia. Yksijumalaiset uskonnot ovat tuoneet maailmaan ehdottomuuden, joissa yksi vaihtoehto jää täysin käyttämättä. Mahdollisuus siihen, että me ihmiset emme välttämättä tiedäkään lopulta mitään. Kaikissa kulttuureissa maailmansynnylle ei anneta sellaista painoarvoa kuin esimerkiksi kristillisessä perinteessä. Minun kohdallani koko kysymys on lopulta melko turha. Mitä tekemistä maailmankaikkeudella ja sen synnyllä on, jos tärkeämpää olisi ymmärtää ihmistä itseään? On sillä sen verran tekemistä, että me kaipaamme selityksiä, koska koemme tarvitsevamme niitä. Niin kauan kuin koemme tarvitsevamme selityksiä pysyämme jotenkin henkisesti, hengellisesti tai psykologisesti koossa, me haemme selityksiä ja tyydymme johonkin, on se järjestellisesti selitettävissä tai ei.

Harhaanjohtavaa on myös ajatus siitä, että maailma, maailmankaikkeus ja ihminen ylipäätään syntyi jostain. Me synnymme tähän maailmaan äidistämme, mutta "syntymä" itsessään on käsitettävissä niin monella eri tavalla. Syntymässä haluamme nähdä loogisen tapahtumaketjun, jonka saa aikaan synnyttäjä. Minua on koetettu vakuuttaa siitä, ettei tyhjästä voi syntyä mitään. Tämä selitys on ollut vastavetona Big Bang-teorialle, johon en itsekään usko. Olen kuitenkin huomannut, että elämää syntyy kaiken aikaa meidän tietävämme. Me emme yksinkertaisesti kykene hallitsemaan tai ymmärtämään elämää kokonaisvaltaisesti. Selityksillä vain pyrimme oman maailman herruuteemme ja kertomaan itsellemme sekä muille, että ymmärrämme paremmin ja tiedämme enemmän kuin muut. Sittenkin tähän tietomäärään vetoavat esimerkiksi kristityt ja muslimit ateistia vastaan, jonka uskovat olevan ihminen, joka tietää kaiken ja asettuu maailman herraksi. Tiedonhalumme ja uteliaisuutemmehan meitä on vienyt kaiken aikaa harhaan niin uskonnossa kuin tieteessä. Uskon sen tapahtuneen siksi, että kaikki mielenkiinto on kiinnitetty tähtien ja tämän elämän tuolle puolen, tämä elämä ja kanssaihmisemme ovat unohtuneet.