Olen epävarma (kirjoittaja). Näillä sanoilla aloitin joskus erään esseeni. Se oli osa kirjoituskurssia, joten teksti oli palautettava ja se jaettiin myös kanssaopiskelijoiden luettavaksi. Teksti käsitteli prosessikirjoittamista ja sitä, etten kirjoittajana ole varma tekstieni myyvyydestä ja kiinnostavuudesta. Pohdiskelevan tekstin ensimmäinen lause löi niin pahasti silmille, että paljoa  muusta ei puhuttukaan kuin millaisen vaikutelman lukija saa, jos kirjoittaja tunnustaa olevansa epävarma kirjoittaja.

Olen tunnustanut monessa yhteydessä olevani epävarma. Se tuntuu olevan meidän kulttuurissamme kuitenkin kirosana, joka on jätettävä uskonnollisella kiihkomielisyydellä pois kaikesta liike-elämään, koulutukseen, parisuhteisiin ja elämään ylipäätään liittyvästä. Ihmisen on osattava ylistää itseään ja paremmuuttaan sen sijasta, että pystyisi kriittisesti miettimään ja käsittelemään tunteita, jotka ovat meissä kaikissa. Lopulta kaikesta tehdään kliinisen puhdasta ja epävarmuudesta tehdään tahra. Lopulta kyse on vain siitä kuinka pitkälle kukin meistä pystyy venyttämään totuutta ja olla osoittamatta epävarmuutta. Työelämässä ainoa rehellinen tapa olla osoittamatta pidemmän päälle epävarmuuttaan on kyllästyä työhönsä. Sen jälkeen millään ei ole niin suuresti merkitystä.

Miksi epävarmuus on sellainen kirosana? Sen sijaan esimerkiksi melko hyvin epävarmuuteen liittyvät sanat "ujous" ja "jännittäminen" ovat jollain tavalla luonnollisia ja söpöjä asioita - sanoja. Työhönhausta ja parisuhteesta on tullut sanapeliä, jossa joitain sanoja ei saa sanoa, joitain tunteita ei saa esittää ja totuutta on osattava kiertää nätisti. Vaan mitä käytännön merkitystä sillä on kuvaammeko jotain tunnettamme yleisnimikkeellä vai jollain pienempiin osiin puretuilla. Rakkaus voisi olla yhtälailla kirosana, koska se on aivan liian suora sana ilmaisemaan jotain perimmäistä tunnetilaa tai kenties persoonallisuuden paljastavaa piirrettä. Sen sijaan voisimme puhua, vaikka ujoudesta tai jännittämisestä tietyn ihmisen läheisyydessä. Tällä tavalla kiertäisimme nätisti yhden sanan kirot ja ilmaisisimme jotain selvästi söpömpää.

Minä olen epävarma kirjoittaja, epävarmuus on yksi hallitsivimmista luonteenpiirteistäni, muttei se tarkoita sitä, etten saisi töitäni tehtyä tai uskaltaisi kirjoittaa tekstiä ihmisten luettavaksi. Se vain tahtoo sanoa, etten kuvittele olevani maailman napa tai ylivoimaisesti paras kirjoittaja. Itsevarmuuteni liittyy pikemmin itsetuntemukseeni kuin uskoon, että jokin minusta tullut vaillinaisin käsittein kyhäämäni teos olisi maailmanmullistava, ylivertaisen älyllinen ja pulssinseisauttava elämys. Ei. Sellaista en voisi edes kuvitella. Niinhän se lopulta on, etten minä edes ole oikea ihminen määrittelemään, mitä minun tekstini muille ihmisille on. Ne luultavasti merkitsevät hieman eri asioita jokaiselle.