Olen kirjoittanut eläessäni aika monta työhakemusta. Kuluvalla viikolla, vaikka tiistaissa mennään, olen kirjoittanut niitä kaksi. Vaikka olen kirjoittanut eläessäni yhtä ja toista, niin silti työhakemuksen kohdalla täytyy sanoa, että kirjoitustaitoni saattaa olla yllättävän heikko, koska työnhakijan ajatuksia on paha lukea ja siksi hakemukseen tulee kirjoitettua aika paljon turhaa.

Kävin taannoin yrityskoordinaattorilla, joka on lähinnä vain kertonut erilaisista mahdollisuuksistani. Olen itse kirjoittanut työhakemukseni, mutta pyysin, että voisin lähettää hänelle työhakemukset luettavaksi ennen kuin lähetän niitä eteenpäin. Tästä huomasinkin, miten vähän lopulta työhakemusta työstäessäni tulen ajatelleeksi niitä hakemuksen ja osaamiseni kannalta tärkeitä asioita. Voisin purkaa yhden työhakemukseni osiksi ja kiinnitän huomioni niihin kohtiin, joihin yrityskoordinaattori huomionsa kiinnitti. Monet ilmaisut ovat merkitykseltään pieniä, mutta silti työnhaussa tänä päivänä tärkeitä.

Työhakemuksen alussa kerron luonnollisesti itsestäni, kerron iän ja mikä tämänhetkinen statukseni on työmarkkinoilla, kerron koulutustaustani ja viime vuosien pääasiallisen työnsarkani. Tähän kaikkeen olen uhrannut neljä riviä ja noin 34 sanaa. Pyrin ilmaisemaan itseäni selvästi ja lyhyesti, vain tärkeimmät ensin. Tämän jälkeen kerron hieman tarkemmin, mitä on kuulunut viime vuosien pääasialliseen työhöni. Kerron toimenkuvastani ja työssä käyttämistäni kielistä. Tähän uhraantuu seuraavat neljä riviä ja sanoja on jotakuinkin yhtä paljon kuin alun tiiviissä esittelyssäni. Tämä on hakemukseni paras osa.

Haen viestintäalalle, joten katson tärkeäksi kertoa, mihin ja mitä olen kirjoittanut. Kerron kirjoittaneeni myös rahoitushakemuksia ja kokouskutsuja ja sen sellaista. Mielestäni nämä ovat tärkeitä asioita ja voivat olla hieman korkeampaan virkaan haettaessa tärkeitä tietoja. Mutta viestintäala onkin laaja käsite. On tärkeää mainita kirjoittaminen, mutta tässä tapauksessa pitäisikin keskittyä tiedotus-, markkinointi- ja viestinnänsuunnittelutyöhön. Hakemuksen päivittämisessä on vielä oma ongelmansa, jotta lauseista ja kappaleista ei tule liian pitkiä. Kirjoitustyökokemuksen sijasta täytyy keskittyä aivan toisenlaiseen työkokemukseen, joka jollain tavalla vastaisi työnantajan vaatimuksia.

Huomion keskittäminen oleelliseen vaatii jo jotain muutakin taitoa kuin vain kirjoittamistaitoa tai kykyä selviytyä vaadituista töistä. Se vaatii sitä, että ehkä sittenkin lukee hieman työnantajan ajatuksia, jotta löytää oikean tavan kuvata omaa osaamistaan. Selvempi ongelma näyttää olevan jostain syystä se, että sanojen kanssa saa olla todella varovainen. Kaikki epävarmat tai kielteiset ilmaisut pitäisi osata karsia hakemuksesta pois silloinkin, jos ne kertovat ihmisen rehellisyydestä. Työssään ihminen näyttää epävarmuuttaan joka tapauksessa, on hänen itsevarmuutensa hakemuksessa sitten, miten läpitunkevaa tahansa. Siitä huolimatta alkuperäisessä hakemuksessa olevat sanat "ei" ja "kohtuullisesti" on poistettava ilmaisun kääntämisestä positiiviseksi ja suoremmaksi.

Erikoishuomio kiinnittyy ajatukseen siitä, että olen "joutunut" järjestötyössä suunnittelemaan markkinointia 0-budjetilla. Kun ei ole ollut rahaa, niin sitä ikäänkuin joutuu menemään sen budjetin ehdoilla. Siitä huolimatta sana "joutua" on negatiivinen. Ilmaisun yksinkertaistamiseksi korjaan kohdan "olen joutunut suunnittelemaan..." muotoon "olen suunnitellut..."

Vaikkei työhakemus ole kokonaismitaltaan edes A4-liuskaa, se on luettava ja luetuttava kolme kertaa yrityskoordinaattorilla. Matkan varrella tulee vielä muutamia korjauksia, joissa sanojen ja lauseiden järjestys muuttuu loogisemmaksi. Yksi tarkastuslukukerta on riittämätön. Herää kysymys, että miten oleellinen merkitys lopulta työnsaannissa on kirjoitus- ja ilmaisutaidolla. Kaikki eivät ole niin tottuneita kirjoittajia ja monien on todella vaikea ilmaista itseään kirjoittamalla hakemusta, mutta silti työnantajat bongaavat näiden hakijoiden joukosta sen parhaan tai itselleen sopivimman. Kuinka paljon vaikuttaa työnantajien lukutaito tai se, että osaavat kaivaa tekstistä muutakin kuin sen oleellisimman. Käydessäni yrityskoordinaattorilla kerroin hänelle menettäneeni työnhaun suhteen optimistisen asenteeni ja lisäsin, että nykypäivänä työnsaanti on lottovoitto. Hän nyökkäsi ymmärtäväisesti, sillä mitään muutahan ei voi tehdä.

Lähetän työhakemukseni eteenpäin ja katsotaan, mitä tapahtuu, oliko työhakemukseni sellainen kuin piti vai ei.