Meissä ihmisissä on lukuisia erilaisia pieniä ja vähän isompia vikoja. Kukaan meistä tuskin on kaikilla mittapuilla mitattuna ja kaikkien ihmisten silmissä täydellinen. Meillä on omat yli-inhimilliset idolimmekin, joihin heijastamme näitä rajoja rikkovia, ylivertaisia ominaisuuksia, mutta heistäkin toiset voivat löytää vikoja. Jos yli-inhimillisyydestä ylipäätään puhutaan niin voimme tutkailla, vaikka kahta kohtuullisen hyvin maailmalla tunnettua hahmoa: Teräsmiestä ja Jeesusta.

Heitä molempia yhdistää tietynlainen loputon kestävyys. Teräsmies jaksaa kantaa mitä vain, luodit eivät vahingoita häntä ja hän saisi varmasti ihan kenet tahansa miehen tai naisen tahansa. Olettaen, että näin halutaan ajatella. Silti hänellä on heikko kohtansa, hän on pelimies. Työpaikalla hän on ujo ja kömpelö Clark Kent, joka tienaa liksansa, kuten kuka tahansa, vaikkei Teräsmies kai Maan päällä tarvitse edes ruokaa elääkseen. Vapaa-ajalla hän sen sijaan on sinipunakeltaisiin trikoisiin. Hän kyykyttää ketä haluaa ja vaikka hän saisi kenet haluaa niin hän osoittaa yli-inhimillisyyttään jahtaamalla vain yhtä naista. Teräsmies on sittenkin pehmo ja vieläpä yksiavioinen.

Jeesuksesta sen sijaan ei saa esittää minkäänlaista kritiikkiä. Ateistit eivät saa tehdä hänestä vitsejä tai ne lasketaan Jumalanpilkaksi ja siinä on yksi Jeesuksen heikko kohta: Hän on joissain asioissa toivottoman huumorintajuinen. Toki sekin voi vain olla ihmisen vaillinainen käsitys hänestä, eikä hänen ylivertaisuudestaan voida olla toista mieltä. Osa meistä ihmisistä vain ei ymmärrä hänen rajatonta erinomaisuuttaan, jumalallisuuttaan. Tässä lienee sitten jo toinen heikko kohta: Hän ei ole tehnyt asiaansa kaikesta ylivertaisuudestaan huolimatta niin selväksi, että koko maailma ymmärtäisi ilman epäilyjä, mistä on kyse ja vielä uskoisi sen. Tässä mielessä esimerkiksi Hänen hyvyytensä kohdalla erään toisen hahmon uskottavuus päihittää Jeesuksen. Joulupukin Hyvyys on osoitettu käytännössä ympäri maailmaa ja lapsenkaltaiset uskovat mieluummin Joulupukkiin kuin Jeesukseen. Jossain kohtaa Jeesus ja hänen markkinointitiiminsä on tehnyt jonkinasteisen virhearvion ja laskuvirheen.

Tällaisia ominaisuuksia me haluamme sisältää joskus myös itseemme. Erityisesti naisilla olen kuullut olevan yli-inhimillisiä ominaisuuksia. Suosituimmat ominaisuudet lienevät kärsivällisyys eli pitkäpinnaisuus, toisaalta kyky auttaa, ymmärtää, kuunnella ja keskustella. Samat ominaisuudet löytyvät joiltain miehiltäkin, mutta naiset mielellään omisivat tällaiset kyvyt. Eräs entiseni piti itseään yli-inhimillisen kärsivällisenä kun kulki aiemmin piireissä, joissa meno oli kohtuullisen päätöntä alkoholin voimalla. Oma kärsivällisyyteni oli yhtä koetuksella nuorempana ja etäännyin siitä touhusta. Silti kyseisen entiseni kärsivällisyys loppui meidän suhteessamme noin puolet nopeammin kuin näiden dokaavien tuttujensa osalta.

Omalta osaltani olen myös huomannut kärsivällisyyteni toki olevan kohtuullisen hyvää luokkaa, mutta silläkin olevan rajansa. Olenkin ihmeekseni menettänyt säännöllisin ajoin kärsivällisyyteni ihmiseen, joka on aiemmin osoittanut yli-inhimillistä kärsivällisyyttä ja kykyä auttaa ihmisiä. Lopulta kaikki suhteellistuu kun kaikkia auttava ihminen on lähempänä ajaa kaikki hermoromahduksen partaalle, mutta jokaisella on luonnollisesti oikeus kuvitella itsestään, mitä haluaa. Olen joutunut ainakin kohdallani palaamaan kerta toisensa maantasalle leijuakseni taas vähän matkaa. Silti en usko, että minulla on varaa kuvitella itsestäni yhtään liikoja. Yli-inhimillisillä kun rima on oman itsensä suhteen todella korkealla ja sieltä on aina pidempi matka alas. Jossain välissä sitä alastulomatkaa alkaa varoa ja haluaisi ainakin pyrkiä realistisempiin luuloihin.

Vaan niin ei ole kaikilla. Isänikin uskoi kykenevänsä kaikenlaiseen, mutta tuleeko ihmisestä ylivertainen, jos hän on hyvä yhdessä asiassa? Ymmärtääkö ihminen silloin jollain tavalla paremmin maailmaa, muita ihmisiä ja itseään kun hän loistaa kirjojen, lehtien ja videoiden kansissa? Näin meistä kuitenkin helposti alkaa tuntua ja sokeudumme sille, keitä me loppupeleissä olemme. Erityisesti uskonnollisessa fanaattisuudessa omaan yli-inhimillisyyteensä tai -vertaisuuteensa uskovat ovat vaarallisia ja vaarallisimmillaan tällaiset ihmiset ovat valtioiden ja armeijoiden johtotehtävissä. Nimet tunnetaan.