Vanhempieni avioero tuli monille yllätyksenä, mutta sisäpiirissä olleena toivoin, että ero olisi tullut jo huomattavasti aiemmin. Lapsena kärsin suunnattomasti jatkuvasta riitelystä, isäni juopottelusta ja hänen käytöksestään. Lopulta minua taisi häiritä vanhempieni parisuhteen kemia ja molempien jonkinasteisesti kieroutunut näkemys parisuhteesta. Jälkikäteen uskoisin molempien kärsineen huonosta itsetunnosta.

Vaikka avioero ja vanhempieni suhteen aiheuttama ahdistus olivat kaiken aikaa päällä, koulussa olin kuin kuka tahansa. On päivänselvää, että jatkuvat epävakaisuus kodissa oli vaikuttanut keskittymiskykyyni ja ylipäätään haluuni istua koulunpenkillä. Vaivuin kerta toisensa jälkeen päiväunelmiin ja elin koulussakin leikkejäni, joita leikin kotona. Olin usein henkisesti poissa tunnilta, vaikka fyysisesti saatoin näyttää siltä kuin olisin kuunnellut. Hiljalleen opin näyttämään suht kiinnostuneelta, vaikka ajatukseni kimpoilivat asiasta toiseen. Lopputulos näkyi kuitenkin koulutodistuksessani.

Silloisella kuin nykyisellä koulutusjärjestelmällä on hyvin vähäiset eväät oppilaidensa huomioimisessa ja ymmärtämisessä. Käytännössä terveydenhoitaja tai kuraattori saattaisi olla henkilöt, joiden puoleen tulisi kehottaa kääntymään, jos elämäntilanteessa tapahtuu muutoksia. On julmaa ajatella, että ainoa hyväksyttävä syy olla koulusta poissa tai pudota hetkellisesti opetuksesta on läheisen tai oma kuolema. Järjestelmää vaivaa tunteettomuus ja kyvyttömyys puuttua tilanteisiin, ei vain koskien elämässä tapahtuvia muutoksia, vaan myös koulukiusaamista. Avioeron aikoihin nimittäin sulkeuduin ja vetäydyin kaveripiiristäni, jolloin minusta tuli helppo kohde koulukiusaamiselle. Näin siinä kävi.

Vaikka ajan mittaan aloin tottua hieman tasapainoisempiin kotioloihin, niin pinnan alla kuohui itsekullakin. Minun oppimiskykyni muovautuivat vuosien aikana ja jäin tavallaan alempaan kastiin, koska kun olin kerran päiväuneksinut tai keksinyt parempaa tekemistä lukemisen sijaan, saatoin helposti palata yhä uudelleen samaan malliin. Elämääni hallitsi ahdistuksenhallinta, joka hautasi alleen opiskelumotivaationi. Koko asia piti vaieta ja päättäessäni ammattikorkeakouluopintoni kesken kolmen ja puolen vuoden jälkeen kuraattori ihmetteli syytä. Päällimmäisenä selityksenä oli opiskelumotivaation puute, mutta perimmäinen syy lopettamiselleni oli huomattavasti vaikeammin selitettävissä. Eikä minulla silloin ollut vastaavaa kykyä perustella ja puhua tunteistani tai itsestäni.

Koulumenestyksen kannalta tasapainoiset kotiolot ovat melko tärkeitä. En sano, että jokainen ihminen kokee asian samalla tavalla. Joitain ihmisiä se hektisyys saattaa motivoida opiskelemaan kovemmin ja he sulkevat kotiolot kirjojen maailman ulkopuolelle. Omalla kohdallani se olisi varmasti auttanut, että minua ei olisi revitty kahteen suuntaan. Vanhempani taistelivat omasta vallastaan minun suhteeni vielä avioeron jälkeen ja minulla kesti vuosia oppia sanomaan heille vastaan. Sen ajan olin täysin molempien vietävissä ja se oli pitkälti myös taustalla ammattikorkeakouluopintojeni lopettamisen taustalla. Halusin päätäntävallan itselleni ja se ei onnistunut pyrkimyksillä saavuttaa muiden hyväksyntä opiskelemalla.

Äitini uskoi, kuten monet uskovat, että lapsi tarvitsee molempia vanhempiaan. Voin sanoa omasta kokemuksestani sen olevan paljon monimutkaisempi asia. Lopulta lapsi tarvitsee terveitä malleja ja sitä voi olla vaikea antaa niin, että kahdesta vanhemmasta toinen niitä antaa, jos toinen ei anna; niitä voi olla vaikea antaa, jos yksinhuoltajakaan ei pysty niitä antamaan. Lopulta lienee tärkeintä oppia kuuntelemaan ja arvostamaan lapsen tahtoa. Vanhemmat eivät kasvata lasta itselleen eivätkä omilla ehdoillaan. Jos vanhemmat käyvät keskenään taistelua ja käyttävät lasta välikappaleenaan taistelussa, sillä tuhotaan paljon enemmän kuin yksinhuoltajuudella. Olisin toisaalta hyvin erilainen ihminen, jos äitini olisi ottanut eron isästäni kun olin 7-vuotias ja vaatinut lähestymiskieltoa isälleni. Ehkä olisin ollut parempi oppilas, ehkä olisin kärsinyt pahemmin. Voin vain sanoa, että kärsin kotioloistani huomattavan pitkään ja niin, että se vaikutti lopulta keskittymis- ja oppimiskykyyni.