Kielen ja viestinnän rajoitusten vuoksi on lähinnä kiintoisaa, miten ihmiset kykenevät ymmärtämään toisiaan. Yleisellä tasolla esimerkiksi kehoitukset ostaa kaupasta makkaraa tai maitoa ovat hyvinkin ymmärrettäviä lauseita, mutta toisinkuin joskus ammoisina aikoina jolloin kauppoja ei ollut ja syötävä saattoi olla mitä tahansa syötävää, tänä päivänä makkara ei ole enää mitä tahansa makkaraa eikä maitokaan ole mitä tahansa maitoa. Tieteelliseen kieleen päästäessä sanojen merkitykset ovat vielä eksaktimpia eli täsmällisempiä. Mitä tahansa ei sovi sanoa millä tahansa tavalla.

Seuraan säännöllisesti erään karismaattiseen kristillisyyden piiriin kuuluvan seurakunnan palstaa. Kiinnitin huomioni siihen, miten he puhuvat musiikista. Itseasiassa musiikki tuntuu olevan pitkälti sivuseikka, koska merkityksellisempää on: millainen sanoma laulussa on, seuraako se heidän oppiaan, ylistetäänkö siinä Jumalaa vai Saatanaa. Heidän puheessaan sanoilla on lähes yhtälainen merkitys kuin tieteellisessä yhteisössä. Sydän ei tarkoita millä tahansa tavalla sydäntä, vaan sillä saattaa olla erityinen merkitys. Lukuisat muut sanat ovat saaneet kristillis-tieteellisen selityksen, joka aukeaa lopulta vain ihmisille, jotka ovat kasvaneet tähän käsitteistöön ja puhetapaan. Tietyn kristillisen yhteisön edustajat saattavat havaita kuka on "oikea" ja kuka on "väärä" kristitty siitä, miten ihmiset käyttävät ja tulkitsevat tiettyjä sanoja. Tältä osin mitään ei sovi sanoa millä tahansa tavalla tai saatat päätyä ulos seurakunnastasi.

Arkikielessä tällaisia ongelmia harvemmin tulee. Kuitenkin viestinnällä on ulottuvuuksia, jotka tekevät kaikista sanoista ja ilmaisutavoista rajallisia. Tavallisessa kielenkäytössä ja perhe-elämässä ihmisillä on harvemmin aikaa alkaa viilata pilkkuja ja sanojen vivahde-eroja samalla tavalla kuin uskonnollisessa ja tieteellisessä maailmassa. Vaikeat tai arat aiheet ovat erityisen alttiita nopeille johtopäätelmille ja väärinkäsityksille. Kun tunteet tulevat mukaan keskusteluun, kuuntelu jää vähemmälle. Näin kävi minulle entisen tyttöystäväni kanssa kun puhuimme niinkin arasta aiheesta kuin prostituutiosta. Hän oli jyrkästi vastaan. Minä taas en pysty olemaan jyrkästi vastaan tai puolesta, koska kyseessä on kuitenkin monen toimeentulo. Ainoa, johon voin ottaa jyrkemmin kantaa on ihmiskauppa ja pakotettu prostituutio. Jos joku on prostituoitu omasta, "vapaasta" tahdostaan, miksi olla sellaista ammatinharjoitusta vastaan? Omasta näkökulmastani olimme molemmat oikeassa, mutta aihe oli tyttöystävälleni sen verran arka, että hän koki minun puolustavan prostituutiota ja ihmiskauppaa. Keskustelun aaltoillessa suuntaan ja toiseen, mielialojen muuttuessa ja mielen väsyessä en jaksanut alkaa selittämään uudestaan ja uudestaan näkökulmaani. Keskustelu jäi näihin uriin.

Toinen arkikielenkäytössä yleinen sana, jonka merkityksen purkaminen mieluummin jätetään tekemättä, on "rakkaus". Se kuvastaa jo itsessään tunnetta, joka on monille meistä tuttu. Silti meidän kokemuksemme ja oppimme rakkaudesta antaa sille erilaisia merkityksiä, myös tunnepuolella. Kuuluuko rakkauteen mustasukkaisuus, omistushalu, vapauden antaminen ja kurinpalautus? Raamatussa sanotaan, että vanhempi, joka säästää vitsaa ei rakasta lastaan. Osa ihmisistä taas on sitä mieltä, että rakkaudessa on oltava sopiva määrä mustasukkaisuutta. Avioliitto puolestaan koetaan hyvin usein eräänlaisena "omistusoikeutena" toiseen ihmiseen, vaikka toista ihmistä ei kukaan voi omistaa. Silti joidenkin ihmisten käsityksiin rakkaudesta nämä asiat kuuluvat. Kun minä sanon jollekin "minä rakastan sinua", mitä lopulta sanon? Se riippuu täysin siitä, millaisia arvoja sana "rakkaus" saa minun omassa sanastossani. Ja henkilö, jolle rakkauttani vakuutan puolestaan tulkitsee sen omien arvojensa pohjalta, hänellä on omat odotuksensa siitä, miten rakkaus ilmenee.

Siksi on lopulta helppoa pysyä keskusteluissa ympäripyöreyksissä ja ns. neutraalilla alueella. Säästä puhuminen on hyvä lähtökohta. Se harvemmin loukkaa ketään ja jokainen voi todeta taivaalle katsomalla, että sataako tänään, onko pilvistä tai ulkona seisoskellen he saavat tietää tuuleeko ja onko lämmintä. Kokemukseen pohjautuva keskustelu on aina parempi lähtökohta, vaikka toki ihmiset kertovat kokemuksistaankin hyvin erilaisin sanankääntein. Mutta jos tälle linjalle lähdetään, mitä ihmiset ylipäätään koskaan toisilleen sanovat? Kaunis päivä tänään, eikö?