Kristilliseltä televisiokanavalta tulee hyvin vaihtelevantasoista ohjelmaa. Olen jumittunut iltojeni iloksi katselemaan summittaisesti jotain. Toisia ohjelmia katsoessa ei voi kuin ihmetellä, miten pimeitä ihmiset ovat ja toisissa ohjelmissa saattaa hetkellisesti jopa olla jokin selväjärkisyyden momentti. Satuin kuitenkin näkemään kun uskoontullut muusikko todisti seurakunnan edessä. Ulkomaillakin menestystä saaneen Sonata Arctican entinen soittaja kertoi olleensa vähän hakusessa koko ikänsä ja sai sitten tutultaan kehoituksen pyytää Jeesusta elämäänsä ja niin siinä sitten kävi kuin niin monesti.

Todistuksessa kuitenkin lähdettiin siitä asetelmasta, että hän oli nuoresta pitäen halunnut menestystä eli olla esillä. Kun sitten menestystä tuli se ei tuntunutkaan oikealta. En asiaa niin suuresti jaksanut miettiä, mutta minusta on ristiriitaista, että menestyksestä ja esilläolosta luopunut mies seisoo seurakunnan edessä vastaanottamassa ablodeja. Millä mittarilla menestystä elämässä mitataan? Voisiko olla muunkinlaista menestystä ja näkyvyyttä kuin rock-bändiin kuuluminen?

Elämä on juuri niin mustavalkoista kuin se meille ilmenee, mutta me tiedämme siitä vain tietyt puolet. Emme pysty vertailemaan omaa elämäämme muiden elämään, varsinkaan omaa hengellistä elämäämme toisten ihmisten hengelliseen elämään. On kohtuullisen haastavaa jo oppia tuntemaan itsensä, joten lopulta menestys on meidän omaa tulkintaamme. Menestyä voi, vaikkei menestymällä tienaisi yhtään rahaa tai ansaitsisi yhtään ablodia. Ablodit niille, jotka luopuvat sellaisesta menestyksestä, jos se ei tunnu oikealta.