Nykymaailmassa alkoholin historia ja alkuperäinen käyttötarkoitus ovat perin vieraita. Jos alkoholinkäytön historiaa hieman valaisee vuonna 2007 ihmisille, tarina tuntuu perin vieraalta. Joku aika sitten kysyin eräällä keskustelupalstalla uskovilta tai entisiltä uskovilta, miten heidän alkoholinkäyttönsä on muuttunut uskoontulon tai uskonmenetyksen myötä. Monille tuntui olevan perin kummallista, että alkoholinkäyttöä ylipäätään rinnastetaan tai se jollain tavalla liitetään uskonnollisuuteen, uskoon. Tämä osoittaa mielestäni melko hyvin sen, miten sumea alkoholinkäytön historia on ja toisaalta sitä, miten maallistunut "nautintoaine" (päihde) kyseessä on.

Pikaisesti alkoholinkäyttöä ja uskonnollisuutta yhdistää usko, jonkin asian merkityksellistäminen tai sen arvottaminen toista asiaa paremmaksi. Esimerkiksi kristinusko on parempi kuin islam, jokin tietty alkoholimerkki on parempi kuin virvoitusjuomamerkki. Kun olen sanonut sen olevan makukysymys, olen saanut melko jyrkkää vastustusta osakseni. Erityisesti sen vuoksi, että pidän makukysymykseni kristinuskon arvottamista islamin edelle. Muslimit olisivat kuitenkin kristittyjen kanssa eri mieltä, heidän mielestään islam on parempi ja näin ollen, vähän samaan tapaan kuin makumieltymyksistä puhuttaessa, jokin asia on vain parempi, koska se "maistuu/tuntuu" siltä. Makuasioista luonnollisesti käydään hurjia vääntöjä ja joissain tapauksissa jopa sotia, mutta se lienee jollain tavalla luontaista ihmiselle, joka on oppinut arvottamaan asioita. Taolainen voisi vain pyörittellä tässä tilanteessa päätään: hulluja nuo...

Alkoholista on tullut hieman vastaavanlainen tabu kuin uskonnollisuudesta. Kiihkouskonnollisuus vaietaan, vaikka joku jossain saattaisi hyvinkin olla sitä mieltä, ettei siitä hyvä seuraa. Samoin alkoholismista mielellään pysytään vaiti. Kotioloissa kiihkouskonnollisuus ja alkoholismi tekevät tuhojaan erityisesti lapsille. Vanhempia ei luonnollisesti niin kamalasti kiinnosta, koska heidän uskonnollisuutensa ja päihteidenkäyttönsä on aikuisten, heidän oma asiansa. Lapsen uskonnollisuuteen ja alkoholinkäyttöön sen sijaan voidaan puuttua hyvinkin nopeasti. Tässä kuitenkin erona se, että uskonnollisuutta ei pidetä vastaavanlaisena psyykkisenä ongelmana, jolla on myös fysiologisia vaikutuksia kuin alkoholinkäytöllä.

Mutta miksi ylipäätään alkoholia käytetään? Historiallisesti ajatellen eräät eläinlajit, kuten muutamat linnut ovat popsineet käyneitä marjoja. Niiden elimistö on kuitenkin tottunut polttamaan alkoholia ja sen vuoksi ne pienet alkoholimäärät, joita ne marjoista saavat, palavat suhteessa huomattavasti nopeammin kuin alkoholi palaa ihmisen kehosta. Selityksenä tähän voisi sanoa, että ihminen on tottunut (mietoihin alkoholeihin) myöhemmin kuin lintu.

Ihmiset ovat kaukaisessa esihistoriassa metsästäneet, keränneet marjoja, pähkinöitä ja kalastaneet. Eräät alkuperäiskansat elävät tällä tavalla vielä tänä päivänä. Eri ruoka-aineita ja kasveja sekoittamalla on saatu luotua yhdisteitä, joilla on uskottu olevan erilaisia vaikutuksia ihmisen terveyteen. Näin ovat syntynyt luonnonlääkintä. Samoin siinä vaiheessa kun ihminen on alkanut ihmetellä korkealta ilmasta tulevaa vettä, taivaalla porottavaa aurinkoa, maailmankaikkeuden mittaamattomuutta, sen ja itsensä tarkoitusta, ovat syntyneet hiljalleen erilaiset käsitykset maailmasta ja ihmisten roolista siinä. Asiat ovat olleet puhtaan ihmeellisiä ja käsittämättömiä. Erilaisten aineiden ja ruokien valmistusmenetelmien kehittyessä ihminen on tutustunut päihdyttäviin tuotteisiin. Kuten tiedämme, jo pienistä määristä alkoholia ihmisen käytös saattaa alkaa muuttua iloisemmaksi ja holtittomammaksi. Miten luonnon ihmeellisyyttä ihmettelevä, selityksiä etsivä ihminen olisi voinut tulkita tällaisen holtittomuuden?

Luonnonkansojen keskuudessa elävän olennon kuolema on tulkittu niin, että kun ihmisen tai eläimen hengitys lakkaa, hänestä on lähtenyt "henki". Meidän omassa kielenkäytössämme tämä on edelleen hyvin elinvoimainen kun puhumme hengenlähdöstä. Merkitykseltään se on kuitenkin sama kuin hengityksen loppuminen. Tuo henki on kaiken elämän perustana. Kun sitten tuttu ihminen alkaa käyttäytyä aivan omituisella tavalla, häneen on mennyt jokin toinen henki. Hän on joku muu kuin se alkuperäinen ihminen. Tästä seurannut päätelmä on, että alkoholilla on henki. Tämäkin sananparsi on edelleen elinvoimainen mm. suomenkielessä, vaikka sen alkuperäinen syy-yhteys ja merkitys ovat hieman hämärtyneet. Puhumme edelleen viinan hengestä ja alkoholi personoidaan mm. Kuningas Alkoholiksi. Aki Sirkesalon laulua siteeraten se voidaan myös liittää paholaiseen, joka pikkusormea tarjotessa vie koko käden.

Tämä uusi henki, jonka alkoholi on ihmiseen puhaltanut on alkuperäisessä muodossaan liittynyt vahvasti uskonnollisiin menoihin, shamanistin rituaaleihin. Hän ja muut ihmiset ovat juoneet hyvin mietoa alkoholia päihtyäkseen ja siirtyäkseen ikäänkuin tajunnan toiselle tasolle. Kyse on kuitenkin ollut todellakin miedoista alkoholeista, ei tänä päivänä tunnetuista yli 10-prosenttisista juomista. Länsimainen kulttuuri onkin tehnyt hyvää työtä väkevöidessään alkoholia ja totuttaessaan ihmisen elimistöä aina vain väkevämpään alkoholiin sekä muihin aineisiin, jotka ovat ihmisen elimistölle vieraita.

Toinen hieman vastaava esimerkki voitaisiin vetää kokaiinin ja uskonnollisuuden välille. Sillä erotuksella, että cocapensaan lehdillä ei ole ollut uskonnollisissa rituaaleissa aivan yhtä keskeistä merkitystä kuin alkoholilla. Cocalehdet ovat kuitenkin Etelä-Amerikan alkuperäiskansojen keskuudessa pyhiä, ne piristävät raskasta työtä tekeviä aimaroita ja ketsuoita. Heidän kulttuurissaan keskeisessä asemassa olevaa cocalehteä voisi verrata suomalaisten kahvinjuontiin. Kahvia saa juoda todella paljon, että siitä tulisi haittaa kanssaihmisille. Kuten länsimaalaiset ovat tislanneet alkoholin alkuperäistä väkevämmäksi, näin on tehty myös cocalehdille kun se on kiteytetty kemiallisin menetelmin. Kokaiini on kuitenkin jo yhtä erilainen tuote kuin se puussa kasvanut, käynyt marja suhteessa vodkaan. Cocalehdet eivät päihdytä, eivät saa pönttöä sekaisin kuin eivät ne 2-prosenttiset marjamehutkaan, joita alkuperäiskansat ovat valmistaneet. Vodkan ja kokaainin kehitysaskeleet ovatkin aivan oma lukunsa ihmiskunnan historiassa. Ne ovat askeleita pois alkuperäisestä, historiallisesta käyttötarkoituksesta ja merkityksestä.

Edelleen kuitenkin meillä on olemassa huomattavasti selvemmätkin yhteydet alkoholin ja uskonnollisuuden välillä. Meille tutuimmassa uskonnossa eli kristinuskossa viinillä on erityinen merkitys. Ehtoollisella emme juo aivan mitä tahansa käynyttä marjamehua, vaan itseasiassa nautimme Pyhän Ehtoollisen, jossa symbolisessa mielessä otamme suuhumme palan Jeesuksen lihaa ja juomme viinissä hänen vertaan. Jeesus sanoo olevansa tie, totuus ja elämä, tiedämme lisäksi, että kristinuskossa hän on osa pyhää kolminaisuutta: Isä, Poika ja Pyhä Henki. Näin ollen voidaan ajatella, että ehtoollisella pääsemme osalliseksi Hengestä. Mikä taas viittaa melko suoraan alkoholin alkuperäisiin merkityksiin.

Mitä tulee ylipäätään inhimilliseen toimintaan, kaikki kielletty saa yleensä ihmisen mielessä aivan erityisen merkityksen. Sokeritautipotilas tietää, ettei hän saa syödä sokerikarkkeja, mutta millainen onkaan karamellin merkitys kun hän sellaisen vastoin kaikkia kieltoja pistää. Voi sitä taivasta ja ihanuutta. Samoin omasta kokemuksestani muistan, miten rikollisen hyviä olivat salmiakkikarkit, joita nuorena näpistelin. Kielletyt asiat eivät tee ruoista tai juomista paremmanmakuisia, joten voisi kuvitella, että kun ihminen rikkoo kielletyn ja sallitun rajan, hänen psyykessään tapahtuu jotain, joka lisää hänen herkkyyttään maistaa ja kokea asioita toisella tavalla. Tiedämme kuitenkin hyvin, että kun tuosta rajanylityksestä tulee arkipäivää, se hohto ja huikea, mullistava elämyksellisyys katoaa. Kokaiini ei lopulta aiheuta aivan samanlaisia kiksejä kymmenen vuoden käytön jälkeen kuin, mitä se sai aikaan toisella käyttökerralla. Ihmisen elimistö ja ihminen ovat saattaneet tottua siihen, käytöstä on tullut tapa ja toisaalta ihmisestä on saattanut tulla psyykkisesti, fyysisesti tai sosiaalisesti riippuvainen aiemmin kielletystä hedelmästä.

Väittäisin asenteen ratkaisevan hyvinkin paljon niin uskonnollisuudessa kuin päihteidenkäytössä. Asioiden merkityksellistämisessä tulisi olla tietoinen siitä, miksi asioille antaa merkityksiä ja millaisia merkityksiä tarkalleen. Pelkkä kapinointi vanhempia, yhteiskuntaa tai omaa itseä vastaan ovat perin huonoja selityksiä täysin päättömälle toiminnalle, vaikka se omasta mielestä tuntuisi todella hyvältä ja ainoalta oikealta tavalta toimia. Teemme itse itsestämme marionettinukkeja, jotka ovat ulkoa ohjattuja, kun meitä ohjaavat muut ihmiset, seurakuntamme, alkoholi, sosiaaliset painotukset tai työmme. Alkoholinkäytön historiaa olisi hyvä tuntea, jos katsoo tarpeelliseksi käyttää alkoholia. On ymmärrettävä se, että maallisessa mielessä sen käytön merkityksen on oltava muualla kuin yhteydenotossa esi-isiin. Tuo merkitys on hyvä tietää ja purkaa samalla syy-yhteys siihen, mitä alkoholinkäytöllä lopulta tavoitellaan ja mitä sillä saavutetaan.

Olin aiemmin hyvin jyrkkä alkoholinkäytön suhteen, mutta tänä päivänä saatan silloin tällöin kumota lasillisen. Tätä kirjoittaessani viimeisestä shampanjalasillisesta on viisi päivää. Käyttötarkoitukseni oli seremoniallinen eli maallinen, jolla oli tarkoitus toisaalta osoittaa kunnioitusta tuttuni isää kohtaan ja pyhittää tuo lasillinen hänelle. Tänä päivänä minun on vaikea nähdä itseni kannalta merkitystä humalahakuiselle juomiselle ja olen tietoinen, että pyrkisin lievittämään ahdistustani juomalla. Omassa tilanteessani ja itseni tuntien pitäisin alkoholinnauttimista yhtään suuremmissa määrin itseni kannalta huonona ratkaisuna. Sen lisäksi, että jokainen alkoholitilkka, jonka olen nauttinut on maistunut aina aivan helvetillisen pahalta.