Käsitteet ovat aina abstrakteja. Niitä on mahdoton ottaa "konkreettisesti" käteen, maistella, silittää tai kopauttaa päätä niihin. Lisäksi meillä on abstrakteja käsitteitä, jotka viittaavat johonkin sellaiseen, joka on tässä maailmassa, mutta joka itsessään ei ole vastaavasti maistettavissa, silitettävissä tai päätä on siihen mahdotonta kopauttaa. Tällaisia käsitteitä ovat kaikki adjektiivit, mm. raikas ja punainen. Lisäksi kielivarastoomme kuuluu sanoja, jotka viittaavat asioihin, joiden oletamme olevan maailmassa, kuten tulevaisuus ja jumala.

Kieli on kehittynyt ihmisten mielikuvituksen myötä. Siten meillä on lukuisia erilaisia sanoja, joiden viittaussuhteet löytyvät aivan tunnustetusti fiktiivisestä kirjallisuudesta. Aku Ankka toki on löydettävissä fyysisestikin Disneylandista. Ihminen, jolle sarjakuva-Aku on vieras saattaisi kohdata hänet ensimmäistä kertaa fyysisesti ja hänen kokemuksensa Akusta olisivat luonnollisesti hyvin erilainen kuin ihmisen, joka tietää mistä on kysymys. Sen sijaan jumala tai jumalat kuuluvat kielenkäytössä toisenlaiseen sanojen kategoriaan, joka viittaa johonkin ikiaikaiseen ja - jälleen kerran abstraktiin adjektiiviin - pyhään. Usko jumaliin ja Aku Ankan olemassaoloon ovatkin maailmanhistoriallisesti ajatellen tyystin eri asioita. Silti näyttäisi siltä, että vaikka jumalat ovat historiansa alusta lähtien olleet ihmishahmoisia, niitä on hyvin vaikea tavata puolen päivän iltakahvilla Aschanin leipomossa. Ne ovat "tavoitettavissa" hyvin erilaisella logiikalla kuin Aku.

Vaikka käsitteet ovat abstrakteja ja vielä abstraktioiden sisällä meillä on lisää abstraktioita, silti jotkut käsitteet ovat melkeinpä veret seisauttavia. Niiden käyttö on rajoitettua, niillä on erityinen painoarvo joidenkin ihmisten kielenkäytössä, ne voivat olla joko negatiivisessa tai positiivisessa mielessä korostettuja. Jumala-sanan tunnepohjainen käyttö ja sen yhdistäminen epämiellyttäviin tai tulkitsijan kannalta pilkkaaviin, alentaviin sanoihin voi johtaa hyvinkin aggressiiviseen reaktioon. Silti me käytämme kaiken aikaa vain käsitteitä, abstraktioita.

Uskonnollisesta kielenkäytöstä käsin on varmasti vaikea ymmärtää, mitä elämä olisi ilman Jumalaa tai jumalia. Kun asiaa purkaa puhtaasti käsitteistä käsin, vastaus on hyvin yksinkertainen ja se on puettavissa lukuisiin eri muotoihin kysyjää varten. Mitä elämä olisi ilman Aku Ankkaa, mitä se olisi ilman Alma Materia, Horusta, punaista, taivasta tai pitkäkorvaista, vaaleanpunaista avaruuspupua? Luultavasti maailma olisi aikalailla ennallaan, vaikka siitä yksi abstraktio otettaisiin pois. Joku jossain saattaa hyvinkin ajatella, että maailma muuttuisi aivan hurjasti, jos Horusta ja punaista ei olisi. Mutta yhtä hyvin voitaisiin kysyä, mitä maailma olisi ilman ainoatakaan sanaa? Se on tila, jossa eläimet elävät. Niillä on oma tapansa kommunikoida, mutta sitä kommunikaatiota on vaikea verrata ihmisen käyttämiin käsitteisiin. Jos hiljennymme kuuntelemaan eläinten maailmaa, huomaamme maailman muuttuvan lopulta hyvin vähän ilman kaikkia hienoja käsitteitä. Itseasiassa maailmasta tulisi vain aika paljon hiljaisempi ja todennäköisesti riidat koskisivat reviiriä ja ruokaa, eikä niinkään sitä, pitääkö pytyn kannen olla ylhäällä vai alhaalla, kuka maksaa seuraavan vuokran ja onko jumalaa vai ei.

Käsitteidensä ansiosta ihmiset kokevat maailman toisin kuin eläimet. Ihminen voi arvottaa asioita ja tutkia asioita tietoisesti. Silti on kansoja, jotka eivät ole nousseet luonnon yläpuolelle, vaan he kokevat vielä tänä päivänä olevansa yksi laji muiden lajien joukossa. He elävät symbioosissa luonnon kanssa kun samaan aikaan toinen ihmisryhmittymä parhaimmalla oppimallaan tavalla tuhoaa luontoa, josta on riippuvainen. Tämän päälle ihminen on korottanut itsensä koko luontokysymyksen yläpuolelle niin, että ihmiset eivät ainoastaan riitele, vaan myös sotivat varsin hullunkurisista syistä. He pitävät itseään Abstraktien Käsitteiden Ihmisinä, eivät ainoastaan ihmisinä, jotka käyttävät abstrakteja käsitteitä. Heille käsitteet ovat itsessään melkeinpä todellisempia kuin Maa itse. Jumaliensa puolesta taistevat ihmiset kuitenkin vain allekirjoittavat, miten turhia käsitteet lopulta ihmisille ovat. Kysymys viisaudesta ja älykkyydestä kun lankeaa aina siihen, miten jotain asiaa käytetään. Heidän kohdallaan sanat eivät enää ole pelkästään kommunikaation väline, vaan raa'an (ihmisten) luokittelun väline. Käsitteet ovat muuttuneet poliittisiksi ja vallankäytön välineiksi.