Viestintätaidot ja ylipäätään viestintä voi olla monille ihmisille vaikea käsittää. Me ajattelemme, että viestintä on suusanallista tai sitten viestintää voi tapahtua vain erilaisin elein, viittomin tai ilmein. Jää kuitenkin unholaan, että viestintä on paljon laajempi käsite.

Kun puhutaan uskonnollisesta uskosta ei useinkaan oteta huomioon, että lopulta uskonnollisuus on vain ikäänkuin "uskon" pyramidin tai jäävuoren huippu. Uskonnollisuus erottaa kristityn ateistista, mutta silti kristitty ja ateisti voivat uskoa esimerkiksi autojen tarvitsevan moottorin liikkuakseen tai, että jos on 30 astetta lämmintä, ei voi sataa lunta taivaalta. Kristityn ja ateistin uskon erottavaa vain ne, pienet yksityiskohdat, joiden perusteella ihmiset voidaan ylipäätään jaotella kuuluvaksi johonkin tiettyyn uskon karsinaan.

Näin itseasiassa usko itsessään on paljon laaja-alaisempi ja merkityksellisempi juttu kuin pelkkä uskonnollisuus. Meistä jokainen viestii uskoaan tavalla tai toisella, suoraan tai epäsuorasti. Uskonnolliselta kannalta kuitenkin näitä uskomuksia voi pitää maallisina, mutta ne vaikuttavat myös uskonnollisen ihmisen mielialaan, asenteisiin, ihmisen käyttäytymiseen ehkä vielä merkityksellisemmin kuin hänen merkitykselliseksi kokemansa uskonnollisuus/hengellisyys. Tämä siitä syystä, että me olemme kaikki vanhempiemme ja muiden ympärillämme eläneiden ihmisten kasvatuksen hedelmiä. Kristitty kasvaa paremmin kristillisessä kuin uskontokielteisessä tai islamilaisessa ilmapiirissä. Toisaalta kuitenkin meidät kasvattaneet ihmiset saattavat olla skitsofreenikoita, alkoholisteja, itsetuhoisia, kroonisia valehtelijoita, uskonasioista loppuen lopuksi hyvin vähän välittäviä fundamentalisteja.

Tästä ilmapiiristä me kasvamme sellaisiksi kuin me ihmisinä - emme välttämättä uskovina - olemme. Jotkut saattavat olevansa kauttaaltaan pahoja, saavansa aikaan vain pahaa tai uskonnollisessa merkityksessä syntisiä. Ihminen saattaa kasvaa rankaisemaan ja syyllistämään itseään on hän uskova tai ei-uskova. Me ihmiset olemme pohjimmiltamme kuitenkin hyvin samanlaisia, ja kuten jo mainitsin, uskonnollisuus on vain jäävuoren huippu meidän kokonaiskäsityksessämme maailmasta, johon itsekin kuulumme.

Tältä pohjalta voi lopulta unohtaa koko uskonnollisuuden ja puhua siitä, mitä ihmiset ylipäätään viestivät käytöksellään. Irtaudumme käsityksestä, että vain meidän suumme ja kehomme viestii. Olemme kauttaaltaan instrumentteja, jotka viestivät jotain (uskostaan). Väitän, etten tiedä aivan kaikkea ja siksi annan lukijalle ja jokaiselle ihmiselle itselleen mahdollisuuden tulkita haluamallaan tavalla, mitä seuraavanlaisen käyttäytymismuodot viestivät. Nämä ovat elävästä elämästä:
1. Mies ajaa ruuhka-aikaan punaisia valoja päin, eikä edes näe, miten rekka huristaa hänen ohitseen noin kolmen metrin ja vajaan puolen sekunnin matkan päästä. (Turussa viime viikolla)
2. Kaksilapsisen perheen lapset kuolevat, jonka jälkeen vanhemmista toinen tai molemmat tekevät itsemurhan. (Samantyylinen tarina kulkee niin turkulais- kuin tamperelaisympyröissä, eivätkä liene ainutkertaisia maailman mittakaavassa)
3. Pieni veneitä valmistava firma jättää kaikki jätetynnyrit ruostumaan takapihansa pusikkoon. Osa myrkyllisistä jätteistä kaadetaan maahan, josta ne valuvat hiljalleen pohjaveteen tai mereen. (Mihinkään suuntaan osoittamatta, tämän suuntaista toimintaa on havaittu muuallakin kuin Suomessa)

Kolmen pienen, uskonnoista riippumattomien esimerkkien päälle voi ottaa pari esimerkkiä myös tavalla tai toisella uskontoon liittyvästä toiminnasta. Edelleen kannattaa miettiä, mitä tällainen toiminta viestii ihmisen uskosta, ihmisestä itsestään (uskohan on hyvin iso osa ihmisen minä- ja maailmankuvaa):
4. Australialainen kristitty saa kyydin mieheltä, joka vie hänet kotiinsa lounaalle. Kun miehen vaimo kertoo olevansa ateisti, kristitty hakkaa hänet kirveellä hengiltä. (Tapaus Ashley John Appoo, 18.11.2001)
5. Naisen tiedetään tehneen töitä ja paljastaneen kasvonsa. Hänen kivitetään kuoliaaksi julkisesti.

Esimerkit ovat ihan tarkoituksella räikeitä. Tällaisista tapauksista monille herää nopeammin ajatuksia ja tunteita. Suurin osa ihmisistä on kuitenkin edes jossain määrin tasapainossa, eikä päädy suoraan väkivaltaiseen tai julkisesti itsetuhoiseen toimintaan. Yhtä hyvin esimerkkinä voisi pitää sitä, mitä (millaista uskoa, käsitystä minästä ja maailmasta) viestii ihminen, joka syö pelkkää kasvisruokaa tai, joka ei koskaan seuraa uutisia tai lue lehtiä? Kaikissa käyttäytymismuodoissa ihminen ei kuitenkaan viesti uskoaan selvästi ja meillä jokaisella on taustamme. Siitä syystä yksi ihminen saattaa viestiä eri tavalla jotain tiettyä asiaa kuin toinen. Samasta syystä me tulkitsemme toisiamme eri tavoin.

Kun uskonto on yhtälailla kulttuurinen ja yhteiskunnallinen ilmiö, voi tätä samaa asiaa laajentaa. Yksilöt ovat vain pieniä osia yhteiskuntaa. Siksi meissä yksilöissä yhteiskunta viestii uskoaan. Voin ottaa jälleen pari esimerkkiä kunkin itsensä harkittavaksi ja mietittäväksi, mitä kyseinen käyttäytymismalli voisi viestiä, mihin yhteiskunnallisesti uskotaan:
1. Kunnat ja valtio rakennuttavat huokeaan hintaan taloja, joita on peruskorvattava jo parin vuoden päästä säännöllisesti osien hajoillessa, ikkunatiivisteiden vetäessä jne. (Lähiöasumisesta esimerkkinä Turun Varissuo)
2. Lelu-, tonnikala- ja hammastahnatuottajat vetävät tuotteitaan pois markkinoilta, koska niissä on havaittu myrkkyjä tai valmistusvirheitä. (mm. leluvalmsitaja Fisher Price, BBC 2.8.2007)
3. Nuoret menevät kouluun, jossa heille opetetaan erilaisia asioita ulkoa, kuten "tunnustamaan kristillisesti/islamilaisittain uskonsa" ja esimerkiksi Isä meidän-rukous. Saadakseen koulusta todistuksen, he papin kehotuksesta toistavat perässä niin uskontunnutukset kuin rukoukset, vaikka eivät uskoisi tai välttämättä edes ymmärtäisi sanaakaan sanomastaan. (Tapahtuu niin kesäisin kuin talvisin mm. Suomessa)