Koulu alkaa parin viikon päästä ja olen koettanut mielessäni hahmotella, mihin tarkalleen haluaisin kiinnittää jatkossa huomiotani, mihin paneutuisin syvällisemmin. Uskonto ja itsessään usko ovat olleet mielenkiintoni kohteita - kun tarkemmin asiaa tutkiskelin ja laskeskelin - yli kaksikymmentä vuotta. Ensimmäiset uskontokriittiset tekstit ovat jo lähes 15-vuotiaita. Kun yliopistomaailmassa yhden aineen on oltava voimakkaampi kuin toisen, minun täytyy mielessäni miettiä, mikä on se toiseksi mielenkiintoisin juttu. Mihin tunnen paloa ja vetoa.

Olen päätynyt lopulta kahteen tai kolmeen eri vaihtoehtoon.

Ihmismieli on kiehtonut minua niin kauan kuin aloin ymmärtää, että ihmiset voivat käyttäytyä jotenkin vähän oudosti ja hassusti. Pyrkimys ymmärtää ihmisen käyttäytymistä johtikin siihen, että ensimmäiset yliopistolliset kurssini otin psykologiasta. En tiedä oliko minulla vilpitön pyrkimys tai halu opiskella itseni psykologiksi, mutta psykologia on ollut sittenkin ehkä näkyvimmin mielenkiintoni kohde. Taustalla on luonnollisesti lapsuuteni kokemukset, alkoholismi, omat mielenliikkeeni ja pyrkimys ymmärtää niitä, samoin ulkomaailmaa kokonaisuutena. Olen jo aiemmin ajatellut, ettei psykologia ole minun juttuni, mutta kun puhutaan uskonpsykologiasta, johon samaistan mm. ihmisen minäkuvan ja käsityksen todellisuudesta, ei se aivan poissuljettu vaihtoehto ole.

Toinen kiinnostukseni kohde on ollut yhteiskunta. Miten yhteiskunta syöttää ihmisille erilaisia arvoja ja käsityksiä siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Miten se vaikuttaa lopulta ihmisen käsitykseen itsestään ja maailmasta. On nimittäin aika selvää, että islamilaisessa yhteiskunnassa ihmisillä on hieman erilaisia arvoja ja käsityksiä kuin kristillisessä yhteiskunnassa. Joten aika selvä merkitys sillä on, missä ihmisen elää ja kasvaa. Silti tämä yhteiskunnallinen, sosiaalinen puoli on läpikäyty uskontojen tutkimuksessa aika läpikotaisin. Voisi puhua melkein itsestäänselvyydestä, jota joku saattaisi haluta tutkia. Ainoa, joka tässä voisi edes jollain tavalla herättää minussa kiinnostusta, olisi saada selvyys yhteiskunnallisiin motiiveihin ja käsityksiin, jotka ajavat ihmiset kuuntelemaan johtajiaan. Miten syntyy demokratia, miten diktatuuri?

Kolmas kiinnostukseni kohde lienee oikeastaan ainakin minulle selvin. Sen yhteys uskontoihin ja uskoon sen sijaan saattaa olla hieman hämärä. Silti yhteys on selvä. Olen pienestä pitäen ollut kiinnostunut elokuvista, myöhemmin aloin itse kirjoittaa lehtijuttuja ja aloin ihmetellä esimerkiksi sitä, miten koulukirjoissa joistain asioista puhutaan ja toisista ei. Kun kuvioita olen tarkemmin miettinyt, olen alkanut hiljalleen kiinnittää huomiota myös ihmis- ja parisuhteisiin, viestintään niissä. Olen tullut käsitykseen, että usko(nto) on viestintää. Se voi olla vuorovaikutteista, mutta usein se voi olla myös täysin passiivista tai yhteen suuntaan kulkevaa. Elokuvissa ihmisille kerrotaan jotain maailmasta, mutta ihmisen voi olla vaikea sisäistää eri kerrontatapoja. Yksi ihminen saattaa nähdä tieteiselokuvissa mahdollisuuden oivalluksiin, se voi kertoa jotain ihmisistä, tulevaisuudesta, ihmisten peloista, kun toisella yksinkertaisesti ajatus tulevaisuuden maailmasta on absurdi: miten kukaan voi tietää, millainen maailma on tulevaisuudessa. Kaikki meistä ei osaa viestiä ja ottaa viestejä vastaan samalla tavalla. Toiseksi lehdet ja uutiset kertovat meille maailmasta, mutta kertovatko ne maailmasta kattavasti? Mihin ne kiinnittävät huomionsa ja millainen käsitys maailmasta ihmiselle tulee uutisia katsellessa? Esimerkiksi islamista ja muslimeista välitetään mielikuvaa terroristeina, mutta itseasiassa samalla unohdetaan länsimainen, kristillinen terrorismi ja näytetään islamista vain yksi, pieni puoli. Usko ja viestintä ovat ehdottomasti pari, joka herättää minussa aika paljon tunteita ja ajatuksia.

Tulevaisuudesta on toisaalta paha sanoa ja minulla ei ole aiempaa kokemusta yliopisto-opinnoista. Minulla on kuitenkin kokemusta elämästä opiskelijana tukirahoilla. Se on taloudellisesti kitkuttelua ja siinä joskus tahtoo pääasia unohtua. Olen kuitenkin jo ehtinyt hieman vanhentua ja todennäköisesti motivoitua opiskeluun toisella tavalla kuin aiemmin. Katsotaan ensimmäinen vuosi ja ihmetellään sitten lisää.