Ihmiset loukkaavat toisiaan, kuten myös itseään useammin tahattomasti kuin tarkoituksellisesti. On väistämätöntä, että me joskus loukkaamme toista, koska meillä on on oma taustamme, omat syymme toimia, kuten teemme. Me emme synny alkoholisteiksi, väkivaltaisiksi, katkeroituneiksi tai fundamentalisteiksi. Syntymästämme lähtien meihin vaikuttaa erilaiset tekijät, niin meidän vanhempamme kuin ystävämme, kasvattajamme, opettajamme ja lukuisat muut ihmiset. Voidaan puhua geeneistä, mutta vaikka kuinka olen itse alkoholismia nähnyt perheessäni ja ympärilläni, mikään geeni ei ole pakottanut minua juomaan. Olen tehnyt aina oman valintani ja siitä syystä uskon, että me ihmiset valitsemme tietämättämme suunnan elämässämme. Meistä kasvaa, koska me niin itse haluamme: alkoholisteja, väkivaltaisia, katkeroituneita tai fundamentalisteja. Vasta kun olemme valmiita valitsemaan toisin, me voimme ottaa elämässämme uuden suunnan. Siihen mennessä meidän on kuitenkin ymmärrettävä, mitä aiemmin oppimamme käyttäytymismalli on aiheuttanut.

Meidän yhteiskunnassamme vaietaan lukuisista asioista. Jotkut asiat nousevat ajansaatossa tiedotusvälineiden pyöritettäväksi, niin on käynyt mm. anoreksia nervosalle 2000-luvun alussa. Sen jälkeen asia unohtuu tiedotusvälineistä, mutta meillä on asioista kenties parempi mielikuva ja enemmän tietoa. Se ei kuitenkaan estä ihmisiä sairastumasta anoreksiaan. Puhe alkoholin tai tupakoinnin vaaroista toki lisää tietoa, mutta tieto ei vielä estä ihmisiä käyttämästä alkoholia tai tupakoimasta. Tässäkin tapauksessa on kyse valinnasta, oppimastamme asenteesta jotakin asiaa kohtaan. Miten puhua alkoholismin tai tupakoinnin vaaroista niin, että sillä olisi pysyvä vaikutus ihmiseen? Ei mitenkään. Me olemme erilaisia ja meihin vaikuttaa erilaiset tarinat. Se tapa, jolla minä puhun alkoholismista tai tupakoinnista saattaa koskettaa jotakuta, mutta toinen ihminen pitäisi sitä "saarnaamisena" tai "moralisointina". Lopulta kuitenkin, on kyse mistä tahansa puhumisen tavasta tai miten varoittavasta esimerkistä tahansa, meidän on muistettava oma valintamme.

Alkoholinkäyttö ja tupakointi aiheuttavat ihmisissä fysiologisia muutoksia. Samoin ne aiheuttavat meissä psyykkisiä muutoksia, persoonamme muuttuu ei vain käyttämiemme ruokien, juomien tai lääkeaineiden vaikutuksesta, vaan myös sen ihmisryhmän myötä, jonka vaikutuksen alla olemme. Kohtaamme erilaisia ihmisiä baareissa, kirjastoissa, seksiravintoloissa ja kotonamme. Vaikka ihmiset pohjimmiltaan olisivatkin jotakuinkin samanlaisia, näissä paikoissa suositaan tietynlaista käyttäytymistä, jonka me opimme. Imemme sen itseemme kuin imemme tupakansavun. Kun olemme tarpeeksi pitkään oleilleet savussa, emme enää tiedosta hengittävämme sitä. Siitä on tullut osa meidän todellisuuttamme, osa meidän persoonaamme.

Kun puhumme jostain hengentuotteesta, koko kuvio moninmutkaistuu. Ymmärrämme hengittävämme savua kun seisomme savussa ja tiedostamme sen, mutta entä, jos me seisomme kommunistisessa Kiinassa, demokraattisessa Suomessa tai helluntaiseurakunnassa? Meihin koskettava todellisuus on silloin henkistä, se kohdistuu suoraan meidän psyykeemme, alueeseen, joka oppii.

Ajattelemme olevamme suomalaisia ja me koemme maamme meille arvokkaaksi. Näin ei ole aina ollut. Suomi on joskus ollut rypäs erilaisia, hajanaisia kansoja, joilla on ollut jotakuinkin samanlainen kieli. Meillä on ollut omat legendamme, tarumme ja iltasatumme. Siitä huolimatta meitä ei ole voinut kukaan pitää yhtenäisenä kansana. Jos tuon ajan Suomea kohtaan olisi tullut aineellinen tai henkinen/hengellinen hyökkäys, me olisimme olleet melko voimattomia ylivoiman edessä. Ruotsalaisten kristittyjen saapuessa maahan 1100-luvulla "suomalaiset" olivat tuossa tilanteessa. Vasta ajatus kansallisvaltiosta on tehnyt meistä suomalaisia ja sodat ulkopuolista uhkaa vastaan ovat karaisseet meitä kansana. Meidän koko "suomalaisuutemme" pohjalla on siis ideologia, ajatus kansallisuudesta. Meille kansallisuus taas saattaa olla hyvinkin eri asia kuin esimerkiksi kiinalaisille, yhdysvaltalaisille, botswanalaisille ja saamelaisille. Siitä huolimatta suomenkielessä käytössämme oleva sana "kansa" on todellinen ja sen todellinen merkitys voidaan tarkastaa nykysuomen sanakirjasta.

Uskonnoissa on löydettävissä samalla tavalla kielen rakenteita kuin suomenkielessä. Kuuluminen helluntaiseurakuntaan on ikäänkuin kansallisuus. Imiessämme henkisiä vaikutteita me kategorioimme itsemme johonkin kuuluvaksi (sisään) ja ulkopuoliset rajaamme luonnollisesti ulkopuolelle. Niin kauan kuin meillä on tiukat rajat sen suhteen, mikä kuuluu sisään ja mikä ulkopuolelle, tämä rajaus on välttämätön ja väistämätön osa meidän persoonaamme. Kuten alkoholisti ei ole ihminen, joka juo vain appelsiinimehua, helluntailainen ei usko Bhagavad gitaan, kommunisti ei pidä pyhänä teoksenaan Bill Gatesin elämänkertaa ja suomalainen ei ole kenialainen. Yksinkertaisia asioita, mutta yhtä piilossa tiedostamattomassa kuin tupakansavu, johon olemme tottuneet.

Olemme imeneet itsemme henkistä savua syntymästämme lähtien ja meihin on kasvanut tietynlainen intuitiivinen käsitys maailmasta. Käsitys, jonka mukaan taivaasta ei putoa autoja, puiden latvat osoittavat ylöspäin ja juuret ovat maassa. Meidän ei tarvitse joka kerta taivaalle tai puita katsoessamme ajatella asioiden olevan niin. Ne vain ovat. Mutta opimme myös lukuisia sellaisia asioita, joita pidetään intuitionvastaisina. Autoja kenties ei putoa taivaasta, mutta patsaat voivat itkeä (verta) ja meidän saatamme hyvinkin pitää oikeana ajatusta, että kuolleet sukulaisemme tarkkailevat toimiamme maan päällä. Tästä on vain hyvin lyhyt matka muihin yliluonnollisina (mm. näkymättöminä) pitämiimme olentoihin, joiden kanssa ihmiset kaikesta huolimatta keskustelevat. Maailma tuntuu tällaisena todelta ja siinä vallitsee järjestys, kun savu, jota hengitämme on meille tuttua savua. Mitä, jos se savu onkin jotain muuta kuin tupakansavua ja me emme tiedä, mitä se silloin on?

Henkisesti ja hengellisesti meitä on saatettu johtaa harhaan ei vain syntymästämme lähtien, vaan jo tuhansia vuosia ennen syntymäämme. Hengitämme lopulta aivan samaa savua kuin esi-isämme ja heidän isänsä. Siitä on tullut niin todellista ja ainoaa, oikeaa savua, ettei sitä ilman osata enää olla. Mitä, jos patsaat eivät itke tai edesmenneet sukulaiset eivät suojele meitä? Ainahan on olemassa muita entiteettejä, jotka suojelevat. Meillä on olemassa haltioita, jumalia, enkeleitä ja taika-amuletteja. Jokaisella positiiviseksi mieltämällämme asialla on meihin positiivinen vaikutus. Kun kyse on henkisistä tai hengellisistä asioista, tietyn varmuuden ajatellaan rauhoittavan meitä, meidän mieltämme. Toisaalta kuitenkin pelko vääränlaisesta savusta voi kalvaa mieltämme. Se voi aiheuttaa käsittämättömiä pelkotiloja, joiden alkuperää tai luonnetta emme ymmärrä. Jos asenteemme on jyrkkä kaikkea vierasta kohtaan, meidän maailmamme on "kehä". Asenteemme hengittämäämme todellisuutta kohtaan ratkaisee sen, olemmeko koskaan valmiita ymmärtämään. Siihen asti meidän moraalisaarnamme vaarallisista uskonnoista on täyttä totta, mutta jos joku kehtaa väittää meidän uskomme olevan vaarallista...

Meidän epävarmuutemme, ahdistuksemme ja ymmärtämättömyytemme saattaa jatkua meidän jälkeläisissämme. Olemme saattaneet pelotella heitä tupakan vaaroilla, alkoholin riskeillä ja lukuisilla muilla asioilla, kunnes heistä on tullut hermoraunioita. Meillä on vanhempina (tai vain itsenämme) hyvä olla, koska tiedämme kantaneemme kortemme kekoon. Siitä huolimatta, meidän uskomme ja tekomme eivät lopultakaan ratkaise sitä, mitä tapahtuu. Varotteluista huolimatta maailmassa ihmisiä kuolee edelleen paljon pahempiinkin aineisiin kuin alkoholiin ja tupakkaan. Osa jopa oman käden kautta hyvin kapeakatseisessa, uskonnollisessa ilmapiirissä.