Medioiden vaikutusta ihmisiin on kokonaisuudessaan vaikea ymmärtää. Käytännössä siitä lähtien kun puhutut tarinat ovat muuttuneet kirjallisiksi teoksiksi, elävä todellisuus on jähmetetty viestiksi, joka on myöhemmin alkanut kulkea kansien välissä ihmisten tulkittavaksi. Alkuun kirjoitukset eivät ole kuitenkaan olleet nykyteknologian mahdollistamalla tarkkuudella faktuaalisia, todellisuudesta raportoivia tosikertomuksia. Tarinat ovat kulkeneet isältä pojalla huhupuheina, kiertävinä legendoina ja päätyneet ajan mittaan teksteiksi ja kirjojen väliin. Tähän on ollut yksi selkeä syy: kirjoitustaidon puuttuminen. Elävää tarinaa ei ole voitu välittömästi uutisraportoinnin lailla kirjoittaa tekstiksi, vaan tarina on kulkenut oman aikansa, kunnes joku jossain on kirjoittanut ne tarinat ylös.

Yksi vaikuttava tekijä alkuaikojen kirjallisissa töissä oli se, etteivät alkuunkaan kaikki osanneet kirjoittaa tai lukea. Siitä syystä niin kirjoitus- kuin lukutaidolle annettiin arvo, jota on nykypäivänä vaikea ymmärtää, koska niin tekstiä on joka paikassa. Silti nuo vanhat tarinat elävät tänä päivänä viriileinä ja osa ihmisistä lukee noita vanhoja tekstejä tosikertomuksina, jopa uutisia totuudenmukaisempina, sillä jumalat eivät valehtele, tiedotusvälineet ja ihmiset voivat niin tehdä.

Alunperin kirjallinen viestintä on jähmettänyt legendat, myytit ja mytologiat tekstiksi. Sittemmin tiedotusvälineet ovat kehittyneet. Tiedonsaanti on nopeutunut huomattavasti viimeisten parinsadan vuoden aikana ja viimeisten kymmenien vuosien aikana kehitys on mennyt eteenpäin vauhdilla, josta monet vanhemmat ihmiset ovat pudonneet. Tietoa on tarjolla niin paljon, että sitä on mahdotonta hallita, eikä tarinoiden tai uutisten todenperäisyyttä kukaan yksittäinen ihminen pysty valvomaan. Sitä varten on perustettu erilaisia organisaatioita valvomaan, mitä eri tiedotusvälineet eri ihmisistä ja asioista kertovat. Uutisten ja mainosten on pysyttävä rehellisinä katsojalle, kuulijalle tai lukijalle, mutta rajanveto toden ja valheen välillä on joskus vaikeaa.

Uutisten on oltava todenmukaisia, raportoivia, joten niitä on helpompi hallita ja niiden vaikutusta ihmisiin on helpompi mitata. Vaan miten mitata mainosten todenperäisyyttä. Eri kulutustarvikkeita ja laitteita voidaan mainostaa luontoystävällisempinä tai sähköä säästävinä. Harvemmassa mainoksessa kuitenkaan tehdään vertailua, josta näkisi "mihin verrattuna" ne ovat luontoystävällisempiä. Tiedonkulun nopeutumisen myötä tutkimustulokset tulevat usein ihmisten luettavaksi nopeammin, mutta kaikki ihmiset eivät seuraa tieteen saavutuksia tai ole selvillä siitä, mitä pahaa öljynporauksessa tai uraaninlouhinnassa on. Ihmiset tarvitsevat öljyä autoihinsa (koska ihmiset tarvitsevat autoja, he tarvitsevat myös öljyä) ja sähköä koteihinsa (koska heillä on lukuisia kodinkoneita kodissaan, he tarvitsevat myös uraania). Monet tyytyvät uskomaan, että muut ihmiset tietävät paremmin kuin itse, mutta silti harvoista "huonoista vaihtoehdoista" ollaan valmiita luopumaan, jos mitään ei ole tarjota tilalle. Teknologian kehittyminen ja tiedonsaannin nopeutuminen ovat toisaalta vaikuttaneet ihmisten tarpeisiin. Jos tänään alkaisi maailmanlaajuinen markkinointikampanja tuotteesta, joka siivoaa ja tekee ruoat ihmisten puolesta, kuinka nopeasti tuo tuote menisi kaupaksi riippumatta siitä, kuinka paljon se vie sähköä tai öljyä? Jos tuollainen laite olisi jokaisessa kotitaloudessa kymmenen vuoden päästä, miten ihmeessä ihmiset ovat tähän asti tulleet toimeen ilman tuollaista laitetta?

Tiedotusvälineillä on vastuu siitä, millaista tietoa ne levittävät. Toisaalta kaikella tiedonvälityksellä on toinenkin puoli, joka jää harvoin näkemättä. Asia voidaan esittää jälleen uskontojen kautta, koska lopulta niin uskontojen kuin jonkin tuotteen levinneisyyden taustalla on onnistunut viestinvälitys tai vaihtoehtoisesti, markkinointi. Muslimit uskovat islamilla olevan tärkeää sanottavaa ihmiskunnalle. Tämä olkoon tuo uutinen, joka on ihmisille kerrottava. Muslimeilla on lähdeteoksensa tai lähteensä, Koraani. Aivan samalla tavalla toimittajilla ja markkinoijilla on lähteensä, mutta kaikki, jopa sanaton viestintä vaatii tulkintaa. Siten kun muslimi kertoo Koraanista tai mainostaja autosta, hän kertoo oman tulkintansa. Hän korostaa eri asioita sen mukaan, minkä hän kokee tärkeäksi. Jos hän haluaa viestin menevän tehokkaasti perille, hänen on tiedettävä kenelle hän myy tuotetaan, hänellä on oltava jonkinlaista psykologista "silmää". Seuraavaksi kuitenkin vastaanottaja tulkitsee saamansa viestin omista lähtökohdistaan, ja vaikka muslimille pystyisi kertomaan Koraanin sanoman niin, että toinen sen ottaisi omakseen, silti sillä toisella olisi oma tulkintansa. Koraani pysyisi tiedonlähteenä, josta toden tulkinnan voisi tarkastaa, aivan samalla tavalla kuin autojen tehot, kulutus jne. on tutkittu perinpohjaisesti. Silti aina kun tulkinta esitetään ja viestiä viedään eteenpäin, jotain jää kertomatta.

Sanaton viestintä jää usein huomioimatta. Se voi tarkoittaa samalla sitä, että ihmiset eivät ymmärrä viestin kokonaisvaikutusta. Millaista viestiä rakkauden uskonnosta vie eteenpäin ihminen, joka tappaa kaikki "vääräuskoiset"? Millaista viestiä luontoystävällisestä autosta vie eteenpäin autonmyyjä, joka myy bensiinikäyttöistä autoa, joka ehkä kuluttaa vähän, mutta saastuttaa juuri yhtä paljon kuin muut autot ja 20 vuoden kuluttua se on muiden autojen lailla metalliromua? Toisaalta viestintävälineet viestivät sillä, mitä ne esittävät ja mitä asioita otetaan esiin. Anoreksia nervosan yhteydessä on aina puhuttu median ja erityisesti muodin vaikutuksesta. Vaikka muoti olisi vain kaduilla, eikä televisiossa tai lehdissä, ihmiset imisivät muista ihmisistä kauneusihanteita. Tämä puolestaan on nähtävissä siinä, miten alkuperäiskansojen keskuudessa on edelleen olemassa mies- ja naisihanteita sekä käytäntöjä, joiden tarkoituksena on vahvistaa se, millaisia ihmisten tulisi olla. Joissain kulttuureissa kaksoset, vammaiset tai muuten "normaalista" poikkeavat on surmattu. Nykypäivänä ei tuollaisia käytäntöjä ole kuin ehkä psyykkisellä tasolla. Poikkeavat yksilöt saattavat joutua koulu- tai työpaikkakiusatuiksi.

Voisi ajatella, että kun tietoa on paljon, tietoisuutta on vähän. Oppineilla ihmisillä ei ole välttämättä kaikista tiedoistaan huolimatta kovinkaan hyvää, kokonaisvaltaista käsitystä omasta alastaan tai elämästä. Sanotaan, että kaikki vaikuttaa kaikkeen, joka on mielestäni otettava vakavasti. Voimme kuitenkin hallita vain hyviä pieniä asioita omassa elämässämme ja tietomme tai viimeistään tiedonhallintamme pysyy puutteellisena.