Yliopisto-opintojen ensimmäinen viikko on takana. Ryyppyiltoja taisi uusille opiskelijoille olla tarjolla kaksi tällä viikolla. Vielä perjantaina oli yhteinen picnic, jolla olin lopulta ainoa uusi opiskelija uskontotieteen ryhmästäni. Toki pari muuta uutta opiskelijaa oli alkupäivän mukana, mutta palattuani asioilta olin lopulta ainoa uusi joukossa, jossa oli opiskelijoita 2.-4. vuosikurssilta. Sain vielä kutsun jatkoille, vaikka taisin siinäkin porukassa olla ainoa, joka ei nauttinut alkoholipitoisia nesteitä.

Ensimmäisen viikon jälkeen olo on energinen ja huvittunut. Toisaalta olen pelokas erityisesti ruotsin kielen kohdalla, koska se on ollut kompastuskiveni aiemminkin. Vielä kun yliopistossa on pakollinen ruotsin kielen kurssi, johon sisältyy suullinen viestintä eli pitäisi pystyä keskustelemaan ruotsinkielisen kanssa. Siitä tulee mielenkiintoista. Onneksi laitos järjestää kielikursseja, mutta taitaisin tarvita melkein perusteista lähtevää opetusta.

Sivuainevalinnat ovat toisaalta painaneet mieltä, koska ne on tehtävä järkevästi ja itseä hyödyttävästi. Oikeastaan ne aiheuttavat päänvaivaa siksi, että en koe olevani mikään himolukija ja minun on vaikea painaa asioita mieleeni. Siitä syystä saatan käydä psykologilla keskustelemassa oppimistavoista ja -strategioista. Toisaalta minun pitäisi keskustella myös siitä, millaisia vastauksia noin yleensä tenteissä odotetaan. Näyttää kuitenkin siinä mielessä hyvältä, että saatoin ponnistaa pääsykokeilla sisään ehkä puhtaimmalta pöydältä. Peräti seitsemän tuli uskontotieteen preppauskurssien avulla kansanopistoista, muutamilla on aiempia opintoja yliopistossa ja minun lukioarvosanani ovat varmasti pikemmin sieltä peräpäästä kuin yläpäästä. Siihen nähden olen ainakin jotain tehnyt oikein pääsykokeissa, mutta silti kaipaan jonkinlaista selvitystä siitä, miten minun on jatkossa tonttini hoidettava tenteissä ja niihin valmistautumisessa.

Sivuaineyhdistelmät vaativat oman huomionsa ja olen miettinyt sitä, onko järkevää koettaa päästä mahdollisimman helpolla eli jatkaa kirjoittamista. Yliopisto tarjoaa luovan kirjoittamisen ohjelman, jossa on aika paljon minulle tuttuja kursseja ja aiheita. Toisaalta minulla on jo käytössä joitain niitä oppeja, joita niiltä kursseilta saisin. Mutta muut vaihtoehdot ovat jossain määrin pelottavia, koska tenttikirjoja saattaa olla kolme, enkä vielä tunne tenttikäytäntöä. Vaihtoehtoina tässä vaiheessa ovat psykologia ja sosiologia. Mediatutkimus on ilmeisesti neljäs vaihtoehto, jota yksi tuuttoreistani ehdotti minulle ensimmäisenä koulupäivänä, kun keskustelimme jatkosta. Oppiaineena mediatutkimus tarjoaisi pitkälti sellaisen kokonaisuuden, jota olen ajatellut, mutta sitä lukemaan päästäkseen on suoritettava pääsykoe #2.

Edellisyönä laadin "lukujärjestyksen" ennen kuin aloin miettiä mahdollisuutta opiskella luovaa kirjoittamista. Tällä hetkellä olen etenemässä kolmikolla uskontotiede, psykologia ja sosiologia. Valitessani vapaan kirjoittamisen ohjelman tiedän pääseväni tavallaan helpommalla, koska silloin teen jotain minulle tuttua. Toisaalta taas kyse on siitä, haluanko mennä sieltä, missä aita on matalin vai onko minun elämässäni aika haastaa itseni. Jos rahkeet eivät riitä psykologiassa ja sosiologiassa, silloin olen opintotukien kanssa kusessa. Talousasiat tulevat painamaan ratkaisussani. Minulla on mietintäaikaa reilu viikko.