Otan esimerkiksi itseni. Minä tulen tietysti kulttuurisesta taustasta. Kulttuuriseen taustaani luen yhteiskunnan vallitsevan kulttuurin (en ole Suomessa vähemmistön esim. mustalaiset tai muslimit) edustaja. Suomessa kulttuuriin ja sitä kautta ihmisten arvostuksiin vaikuttaa kristillinen, lähinnä luterilainen perinne. Tästä voidaan toki olla montaa mieltä, mutta jos koettaisimme elää islamilaisessa kulttuurissa, saattaisimme huomata, miten vaikea meidän on sopeutua siihen. Uskonto on vaikuttanut useita vuosisatoja, jos ei vuosituhansia eri alueiden ja maiden perinteisiin, tottumuksiin ja arvostuksiin, ettei niitä voida huvin vuoksi ja ajan kuluksi jättää huomiotta. Vaikka itse olen ateisti, tiedän hyvin tarkasti olevani luterilaisen kulttuurin "helmi".
Tämän lisäksi taustaani vaikuttaa perhetaustani, tai -kulttuurini. Perheessäni on ollut tapana tehdä asioita tietyllä tavalla, painottaa joitain asioita ja jättää muita huomiotta. Voisi jopa sanoa, että isälläni ja äidilläni on tyystin erilainen kulttuuri, joten elänyt kahden erilaisen kulttuurin välissä. Isäni kulttuuri painotti rahaa, mainetta ja menestystä, äitini kulttuurissa nuo eivät ole olleet niin merkittäviä.
Nämä kulttuurit yhdessä ovat vaikuttaneet siihen, millaiseksi minä olen kasvanut, eli millaiseksi minun kulttuurini on muodostunut. Tästä kulttuurista juontuu mm. se, miksi kirjoitan, miksi teen asioita, niin kuin teen. Alunperin kirjoitin lähinnä tieteistarinoita, sitten aloin kirjoittaa englanninkielistä lyriikkaa, hiljalleen olen siirtynyt aina enemmän ja enemmän asiatekstien kirjoittamiseen. Tässä voisi sanoa, että olen läpikäynyt tietynlaista kulttuurievoluutiota itsessäni.
Olen ainakin jossain määrin harjaantunut kirjoittaja. Aivan johdonmukaista tekstiä en aina kykene suoltamaan, mutta minulla on kuitenkin oma tapani saada ajatukseni sanoiksi. Siitä en voi koskaan kirjoittajana olla varma, ymmärtävätkö tekstieni lukijat minua. Todennäköistä on, että kuten kaavioni pyrkii todistamaan, meillä jokaisella on oma kulttuurinen taustamme. Siitä syystä me puhumme sittenkin jokainen hieman erilaista kieltä. Kyetäksemme ymmärtämään toista hitusen, meidän on tunnettava viestin lähettäjän "kulttuuri" eli tiedettävä, mistä hän tulee, mikä häntä motivoi, mitä hän kussakin tilanteessa saattaisi edes etäisesti tarkoittaa. Kumpuilevasta, epäjohdonmukaisesta tekstistä voi vain olla entistä hankalampi löytää ns. punaista lankaa, jota seurata. Tästä syystä kirjoittajan kyky kirjoittaa johdonmukaisesti ja selkeästi vaikuttaa aivan oleellisesti viestin ymmärrettävyyteen.
Lukuisten eri vaiheiden jälkeen teksti on lukijan, kuulijan tai katsojan vastaanotettavissa. En kuitenkaan puhuisi tekstin lukemisesta, vaan tulkitsemisesta. Tekstini on kuollut ja minä olen lukijalle kuollut, koska en pysty enää luettavassa tekstissä vastaamaan kysymyksiin, joita lukijalle herää. Teksti on juuri sellainen kuin se on ja jokainen tulkitsee sen, miten parhaiten taitaa. Siihen vaikuttavat periaatteessa samat tekijät kuin minun kirjoittamiseeni: kulttuuritausta, lukutaito (mahdollisesti myös kirjoitustaito), syy tai motivaatio lukea tekstejäni. Jos ihmisen on vaikea ymmärtää tietynlaista tekstiä, hän todennäköisesti jättää sen lukematta ja siirtyy lukemaan jotain, mitä helpommin ymmärtää.
Tulkinta on päättymätön prosessi. Tuskin olen ainoa, joka löytää joistain elokuvista useamman kerran katsottuna jotain uutta; tai toisella kertaa lukiessaan saman kirjan, siitä jotain ihan uutta. Se ei johdu siitä, että niitä kohtauksia tai tekstipätkiä ei ollut siellä ensimmäisellä kerralla, vaan siitä, että niin kirjoittajan kuin lukijan mieli yhdistelee asioita hieman hajanaisesti. Jotkut asiat selkiytyvät vasta elokuvan tai kirjan loppupuolella, ja kun niitä katsoo toisen kerran, alkaa ymmärtää syy-yhteyksiä ja tietää, mistä niissä puhutaan. Yhtälailla tulkinta jatkuu yksilöltä toiselle, kulttuurissa. Raamattua ja Koraania on eri ajoissa ja paikoissa tulkittu eri tavalla, vaikka teksti olisi pysynyt muuttumattomana. Samoin niiden merkitys on muuttunut. Aiemmin kristillisen alueet (kulttuurit, yhteisöt tms.) ovat saattaneet maallistua tai hajota, koska muut uskonnot ovat nakertaneet niiden perustusta. Suomessa maallistuminen on nähtävissä jopa itse kristinuskossa. Jos eläisimme edelleen keskiaikaa, kirkonmiehet saattaisivat olla tyrmistyneitä siitä, miten valtionkirkko tällä hetkellä toimii ja Raamattua tulkitsee.
Omien tekstieni kohdalla, minun on tekstini eteenpäin luovuttamisen jälkeen hyväksyttävä se, että jotkut ihmiset ymmärtävät väärin. Minun tekstini eivät ole muodostaan "pyhiksi" ja "ikuisiksi" tarkoitettuja. Sen sijaan kaikkea jälkimmäistä ajatellen voisin heittää lukijoiden pohdittavaksi, mitä voisi käytännössä tarkoittaa islamilainen käsitys siitä, että Koraanin kirjoittaja ei ole ihminen, vaan itse Jumala, Allah, jonka teksti on tarkoitettu ikuiseksi julistukseksi.
Kommentit