Kaunista tai kauheaa tieteen sanastoa käyttäen voidaan hukuttaa itse pääasiat käsiteviidakkoon. Tällä tavalla tiedeyhteisö yhteisön ulkopuolella olevat tiedon ulkopuolelle. Lopulta kuitenkin erityisesti humanististen tieteiden alueella teorioilla on yleensä pohja ilmiöissä, jotka ovat enemmän tai vähemmän itsestäänselviä, mutta joiden esittäminen tieteellisin perusteluin on haastavaa.

Victor Turner on käsitellyt omissa teoksissaan rituaaleja ja riittejä. Hän kiinnitti erityisen huomion "liminaalitilaan" ja "communitasiin". Termit ovat aika käsittämättömiä niille, joille Turnerin ja uskontotieteen sanasto on vierasta. Lopulta kuitenkin näille termeille löytyy arkikielinen selitys, joka löytyy arjen kokemuksista, kunhan asian oikein oivaltaa.

Otan muutaman esimerkin rituaaleista, jotka voivat esimerkeissäni olla maallisia seremonioita, ilman uskonnollisuutta vaikuttimena. Rituaalit ovat numeroituna.

1. Uusien yliopisto-opiskelijoiden kastajaiset

Alussa kaikki uudet opiskelijat ovat pallo hukassa, valmiina astumaan pois totutuista rooleistaan “liminaalitilaan”, jossa opiskelijoiden väliltä ja he muodostavat yhtenäisen ryhmän, jossa kaikki ovat samanarvoisia “communitasissa”. Kastajaisten viimeisen vaiheen jälkeen kaikki palaavat takaisin totuttuihin rooleihinsa, mutta he ovat nyt jotain enemmän kuin ennen kastajaisia.

2. Yleisurheilun MM-kisojen 100 metrin juoksukilpailu
Alussa kaikki ovat valmiita lähtöradan päässä, valmiina poistumaan pelkän kilpailijan roolista. “Liminaalitila” on tässä vaiheessa itse juoksu, jonka aikana he eivät vielä ole maailmanmestareita, toisia, kolmansia eli he muodostavat “communitasin”, hierarkiattoman, tasa-arvoisen joukon. Juoksijoiden päästyä maaliin he ovat saattavat nyt olla jotain enemmän kuin ennen juoksua: maailmanmestareita ja/tai maailmanmestaruuskisojen kuudensia.

3. Häät
Alussa hääpari on on kirkon ulkopuolella. Kirkossa he ovat “liminaalitilassa” eli valmiina ottamaan uuden roolin elämässään, olemaan jotain enemmän. Alttarilla he ovat “normatiivisessa communitasissa”, heidän tasa-arvoisuuttaan johdetaan rituaalissa ulkoapäin, kuten pappi tekee tietyn kaavan mukaisesti, tietyllä auktoriteetilla. Kun he jättävät kirkon, he ovat aviovaimoja ja/tai -miehiä.

4. Presidentinvaalit
Valikoituessaan presidenttiehdokkaiksi henkilöt jättävät totutut roolinsa. Vaalikeskusteluissa, -kampanjoissa, aina itse ääntenlaskennan loppuvaiheeseen asti he ovat “liminaalitilassa”, tasa-arvoisina, “communitasissa”, eivät vielä presidentteinä, hävinneinä tms. Kun vaalitulokset ovat selvillä, joku heistä siirtyy uuteen rooliinsa.

Nämä oudot, tieteen käyttämät termit "liminaalitila" ja "communitas" ovat melko yksiselitteisiä. Ne voidaan löytää erilaisista ihmisten yhteisistä toimintatavoista, myös yksilön tavoista, ja ne voidaan nimetä. Nuo hienot käsitteet ovat lumetta, joka muodostaa jonkinlaisen harson tiedeyhteisön ja kyseisestä tieteenalasta vähät välittävien välille. Silti rituaalien ja ihmisen itsensä ymmärtämisen kannalta olisi tärkeää, että kaikki tieto olisi vapaasti kaikkien käsillä - siten yleiskielisesti esitettyä. Liminaalitila on välivaihe, kun siirrytään vanhasta roolista (opiskelija)/tilasta uuteen (valmistunut/työtön). Communitas puolestaan on tasa-arvoinen, solidaarinen joukko ihmisiä, joiden väliltä hierarkiat eli erilaiset valtarakenteet katoavat. Tässä on karnevalistisia piirteitä eli esimerkiksi kuninkaaksi julistettavaa henkilöä saatetaan parjata ja piiskata, kunnes hän ottaa vastaan uuden asemansa, jonka jälkeen hänellä on valta antaa takaisin alamaisilleen.