Kolmannella opiskeluviikolla oli vihdoin ihailtavan pitkä päivä. Ensimmäinen luento oli kymmeneltä aamulla ja viimeinen loppui varttia vaille kuusi iltapäivällä. Kaikki luennot olivat kaksituntisia ja normaalisti luennot loppuvat varttia vaille ja seuraava alkaa varttia yli. Puolessa tunnissa ehtii vaihtaa luentosalia kohtuullisesti, mutta ruokailujen kanssa tulee kiire. Toisen ja kolmannen luennon välissä oli tuo optimaalinen, puolen tunnin tauko, muttei ollut mitään toivoa ehtiä syödä niiden välissä. Kun seuraavan luentosession välissä oli vajaa 15 minuuttia, ruokailu jäi väliin tyystin. Erityisesti kolmannella ja neljännellä luennolla kirjoitettiin ihan hullua tahtia muistiinpanoja ja kolmen tunnin kirjoittamisen jälkeen olikin ranne kohtuullisen kipeä, eikä sormissa ollut oikein voimia. Tähän lienee syytä tottua.

Torstaina on uusien opiskelijoiden kastajaiset. Vuosittaiseen rituaaliin ottaa osaa todennäköisesti lähes kaikki uudet uskontotieteen opiskelijat. Tuleehan siinä samalla sitten käytyä läpi yksi uskontotieteen tutkimuskohteista. Aiemmin en ole ollut edes yläasteen mokukastajaisissa, enkä ollut mukana vastaavissa pippaloissa lukio- tai ammattikorkeakouluaikana. Tällä kertaa kuitenkin olen mukana, kunnes katson parhaaksi liueta paikalta.

Näihin opiskelijarituaaleihin liittyy normaalisti alkoholiannos. Olen ajatellut, että ehkä tällä kertaa sen otan. Tämä rituaali käydään vain kerran opiskeluaikana, joten se puolustaa paikkaansa. Aivan samanlaista tarkoitusta alkoholilla ei ole intiaaniheimojen rituaaleissa, mutta niissäkin sillä on roolinsa. Voisi ajatella, että opiskelijoiden initiaatiossa on nähtävissä jäänne entisiltä ajoilta. Tosin suhtautuminen alkoholiin on muuten ehtinyt muuttua aika radikaalisti tuhansissa vuosissa. Näin torstainakin opiskelijat jatkavat varsinaisten kastajaisten jälkeen baariin/klubille jatkoille.