Media vaikuttaa asenteisiin, jopa maailmankuviin ihmisten ja luultavasti myös usein median tiedostamatta. Annetulla viestillä on kuitenkin aina syynsä. Kamerat ja toimittajat eivät ole paikan päällä sattumalta, mainonta viestii mielikuvia hyvin harkitusti. Kiinnittäisin huomion yhteen toistuvaan teemaan nykypäivän mediassa: lihavuuteen ja hoikkuuteen.

Erilaisia ulkonäköihanteita on ollut ajan kuluessa lukuisia. Yhtenä aikana on ihannoitu sopusuhtaisuutta, toisena jopa hienoista pyöreyttä ja nykypäivän trendi näyttää ainakin osaksi olevan langanlaihat, jopa androgyynit vartalot. Tämä ihanne on havaittavissa niin miehissä kuin naisissa, miehille kuin naisille. En ole taipuvainen osoittelemaan muotimaailmaa, vaikka nykyisen hoikkuudenihannoinnin juuret usein palautetaan 1960-luvun loppuun ja supermalli-Twiggyyn. Kehityssuuntaukset eivät yleensä ala mistään aivan yhtäkkiä, vaan kenties Twiggylle oli jonkinlainen tilaus. Hänen anorektisen laihan vartalonsa pääseminen tiedotusvälineiden kautta maailmalle, antoi mahdollisuuden laajempaan ihannointiin ja palvontaan. Tässä kohden palauttaisin vastuun kuitenkin tiedotusvälineille erilaisten trendien synnyttäjänä.

Tiedotusvälineitä on käytetty mm. toisen maailmansodan aikana ja sitä ennen propagandan levittämiseen. Propaganda-käsite luultavasti viittaa suoraan poliittiseen vaikuttamiseen ja vallankäyttöön. Toisaalta, mitä muuta esimerkiksi Twiggyn hoikkuudenihannointiin johtanut tiedonvälitys oli? Sen tiedostettu tarkoitus tuskin oli propagandistinen, mutta ehdottomasti tiedotusvälineillä on aina valta levittää haluamaansa kuva-aineistoa maailmalle. Siten yhden asian painottaminen, toistuva korostaminen tuottaa jotain, joka lopulta karkaa käsistä. Suomalaisesta tiedonvälityksestä voisi ottaa muitakin esimerkkejä kuin kauneusihanteisiin liittyvän, nimittäin Matti Nykäsen. Hänen toistuva kekkulointinsa tiedotusvälineissä tuskin on jäänyt keneltäkään huomaamatta ja siinä missä hän alunperin oli vain nuori, viaton ja menestyvä urheilija, hänenkin statuksensa on siitä hieman hiipunut. Hänen kasvojaan ei enää liitetä urheilusaavutuksiin, vaan aivan toisenlaisiin yhteyksiin. Olisimmeko me suomalaiset paljonkin tyhmempiä, jos Matti olisi saanut viettää urheilu-uransa jälkeisen elämänsä yksityisyydessä, ilman mediakohua? Hänestä tuli kuitenkin ikoni, joka on vaikuttanut monien nuorten ja vanhempien asenteisiin, joko urheilua, alkoholinkäyttöä tai esimerkiksi koulutusta kohtaan.

Viesti, jota tiedotusvälineet syytävä on usein harkittu ja laatua valvotaan. Virheellinen tieto korjataan hyvin pian ja toimittajat voivat saada sanktioita. Kuka pystyy kuitenkaan hallitsemaan tiedonvälityksen kokonaiskuvaa? Kuka sanoo, mikä tieto on oleellista ja ihmisille tarpeellista? Miten valvotaan ihmisille syydettäviä tiedostamattomia mielikuvia, kuten esimerkiksi hoikkuuteen tai lihavuuteen liittyvät mielikuvat? Lehdissä muistutetaan samaan aikaan, että kohta puolet suomalaisista naisista on ylipainoisia, yli puolet miehistä on jo. Samaan aikaan, missä ne kaikki ylipainoiset ovat televisiosta, mainoksista, lehdistä, elokuvista? Toki niitä on, mutta jos olisi tiedotusvälineitä uskominen, ylipainoisia on selkeä vähemmistö suomalaisista. Tämä on hyvin pintapuolinen ristiriitaisuus tiedonvälityksessä ja siitä, mitä kuvaa meille luodaan. On suurempia asioita.

Siinä missä lihavuuteen ja hoikkuuteen kiinnitetään niin paljon huomiota ja puhutaan painoindekseistä, missä on tieto siitä, mitä merkitystä ylipäätään sillä on, onko ihminen ylipainoinen vai ei? Tutkimustulosten mukaan, kun ylipainoiset ihmiset elävät pidempään ja ovat keskimäärin leppoisampia/iloisempia kuin hoikat tai alipainoiset. Joku voisi kysyä, että millä ilveellä tällaisia asioita mitataan ja toistaisin mielelläni kysymyksen. Lihavuuden ja hoikkuuden välissä pitäisi olla jonkinlainen "normaali", samoin iloisen ja surullisen välillä on varmasti hyvin erilaisia asteita. Meidän ei enää tarvitse edes määritellä näitä asioita, koska meillä on tiede, joka on tehnyt kaikesta laskemallista: kaikki tieto on muutettavissa numeroiksi, laskettavaksi dataksi ja käyriksi. Mutta mitä ihmettä näistä ymmärtää 12-vuotias tyttö, joka katselee televisiosta hoikkia naisia ja kuulee yhtäältä, että lihavuus on inhottavaa?

Lihavuus on suhteellista, mutta ongelma se on vasta siinä vaiheessa, kun nuori tyttö leimaa itse itsensä lihavaksi. Toki tätä edesauttaa se, että hänen luokkatoverinsa tai vanhempansa tai kuka tahansa "läskittelee" häntä. Ihmiset voivat traumatisoitua ja nuoren on hyvin vaikea verrata omaa ahdistustaan aiemmin koettuun. Hän imee osan tiedotusvälineistä ja muilta ihmisiltä tulevista viesteistä osaksi omaa maailmaansa, kun hän taas joko torjuu tai jää täysin osattomaksi toisenlaisista viesteistä.

Asenteet voivat olla positiivisia tai negatiivisia. Ne ovat odotusarvoja, esimerkiksi sellaisia, että ihminen uskoo hoikkuuden olevan jollain tavalla selkeästi positiivisempi asia kuin ylipainoisuus. Tästä syntyy uskomus ja asenne, jota on hyvin vaikea muuttaa. Se voi muuttua vain oikeanlaisella tiedolla. Tiedotusvälineiden ongelma on kuitenkin siinä, että se syytää runsaasti ristiriitaista tietoa. Jos suomalainen asiaohjelma käsittelisi kriittisesti "terveitä elämäntapoja", hoikkuutta ja lihavuutta, samaan aikaan toiselta kanavalta voi tulla Haluatko huippumalliksi, jossa viestitään aivan päinvastaista elämäntapaa. Länsimainen kulttuuri on vielä johtanut siihen, että jos näistä kahdesta tulisi valita se parempi, niin kanava vaihtuisi sille, joka viihdyttää enemmän. Tämä tarkoittaa käytännössä tiedon sysäämistä sivuun. Jos median tarkoitus on välittää tietoa, se tarkoitus romuttuu täydellisesti sen muuttuessa viihdeteollisuuden välineeksi syytää piilomerkityksiä ja tiedostamatonta propagandaa.

Tiedotusvälineiden omistajilla ja päälliköillä on suuri valta maailmassa. Ainoa tapa jollain tavalla edetä takaisin tiedonvälityksen perusasioihin olisi vaikuttaa näiden päälliköiden ajatusmaailmaan. Se mikä myy, ei aina välttämättä ole parasta. Viihteellä on oma asemansa maailmassa, mutta tiedonvälityksen tehtäviin kuuluu se, että se antaa puolueetonta tietoa maailmasta ja sen ilmiöistä. Tahaton propaganda on aina poliittista ja siksi myös puolueellista. Se pyrkii vaikuttamaan ihmisten asenteisiin joko negatiivisesti tai positiivisesti ja tuollaisenaan tiedonvälitys kulkee hyvin kapeaa polkua. Lopulta me ihmiset kuitenkin haluamme muutakin kuin viihteellistä huvitusta ja kauhistusta. Yksi ihmisen tarpeista on itsensä voittaminen ja älyllinen haastaminen. Mitä sille tarpeelle tapahtuu kertakäyttöisessä mediakulttuurissa? Toki myös vanhemmilla on vastuuta siinä, että he pystyvät tulemaan näiden vääränlaisten signaalien tielle ja rajoittamaan median vaikutusta. Se voi kuitenkin olla vaikeaa, koska vanhemmat saattavat olla yhtälailla median luomien mielikuvien vankeja.