Onneksi joulu on ovella vain kerran vuodessa. Harmittavaa on, että se alkaa koputella ovelle jo kuukauden, pari ennen varsinaista juhlapäivää. Se on siis ovella reilun kymmenesosan vuodesta.

Olen saanut jälleen joulukortteja. On mukava saada niitä, mutta toisaalta aina harmittaa, koska itse en ole lähettänyt joulukortteja enää vuosiin. Jos en olisi niin yksin arvoineni, saattaisin osata elää ilman joulukortteja, mutta sitä on ehkä oppinut mielessään ajattelemaan niin, että ne kortit osoittavat muistamista. Minua on siis muistettu tänäkin vuonna, ainakin kerran vuodessa. Minä puolestani muistan ihmisiä pitkin vuotta ohikiitäviä hetkiä, eivätkä muistini tai muistikuvani pahemmin välity tekoina. Ne ovat pääsääntöisesti lämpimiä ajatuksia tiettyjä ihmisiä kohtaan.

Jouluajan muistot ovat olleet toisaalta mukavia, toisaalta en kaipaa varsinaista joulua yhtään. Lapsuudesta muistan joulut hössötysjuhlina. Ne olivat aikoja, jolloin tuntui kuin vessan, lattialistojen, kaappien, korvienvälin jne. oli oltava puhtaat - muina aikoina vuosina oli samantekevää. Sama muistamisen kanssa: ihmistä tuli muistaa edes kerran vuodessa eli jouluna, muutoin hänet oli parempi unohtaa tai hänet vain pyyhki mielestään. Lapsena painotettiin, että joulu on lastenjuhla, mutta kaikesta huolimatta erityisesti naiset tuntuivat tekevän joulua vain sen vuoksi, että niin oli tehtävä. Lapset tuskin nauttivat juurikaan muusta kuin lahjojen saamisesta. Jouluateria toki oli kohokohta, mutta mitä ihmettä oli se kaikki muu hössötys, joka teki naisista kireitä kuin viulunjouset? Miehet ottivat pääsääntöisesti huomattavasti rauhallisemmin ja heidän joulunaikainen käytöksensä viittasi siihen, että heille joulu oli hyvä aika vetää kunnon perseet. Toki kinkku oli miehille tärkeä voimienkoetus, mutta kaikki muu oli samantekevää.

Joulusta puhutaan rauhoittumisen aikana. Sitä se on itsellenikin. Kaupat ovat silloin visusti kiinni. Se on hyvä asia silloin, kun on muistanut käydä ihmispaljoudessa hankkimassa evästä koko jouluajaksi. Jos joulun viettää yksin, se kaupassakäynti voi olla ihan hyvä juttu. Muiden luokse jouluksi lähteminen sen sijaan vapauttaa edes hieman siitä vastuusta, että pitäisi muistaa käydä kaupassa. Silloin voi luottaa siihen, että joku muu on muistanut ja syödä heidän tarjonnastaan. Olen viettänyt joulun yksin omien muistikuvieni mukaan ainakin kaksi tai kolme kertaa. Hyvin intiimin joulun vietin exäni kanssa pari kertaa. Voin sanoa nauttineeni niistä jouluista.

Joulun 2006 vietin pitkästä aikaa äitini kanssa. Saatoin nauttia siitä hetkittäin, mutta syystä tai toisesta se tilanne ahdisti minua. Ehkä siihen tilanteeseen oli tavalla tai toisella koodattu sisään "yritys olla rauhallinen ja viettää mukavaa aikaa perheen kesken". Muuten tuo kuulostaa hyvältä, mutta "yritys" viittaa aina johonkin muuhun kuin rauhallisuuteen tai rentouteen. Se on aktiivista pyrkimystä aikaansaada jotakin, tässä tapauksessa tilanne, jossa ei ole pyrkimyksiä. Kun jotain hengessä yrittää, niin kovin usein se myös yritykseksi jää.

Nyt on kuitenkin se aika, jolloin joku saattaa tulla käymään. Eli lienee parasta siivota edes sitä ajatellen. Kuinka hölmöä sekin on? Asuntoni on sellainen kuin se on ja, vaikkei monet muut ihmiset kenties kovin viihtyisi tällaisessa järjestyksessä, niin tässä ympäristössä olen tottunut elämään. Olisi toki hienoa, jos olisi puhtaampaa ja siistimpää, mutta luultavasti tilannetta auttaisi pikemmin muutto tai räjäytys kuin siivous.

Sen enempää joulua ja joulutohinoita mustamaalaamatta toivon, että itsekullakin on rauhallinen ja leppoisa joulu niiden ihmisten kanssa, jotka eivät aiheuta suuren suurta ahdistusta. Muistakaa syödä ruokaa jouluaattona, on se ruoka hyvää tai pahaa, muuten tulee nälkä.