Ihmiset luokittelevat asioita. He luovat kategorioita, kuten työkalut, musiikki, hyvät ihmiset, ja he tekevät näin aivan luonnostaan. Kategorioiminen on toisaalta tiedostavan mielen toimintaa, vaikka se tapahtuu tiedostamatta, mutta toisaalta se tapahtuu yhtä automaattisesti kuin jotkut eläimet oppivat jonkin tietynlaisen toiminnan johtavan tietynlaisiin seurauksiin: palkintoon tai rangaistukseen. Voisi siis sanoa, että kategorioiminen kuuluu osana ihmisen sosialisaatiota ja ehdollistumista.

Meillä kaikilla on tapamme nähdä maailmaa. Pidämme joistakin asioista emmekä välitä toisista. On asioita, joista mieluummin jättäisimme puhumatta. Ikään kuin jotkut kategoriat meidän mielissämme olisivat kiellettyä aluetta. Olemme luoneet rajoja, joiden yli ei saa astua. Rajan toisella puolella on ihmisen kielletty tai pimeä puoli. Se kertoo lopulta hyvin paljon ihmisistä, mitkä asiat ovat kiellettyjen joukossa ja mitkä sallittujen.

Ihmisen seksuaalisuus on joissain kulttuureissa tabu. Siitä huolimatta, että esimerkiksi länsimaisessa kulttuurissa jotkut asiat ovat tabuja, mainonta ja televisio suoltaa kaiken aikaa objektifioitua, esineellistettyä käsitystä miehistä ja naisista. Miesten tulee olla tietynlaisia herättääkseen haluja naisissa ja naisten tulee olla tietynlaisia herättääkseen haluja miehissä. Media luokittelee meidät tietynlaisiksi ja ihmisten on helppo hyväksyä se ja alkaa taistella pysyäkseen jotenkin tuon mielikuvan raameissa. Seksuaalisuudesta on tullut kauppatavaraa.

Hyviksi ja pahoiksi kategorioimamme asiata voidaan yhtä hyvin ymmärtää makuasioiksi. Vain meidän pieni mielemme kuitenkin tietää, mistä pidämme ja mistä emme, mitä pidämme hyvänä ja mitä emme. Siten meidän moraalimme ja etiikkamme, käyttäytymisemme säännöt ovat makuasioita. Puhekielessämme sanotaan, miten jotkut pitävät vaareista, jotkut pojista; jotkut pitävät äideistä, toiset tyttäristä. Ajattelemme vain, että kyse on yleensä aikuisista ihmisistä. Ajatus siitä, että aikuinen mies tai nainen pitäisi varhaismurtoiässä olevista tyttäristä tai pojista on ikään kuin ajattelumme pimeällä puolella, tabu. Siitä huolimatta puhuessamme pitämisestä tai tykkäämisestä, mistä muusta on kyse kuin makuasiasta? Pidämme perunoista, jazzista, luistelusta ja sillä tavalla ilmaisemme oman makumme.

Minä pidän enemmän perunamuusista kuin keitetyistä perunoista. Tahdon sanoa, että minun makuuni perunamuusi on parempaa. Se ei tarkoita, että inhoan keitettyjä perunoita, mutta suhtautumiseni niitä kohtaan on neutraalimpi. Kuljemmekin makuasioissa (kategorioissa) aika paljon sellaisten asioiden välissä, jotka ovat meidän käsityksemme mukaan hyviä ja pahoja. Suurin osa asioista on neutraaleja, emme välitä niistä niin paljon. Ne asiat, jotka taas ovat meille neutraaleja, hyviä tai pahoja, voivat olla jotain aivan muuta jollekin toiselle ihmiselle. Elämme moniarvoisessa maailmassa, jossa tapahtuu paljon asioita, joita suorastaan vihaamme.

Vaikka maailmassa on paljon meille noita pimeitä asioita, joita suorastaan vihaamme, ne eivät katoa maailmasta mihinkään. Pyrimmekin vähentämään tabuja, joko vain torjumalla niitä tietoisuudestamme tai sitten käytännön toiminnan kautta. Lapsista seksuaalisesti pitävät ihmiset pyritään vangitsemaan, poistamalla heidät pois keskuudestamme. Näin maailma pysyy ikään kuin turvallisempana, mutta kolmen tai kolmentuhannen pedofiilin sulkeminen vankiloihin ei poista sitä mahdollisuutta, että vapaudessa olisi heitä vielä enemmän. Sen sijaan, että asiasta puhuttaisiin avoimesti, siitä vaietaan ja aihe vaiennetaan. Vaikeneminen asioista puolestaan voi johtaa siihen, että ihmiset eivät osaa varautua eivätkä puolustautua, kun jotain yllättävää tapahtuu. Vaietut asiat pysyvät vaiettuina ja sillä tavalla nämä kielletyt kategoriamme pysyvät voimissaan.

Seksuaaliset maut ovat vain osa laajasta makujen kentästämme. Pidämme erilaisista elokuvista, uskonnoista ja ties mistä muusta. Makumme erilaisten asioiden suhteen voi olla hyvinkin kapea, mutta toisaalta alamme oppia arvostamaan erilaisuutta, mitä laajemme tutustumme kaikkiin ilmiöihin. Kaikki uskonnot eivät ole pahoja, voimme löytää joistakin uskonnoista sellaisia puolia, joiden kautta voimme ymmärtää, miksi ihmiset seuraavat sitä. Toisaalta oma maailmankäsityksemme voi saada uusia sävyjä, kun huomaamme, ettei sekään ole yhtään sen täydellisempi kuin mikään muu käsitys maailmasta. Niin kauan kuin toimintamme ei loukkaa ketään - sen enempää muita kuin itseämme - makujen laventamisessa ei ole mitään pahaa.

Miksi sitten päädymme kuitenkin pitämään yhdestä asiasta ja inhoamaan toista? Siihen tuskin on yhtä helposti ymmärrettävää selitystä. Luomme kuitenkin kategorioita pitkälti niin kuin olemme oppineet. Meidän kielelliset kykymme alkavat tuottaa niitä luonnostaan ja sen lisäksi vanhempamme, sosiaalinen lähiympäristömme siirtää omia käsityksiään meihin. Meihin ei kasvetava vain esimerkiksi kristillistä tai hindulaista uskoa, vaan me saamme ympäristöstämme koko joukon erilaisia kategorioita. Huomaamattamme opimme pitämään tietynlaisesta ruoasta: emme yleisesti syö Suomessa esimerkiksi apinan aivoja tai juo poron verta. Saatamme yökätä pelkälle ajatukselle. Sen sijaan syömme mämmiä ja hernekeittoa pannarin kera, jotka puolestaan saattaisivat olla kummastus jostain toisesta kulttuurista tulevalle. Musiikin puolella sen sijaan meille syntyy käsitys vain siitä musiikista jota kuulemme. Jos emme eläessämme kuule jazzia tai metallia, miten voisimme pitää kummastakaan.

Erilaiset elämänkokemukset puolestaan leimaavat tietynlaisia makuja. Jos ihminen, jota itse inhoamme pitää jostain asiasta, tuo asia voi leimautua sen ihmisen kautta, jota inhoamme. Vastaavasti saatamme alkaa pitää jostakin sellaisesta, jota hän inhoaa. Toisaalta jotkin meille negatiiviset tilanteet luovat meille käsitystä huonosta ja hyvästä. Jos saamme aina köniimme Tapani Kansan laulujen tahtiin, Tapani Kansan laulut voivat herättää mitä todennäköisimmin selittämättömiä, huonoja viboja. Kokemustemme ja oppimiemme asioiden laajasta kentästä me luomme omat makumme. Lapsena en pitänyt alkuunkaan kaurapuurosta, koska sitä tarjottiin kysymättä ja kaikki oli syötävä ennen kuin saattoi saada kunnon ruokaa tai jälkiruokaa.

Miksi joistakin ihmisistä tulee alkoholisteja tai pedofiileja. Miksi he alkavat pitää asioista, jotka ovat heille itselleen ja muille vahingollisia? Kyse ei ole avaruustieteestä tai kvanttifysiikasta, vaan ihmisistä. Samat lainalaisuudet pätevät heihin kuin meihin itseemme. Negatiiviset ja positiiviset asiat eivät kulje välttämättä lineaarisesti. Vaikka alkoholistivanhemmat saattavat joissain lapsissa herättää halun olla juomatta ja heistä tulee absolutisteja, on kaikesta huolimatta niitäkin lapsia, joista tulee vielä pahempia kuin vanhempansa. Vain tämä pieni ero voi kaivata selitystä. Omakohtaisesti voin kertoa vain sen, miksi minä en käytä alkoholia, muuta siihenkin tarinaan sisältyy varaus: olen kaikesta huolimatta juonut alkoholia, olen joskus kaivannut alkoholia, mutta se ei kaikesta huolimatta ole ollut koskaan vastaus. Onko lopulta vain minun kieleni makuherkkyys, sen taipumus pitää enemmän makeasta kuin väkevästä, pitänyt minun absolutistina. Onko niin pieni asia tarpeeksi suuri tehdäkseen minusta toisenlaisen kuin muista.