Mitä elämästä voi sanoa? Kävin terveystarkastuksessa vain muutama päivä sen jälkeen, kun olin pohtinut opiskelua, syönyt yhden hampurilaisen, suunnitellut leffailtaa kaverin kanssa ja porkkanakuuria. Terveystarkastuksessa kysyttiin kaikki perustavanlaatuinen, mitä tulee mielialaan ja yleiseen vointiin. Vasta tarkastuksen loppupuolella mitattiin pituus ja paino sekä verenpaine. Tässä vaiheessa terveydentarkastaja meni lievästi paniikkiin. Hän soitti lääkärille ja kertoi "ennen terveen miehen" tulleen tarkastukseen. Terveydentarkastus päättyi ja sain välittömän lähetteen lääkärille, joka totesi verenpainelukemat jotakuinkin paikkansapitäviksi. Seuraavaksi sain lähetteen polille ja hän kysyi vielä, että tarvitsenko taksikyydin. Sanoin käveleväni.

Oloni oli mainio. Olen kärsinyt migreenistä vuoden 2001 alusta. Rasittavat säryt eivät kuitenkaan tuona päivänä häirinneet, joten tunsin oloni suhteellisen energiseksi ja hyvinvoivaksi. Kävelin ensin syömään ja siitä jatkoin matkaani omaa tahtiani poliklinikalle, johon minut otettiin vuodelepoon ja tarkkailuun. Jäin sairaalavuoteelle makaamaan seuraavaksi noin kahdeksaksi tunniksi, kuunnellen vanhojen ihmisten tuskaista valitusta ja välillä nukkuen. Arvot pysyivät koholla siitäkin huolimatta, että lepäsin, olin aloillani ja mietin niitä näitä. Nukahtaessa arvot laskivat. Sain lääkityksen, joka hillitsi verenpainearvoja entisestään.

Kymmenen jälkeen illalla lääkäri tuli puheilleni. Hän kertasi sen, mitä päivän aikaan minulta oli kysytty ja saatu selville. Hän halusi minut osastolle, mutta sanoin, että minulla on kissa hoidossa, enkä todennäköisesti ainakaan yhtään rauhallisemmin nuku sairaalassa kuin omassa sängyssäni. Hän antoi luvan siirtyä kotiin nukkumaan, noin kuudeksi tunniksi. Nukuin yön levollisesti ja aamulla siirryin sisä- ja ihotautien osastolle valvontaan. Sain tulla ja mennä suhteellisen vapaasti, mutta seuraavina kolmena päivänä minulta otettiin ainakin useampi verinäytesatsi, levänneenä ja rasittuneena. Virtsanäytteitä minulta otettiin useampi litra, kaikki tutkittavaksi. Lisäksi kaksi eri ultraäänikuvaa, joilla tarkastettiin sydämen toiminta ja munuaisvaltimot. Kaupan päälle röntgen keuhkoista.

Kolmen päivän aikana selvisi tasan se, että minulla on verenpainetauti, hypertensio. Sain siihen lääkityksen. Tämän lisäksi selvisi se, ettei minussa ole ainakaan mitään sellaista tavanomaista vikaa, joka verenpainetaudin aiheuttaa. Diagnoosiksi tuli sekundaari tai essentiaalinen hypertensio eli jostakin toisesta syystä johtuva, kenties jopa diagnosoimattomaksi jäävä syy. Syynä voi olla jatkuva stressi, toisaalta kyse voi olla jostakin tilapäisestä häiriöstä elimistössä tai sitten kyseessä on jokin toinen elimellinen sairaus, joka aiheuttaa verenpaineen kohoamisen. Minkäänlaisia ravintoa tai juomista koskevaa kieltoa en saanut, en myöskään kehoituksia liikkua enemmän.

Kaikesta huolimatta neljä päivää sairaalahoidossa jättivät minuun jälkensä. Lupasin reilu kolme vuotta sitten pitää itsestäni parempaa huolta, elää tiedostavammin, mutta elämässä on paljon tiedostettavaa. Omaan elämään ei kuitenkaan kuulu vain se, mitä mielen sisällä tapahtuu, vaan kaikki opittu. Olen tottunut syömään yhden aterian päivässä, noin kilometrin korkean ruokaläjän noin 5-15 minuutissa. Tämän lisäksi en pahemmin harrasta aamiaisia tai välipaloja. Ahdan aterian lisäksi lähinnä litran piimää, jogurttia, ehkä hieman leipää, joskus hedelmää, mutta pääasiassa muu ravinto on koostunut karkeista, suklaasta, pähkinöistä jne. Pinttyneet tavat, joista en ole ollut niin tietoinen tai joita en ole joutunut pahemmin ajattelemaan, ennen kuin nyt.

Liikunnalla tai pikemmin sen puutteella on myös oma roolinsa. Ymmärsin, miten monitahoisesti ihmisen elimistö lopulta toimii. Fyysinen rasitus on suoraan verrannollinen siihen, miten ihminen kestää psyykkistä rasitusta. Jos kaikki rasitus ja sydämentykytys johtuu siitä, että syö tai pohtii syntyjä syviä eli stressaa, se on lopulta elimistölle kuluttavampaa kuin fyysinen rasitus. Kuntoni on aika pohjalukemissa, mutta reilussa puolessatoista viikossa jalkoihini on palannut lämpö, veri on alkanut kiertää. Unirytmini on palautunut jotakuinkin normaaliksi ja väsymys, jota tunnen on aivan toisenlaista kuin mitä se oli pari viikkoa sitten. Migreeni ei ole myöskään ilmoittanut itsestään mitään. Päätäni on särkenyt ja sydän on hakannut, mutta särky on nyt aivan toisenlaista. Se johtunee osaltaan lääkkeistä, joita kokeilen. Aineenvaihduntani on vilkastunut ja oloni on monin puolin parempi.

Olen pitänyt taukoa opiskelusta pari viikkoa. Olen antanut itselleni luvan olla miettimättä liikaa opiskeluasioita, mutta ensi viikolla on pakko palata ns. sorvin ääreen. Olen ollut avoin viimeisen parin viikon suhteen kaikille lähellä oleville ihmisille ja olen omaan tapaani positiivisella mielialalla. Eikä tässä tilanteessa synkistelyyn ole varaa. Olen saanut joka tapauksessa ensimmäisen varoituksen ja olen ottanut sen vakavasti - on siihen sitten todellista aihetta tai ei.