Yhteenveto ensimmäisestä yliopistovuodesta lienee paikallaan. Kävin opiskelujen alussa enemmän läpi sitä, miltä opiskelu vaikutti, mihin piti kiinnittää huomiota ja mitkä omat fiilikseni kaikesta oli. Tarkoituksena oli ainakin jonkin verran kirjoittaa siltä kannalta, että mahdollisesti tuuttorina tietäisin, mistä uusille opiskelijoille olisi syytä mainita tai kertoa.

Yliopistoon pääseminen oli minulle mieluisa yllätys. Se ei ollut mitenkään taivaaseen kirjoitettu juttu, sillä olin pääsykokeiden jälkeen ensimmäisellä varasijalla. Yliopiston jo suorittaneet ystäväiseni mainitsivat minulle useasti, että pääsykokeiden jälkeen opinnot helpottuvat. Pääsykokeen on tarkoitus karsia ne, jotka jaksavat lukea niistä, jotka eivät jaksa. Näinhän se käytännössä näyttää olevan, muttei aivan niin suoraan voi sanoa, että opinnot helpottuisivat. Lukemista yliopistosta selviäminen vaatii, vaikka olisi millainen luonnonlahjakkuus. Sen sijaan enemmän ratkaisee luontainen tai opittu taito kirjoittaa vaaditulla tavalla. Asioiden pyörittelystä näyttää olevan enemmän hyötyä kuin siitä, että tenttipapereihin tai esseisiin kirjoittaa puhtaasti sen, mitä on lukenut. Vaikka tenttikirjat osaisi ulkoa, se ei tarkoita, että paras mahdollinen arvosana napsahtaisi.

Asioiden pyörittelytaito on opittavissa. Minulle tuo on ollut vaikea hahmottaa, koska ehdin olla jo jonkin tovin poissa opiskelijoiden kirjoista. Olin suorittanut kaksi muuta ammattitutkintoa vasemmalla kädellä, ilman ongelmia. Niissä ei kuitenkaan vaadittu muuta kuin käytännön osaamista, jota yliopistossa ei niinkään testata. Yliopistossa kuitenkin näyttäisi selvästi vaikuttavan se, miten on ymmärtänyt eri elämän osa-alueiden yhteyden opetettaviin asioihin.

Esimerkki lienee paikallaan. Kysymyksessä voidaan pyytää kertomaan evoluutioteoriasta. Luonnollisesti tuossa on kerrottava ne tärkeät pääseikat, kuten mikä on evoluutioteorian historia: Charles Darwin, 1800-luku, eläinlajit ovat kehittyneet muista eläinlajeista risteytysten ja mutaatioiden kautta jne. Lisäksi voidaan kertoa siitä, että teoria on yhtälailla kokenut evoluution eli kehityksen. Se ei enää käsittele pelkästään luonnontieteellisiä asioita, vaan myös kulttuurisia, jopa yksilöllisiä. Kulttuurit ovat yhtälailla käyneet läpi kehityksen, muuttuneet ja mutatoituneet. Yhtälailla yksilön minuus ei ole mitenkään järkähtämätön ja pysyvä, vaan se kehittyy, muuttuu ja mutatoituu. Viimeksi evoluutioteoria on jotenkin osattava sitoa omiin kokemuksiin ja tähän hetkeen. Miten tenttipaperiin tai esseeseen saisi kirjoitettua omasta kehityksestä, itsessä tapahtuneista muutoksista, tai miten esimerkiksi liikennevalot ovat kehittyneet ja toimivat eräänlaisina kulttuurisina salpaajina. Ne ovat kehittyessään jostakin varhaisemmasta autoliikennevaiheesta alkaneet ehkäistä onnettomuuksia ja siirtäneet liikenteen kaaoksesta kohti järjestystä.

Ensimmäisen yliopistovuoteni aikana en ole kyennyt itsekään aina sitomaan oppimaani arkielämään. Kaikki tentit joihin olen kirjoittanut vain lukemani, olen saanut kolmosen (asteikolla 1-5). Sen sijaan jo vähäinenkin opitun ja kokemusten yhdistäminen on nostanut arvosanan neloseen. Vaikka olen epäillyt lukutaitoani, enkä pidä itseäni ehkä aivan yliopistoaineksena, en ole saanut koko vuotena kuin yhden kakkosen. Sen sijaan kaupan päälle kaksi nelosta ja koko liudan kolmosia. Keskiarvoni on siis aikalailla siellä, missä sen pitäisi olla ensimmäisen vuoden jälkeen, jotta opinnot voivat jatkua.

Monille tuo kolmonen ja vaaditussa keskiarvossa pysyminen ei ole tarpeeksi. He eivät kuitenkaan ole minä, enkä minä ole he. Minulle tuo kolmonen on tullut melkoisten pinnistysten tuloksena. Reilun seiskan keskiarvolla ja B:n papereilla lukiosta päästyäni, yliopisto ei ollut aivan se ensimmäinen mahdollinen etappi. Kun vielä ehdin häsäillä niin paljon aivan arkisten ja käytännöllisten asioiden parissa, en ole kehittänyt "tieteellistä" ajatteluani kuin kirjoittamalla mitä kummallisemmista asioista päiväkirjamerkintöjä. Ilmeisesti kirjoittelullani on ollut jonkinlainen vaikutus kykyyni selvitä yliopistohaasteesta.

Kokonaissaldoni on itseäni tyydyttävä. Tiedän pystyväni parempaan, ja koska ulkoa käsin tulevat vaatimukset tuntuvat tällä hetkellä huomattavasti pehmeämmiltä kuin esimerkiksi lukioaikana, saan keskittyä rauhassa omaan tekemiseeni. Se on huomattava etu. Toisia ihmisiä se ulkoa tuleva paine saattaa ajaa parempiin tuloksiin tenteissä, mutta minulla tuollainen paineistus on toiminut lähinnä motivaation syöjänä. Enhän minä kuitenkaan opiskele ensisijaisesti tyydyttääkseni muiden ihmisten vaatimuksia, vaan ensisijaisesti oppiakseni itse, jotta myöhemmin voin jakaa oppimani muiden hyödyksi. Eli tässä tilanteessa olen täysin tyytyväinen suoritukseeni, vaikka maaliviivalla olen jälleen keskikastissa - kuten aina.