Siinä missä aiemmin erityisesti Kiinassa tasapaino, oikea tie, kiireettömyys ja pakottomuus olivat avainsanoja elämässä, länsimainen kulttuuri on luonut valtavan kiireen ja menestymisen paineen. Menestymiseen puolestaan liitetään lännessä lukuisia muita tekijöitä, jotka voivat aiheuttaa paineita. Ihmisten on oltava hyvännäköisiä, iloisia, huumorintajuisia, ulospäinsuuntautuneita ja ties mitä muuta. Samaan aikaan kun esimerkiksi musiikkiteollisuus työntää markkinoille mallityyppisiä tähtiä ja tähtösiä, vanhat ihmisihanteet jätetään täysin näkymättömiksi. Toki poikkeuksia on, mutta enemmistö usein päättää niin politiikassa kuin uskonnollisissa kysymyksissä sen, mikä on oikein, mikä väärin, mikä on normaalia ja mikä on epänormaalia.

Samaan kysymykseen törmään usein alkoholinkäytössä. Suomessa on täysin normaalia käyttää alkoholia. Vaikka sitä käyttäisi lievästi liikaa, sekin koetaan normaaliksi, koska näin meillä on Suomessa ollut tapana. Sen sijaan ihminen, joka ei käytä pisaraakaan alkoholia saattaa kokea - ihme kyllä - syrjintää. Vähän samaan tapaan kuin Suomen itsenäistymisen aikaan ei ollut lainkaan coolia olla sosialismiin kallellaan tai joissakin kaupungeissa ei ole kovin coolia kannattaa "väärää" jalkapallo- tai jääkiekkojoukkuetta. Mikä ikinä on normaalia määritellään siten aina jollakin tietyllä alueella hallitsevan käsityksen mukaan.

Siihen mikä on normaalia ja mikä epänormaalia sen sijaan saatetaan suhtautua puritaanisesti tai lähes uskonnollisella kiihkolla. Jos jotkut uskonnolliset liikkeet suorastaan vieroksuvat ja pelkäävät homoseksuaaleja, samaan tapaan tuohon kauneuden, ulospäinsuuntautuneisuuden ja iloisuuden kulttuurin sisäistäneet näkevät hiemankaan "tavallisemman" näköiset ihmiset. Hoikkuusihanteen vallassa lieväkin ylipaino on merkki henkisestä velttoudesta, ilottomuudesta yms. Samoin tähän kulttuuriin voidaan laskea positiivisen asenteen niin sosiaalista juomista ja huumeidenkäyttöä kohtaan. Joskus on coolia juoda tiettyjä drinksuja ja vähintään kokeilla happoja. Alkoholin- ja huumeidenkäytön vakiintuessa osaksi kulttuuria, kieltäytymisestä tulee rohkeudenpuutetta, ei coolia.

Samalla logiikka alkaa hyvin helposti vaikuttaa kielenkäyttöön. Positiivisia merkityksiä liitetään ei vain hyvännäköisyyteen, bilettämiseen ja matkustamiseen, vaan yhtä hyvin huumorintajusta ja laajasta musiikkimausta voi tulla trendikkäitä juttuja. Useammin kuin kerran olemme saattaneet törmätä ihmisten omiin luonnekuvauksiin, joissa he kertovat olevansa huumorintajuisia. Meillä, kuten heillä itselläänkään ei kuitenkaan ole minkäänlaisia mittareita, jotka kertoisivat heidän sijoittuvan edes keskivaiheille huumorintajussa. Itseasiassa heidän huumorintajunsa saattaa olla kertakaikkisen laimeaa,  virkamiesmäistä tai kipeää. Mitä ikinä ihmisten huumorintaju on, sillä ei ole suurtakaan merkitystä, vaan sillä on, millaiset sananparret ihmisten mieliin iskostuvat. Avoimuuden ollessa trendikästä, voimme ajatella musiikkimakumme olevan varsin laajaa, laajempaa ainakin kuin monella muulla. Laaja musiikkimakumme saattaa pitää sisällään konemusiikin, popin ja rockin, niin koti- kuin ulkomaisen. Mutta mitäpä, jos ystävämme soittaa meille jazzia, klassista tai etnoa? Olemmeko edelleen avoimia kaikelle kuulemallemme vai käykö niin, ettemme itseasiassa tiedä kaikkia maailman genrejä. Huumorintajussa tämä tarkoittaa sitä, että itseasiassa elämän "suola", kipeät kohdat on tunnettava, jotta huumori ei itseasiassa kukkisi liian usein sopimattomaan aikaan eikä tulisi heitettyä täysin tietämättä asenteellisia tai rasistisia juttuja.

Kaikesta huolimatta meille on opetettu, mitä on normaali ja mitä on epänormaali. Koulun ja kodin opettamat "normaalit" saattavat olla hyvin erilaisia kuin kaveripiiristämme tai mediasta imemämme käsitys "normaalista". Olemme jatkuvasti viestien ristiaallokossa, josta me sisäistämme vain osan. Tuo sisäistäminen on joidenkin kohdalla huomattavasti summittaisempaa kuin toisilla, koska kaikilla perhetausta ei ole täysin kunnossa. Heidän on silloin helpompi ottaa vaikutteita mediasta tai kaveripiiristä. Idea menestyksestä saattaa päätyä päälaelleen toisaalta kummassakin tapauksessa. Koulu antaa meille pääsääntöisesti puolueetonta tietoa, sen sijaan kotoa, mediasta ja kaveripiiristämme saatamme imeä malleja, jotka eivät ole meille itsellemme hyväksi. Asenteita, jotka siloittavat tietä menestyksestä epäonneen, jopa ennenaikaiseen kuolemaan.

Itsetuhoisten käyttäytymismallien iskostuminen ns. bilekulttuuriin käy itseään vastaan. Koska tärkeintä on näyttää hyvältä ja mennä muiden mukana, ihmiset eivät tiedosta tekojensa motiivia tai sen suuntaa. Alkoholin- ja huumeidenkäyttö voivat murskata ihmisten pienimpiäkin haaveita. Menestymisen paine johdattaa ihmiset huomattavasti mitättömämpiinkin ongelmiin. Kaikki eivät kestä jatkuvia paineita, vaikka he eivät käyttäisi alkoholia ja huumeita. Heidän mielensä ja kuntonsa saattavat pettää, he saattavat sairastua, vaikka ulkoisesti mitään syytä ei tuntuisi olevan. Hymyilevät ja ihmiset voivat jäädä yksin sairauksiensa kanssa, kun heidän "ystävänsä" kääntävät selkänsä. Sairastaminen harvoin sopii yhteen menestymisen kulttuurin kanssa. Inhimillinen heikkous on lakaistava pois näkyvistä, joka tekee vielä tunteiden esittämisestä heikkoutta. Ilonkyyneliä toki saa vuodattaa, koska se viimeistään on merkki siitä, että menestyminen on jotakin fantastista.