Vain ihmiset kehittävät merkitysjärjestelmiä tai näin yleisesti ajatellaan. Ihmisillä on merkkijärjestelmät, kieli ja kulttuuri, eläimillä ei. Koska symbolien luonteeseen ikään kuin oletetusti liittyy se, että ne ovat vain ihmisten "pääomaa", luonto suljetaan pois symbolien käyttäjänä. Kaikesta huolimatta ihmiset itse ovat kehittäneet luonnosta ja taivaankappaleista symboleja. Mitä esimerkiksi tarkoittaa tähdenlento? Ihminen on täysin osaton tuohon tähdenlentoon, mutta siitä huolimatta se symboloi jotakin.

Huomionarvoisempaa on se, että koska ihminen on kommunikoiva, viestivä olento, hän yrittää jatkuvasti etsiä ympäristöstään merkityksiä. Näin on ollut luultavasti niin kauan kuin ihminen on käyttänyt edes jonkinlaista kieltä, sillä eläimilläkin on jonkinlainen ymmärrys merkeistä. Savu, pieni tärinä maassa, epämääräinen kohina ovat kaikki luonnossa eläville eläimille signaaleja, jotka vaativat toimintaa. Siinä missä ihmiset eivät edes ole vielä havainneet luonnon viestejä, eläimet ovat jo reagoineet. Näin mm. vuoden 2004 lopun tsunamin aikaan, kun eläimet tiesivät välittömästi paeta korkeammalle merenpinnasta. Ihmiset pulikoivat vielä tässä vaiheessa vedessä. Taas luonnossa eläneet ihmiset mm. Andaman-saarilla (jarawa- ja sentinelese-heimo) reagoivat välittömästi eläinten kanssa. Ainakin suurin osa ihmisistä pelastui, vaikka saaret ovat pieniä, eivätkä edes erityisen korkeita.

Siten itseasiassa ihmisten tulkitsemat merkit eivät ole vain ihmisten luomia ja jakamia. Eläimet ymmärtävät merkkejä, mutta eivät välttämättä ymmärrä symbolien merkitystä. Kuitenkin ihmisillä on taipumus hahmottaa maailmaa omasta, inhimillisestä käsityskyvystään käsin. Ihmisen logiikkaa sanoo kuin koira häntää heiluttaessaan pyrkii viestimään meille (signaalein), että koira pitää olostaan ja on innostunut, että myös luonto tekee näin. Samoin ihmisen logiikka olettaa, että kaikella, joka viestii meille on oltava mieli. Ilman mieltä ei ole muuta kuin epävarmuutta, sekasortoa ja järjettömyyttä, kaaos. Kun kaiken olevaisen taakse oletetaan mieli, samalla hyväksytään ajatus siitä, että luonnolla voi olla intentio, pyrkimys. Sade pyrkii viestimään meille jotakin, aivan siinä missä tähdenlento, tulvavesi, auringonpimennys tai pitkä kuivuusjakso.

Käytännössä ihminen kykenee näkemään signaaleja kaikkialla, niin kauan kuin se jollakin tavalla seuraa ihmisen omaa, sisäistä logiikkaa. Ihminen, joka ymmärtää sateen syntyvän luonnollisena ilmiönä ei tulkise sadetta samalla tavalla kuin sadetansseja suorittava samaani. Samoin hyvin maallisesti aviolliseen pettämiseen suhtautuva näkee syyt siihen hieman eri valossa kuin fundamentalistimuslimi tai -kristitty. Ristiriita erilaisten katsomusten ja kulttuurien välillä syntyy siis ymmärtämisestä tai paremminkin siitä, että kaksi näkemystä ei kommunikoi keskenään ja niiden sisäiset logiikat ovat tyystin erilaiset. Samanlaisia ristiriitoja voi löytää arkipäivästä perheessä, kasvatuksessa ja paikalla. Kaikessa on lopulta kyse jaettujen merkitysjärjestelmien logiikasta. Yksi selkeimmistä arkipäivään liittyvistä eroista on oikean- ja vasemmanpuoleinen liikenne. Oikeanpuoleiseen liikenteeseen tottuneella voi olla suuren suuria vaikeuksia joutuessaan ensimmäistä kertaa autoilemaan maassa, jossa kaikki toimii ikään kuin nurinperin. Kaikesta huolimatta molemmat järjestelmät ovat aivan yhtä toimivia.