Kuulin ensimmäisen kerran jo lapsuudessa, kenties teini-iässäni, että matkailu avartaa. Eri puolille maailmaa ei kuitenkaan vielä parikymmentä vuotta sitten matkustettu yhtä paljon, yhtä huokeaan hintaan kuin tänä päivänä. Vieraat kulttuurit ovat jääneet melko vieraiksi myös lukuisille muille, jo ennen 1900-lukua, vaikka he olisivat matkailleet siellä ja täällä.

Sinällään matkaamisen historian voisi jollakin tavalla sovittaa nomadiseen elämäntapaan. Ihmiset vaelsivat pitkiä matkoja, mutta heillä oli aina käytännössä koti mukanaan. Siellä mihin nomadit majansa kulloinkin pystyttivät, oli heidän uusi kotinsa. He törmäsivät lisäksi muihin kulttuureihin pitkälti sattumalta tai sitten heillä oli jotakin kaupankäyntiä vieraiden heimojen kanssa. Matkaaminen saattoi heidät yksiin vieraan kulttuurin kanssa, he oppivat näiden kaupankäyntitapoja, kenties hieman kieltä, mutta siihen toisen kulttuurin ymmärtäminen ja tarve sille päättyi.

Myöhemmin matkaamisesta tuli osa valloitusideologiaa. Tavalliset kansalaiset eivät edelleenkään päässeet pitkille matkoille kuin kenties etsiäkseen karkoitettuja tai kadonneita omaisiaan, tai sitten he olivat osa valloitusarmeijaa. Sen sijaan johtajat ja päälliköt johtivat armeijoita ja tekivät matkaa aivan muut asiat mielessään kuin uuteen kulttuuriin tutustuminen. He eivät suinkaan nähneet maailmaa kulttuurisesti avarana, vaan maa-alaltaan ja kansaltaan. Siellä mihin he matkasivat ihmisistä piti tulla heidän alamaisiaan ja kaikista maailmankolkista, joihin he pysähtyivät tuli heidän maitaan. Samalla kulttuurit törmäsivät ja vieraat alueet pakotettiin tai alistettiin juuri kyseisen valloittajakuninkaan kulttuuriin.

Seuraavana omaa maailmankuvaansa avartamaan lähtivät lähetyssaarnaajat ja uskonnolliset armeijat. Kristityt lähtivät viemään sanaa Amerikkaan, Aasiaan ja Afrikkaan. Muslimit puolestaan hyökkäsivät Lähi-Idästä Pohjois-Afrikkaa myöten Espanjaan ja toisaalta Turkin kautta Keski-Eurooppaan. Heidänkään tavoitteenaan ei ollut ymmärtää vieraita kulttuureja ja avartaa omaa maailmankatsomustaan. He joutuivat tekemisiin kulttuurien kanssa joista ei ollut aiempaa tietoa. Siten kohtaamiset saattoivat olla yllättäviä. Seuraava toimenpide oli jälleen asettaa oma kulttuuri uuteen kulttuuriin. Maista, joihin matkaajat päätyivät tuli heidän maitaan, joissa oli puhuttava heidän kieltään ja uskottava heidän tavallaan.

Uudella ajalla matkaaminen on vain lisääntynyt. Lentokoneet, laivat, junat ja autot mahdollistavat sen, että lähes jokainen maailman kolkka on saavutettavissa. Teknologisen kehityksen myötä asenteet ovat muuttuneet hieman, mutta jäänteet vanhasta ovat edelleen olemassa. Turismi on myötävaikuttanut muunmuassa siihen, että tietyissä kolkissa maailmaa puhutaan suomea enemmän kuin sitä kieltä, jota siellä kaiken järjen mukaan tulisi puhua. Suomalaiset matkaavat helposti paikkoihin, joissa he kohtaavat muita suomalaisia ja voivat käyttäytyä "suomalaisemmin" kuin käyttäytyisivät kotonaan. He päätyvät kohteisiinsa irroittelemaan, unohtamaan Suomessa väijyvän arjen ja käyttäytyvät sen mukaisesti - huonommin kuin kotimaassaan.

Toisaalta maailmasta on tullut ikään kuin päättymätön basaari. Siellä missä on halpaa, on hyvä olla. Ihmiset matkaavat esimerkiksi Suomesta huomattavasti enemmän maihin, joissa heidän rahalleen on enemmän katetta. Ruoka, kokemukset, lahjat, tupakka ja alkoholi vetävät keskiluokkaisia ihmisiä puoleensa ja heidän puheistaan kuulee pääsääntöisesti, mikä on ollut reissun kohokohta tai tärkein motiivi. Yhdet puhuvat eksoottisista tai halvasta ruoasta, toiset luettelevat paikkoja joissa ovat käyneet, kolmannet tuovat mukanaan niin muille kuin itselleen tavaraa ja viimeiset tässä sarjassa eivät välttämättä muista matkastaan muuta kuin sen, että oli viinaa ja sitä on mukana myös kotiin palatessa. Aivan oma lukunsa ovat ihmiset, jotka lähtevät tiettyihin maihin vain siksi, että siellä on halvat prostituoidut.

Aidosti vieraasta kulttuurista kiinnostuneet ovat hekin vaarallisilla vesillä. Vaikka matkaan lähtisi sillä mielellä, että he haluavat vain nähdä erilaista elämää ja tutustua vieraisiin kulttuureihin, heidän ideologiansa tulee hieman samoista juurista kuin valloitusideologia. Siellä missä ihminen ei ole käynyt, se olisi sitä vielä suoremmin. He haluavat nähdä jonkin kansa, johon kukaan ei ole koskaan törmännyt. Heistä tulisi ensimmäiset ihmiset, jotka saattaisivat viedä vieraan kansan pariin sairauksia, jotka tappaisivat puolet väestöstä. Heitä kenties ei paljoa liikuttaisi se heidän palattuaan kotimaahan, koska päällimmäisenä heillä olisi mielessä aidosti ainutlaatuinen kokemus. Toisaalta jos kansat ovat jo kohdanneet vieraita kulttuureita, kenties osaksi sulautuneet niihin, yhä uudet kävijät tarkoittaisivat lähinnä sitä, että vieraista kulttuureista revitään irti se mitä halutaan. Näin ollen länsimaalaisen mielessä on lähinnä se, että minulle kokemuksia, minä tulin tänne tapaamaan teitä ja imemään sisuksiini teidän kulttuurianne. Sen sijaan vieras kulttuuri ei saisi näiltä matkailijoita yhtään mitään. Tällä ideologialla heidät alistetaan yhä uudelleen länsimaisen valloittajan toiveille.

Vierailut maailman suurissa kaupungeissa ja sellaisissa kulttuureissa, jotka ovat "täydellisen länsimaalaistuneet", ovat kenties turvallisimpia. Ne eivät kuitenkaan ole aivan yhtä eksoottisia kuin matka kauas, vieraisiin kulttuureihin. Niistä on revittävissä irti kokemuksia yhtälailla, mutta ihmisten vertaillessa kokemuksiaan on aivan eri asia puhua Brasilian Amazoniasta kuin Lontoosta. Näemme maailman kaikesta avoimuudestamme ja avartuneisuudestamme huolimatta juuri siinä valossa ja sillä tavalla kuin haluamme.

Kulttuurimme pursuaa erilaisia arvostuksia, jotka imemme salakavalasti sisäämme. Omaksuttuamme oppimamme alamme tiedostamattamma ruokkia tuota näkemystä asioista. Lausahduksesta "matkailu avartaa" tulee kyseenalaistamaton tosiasia. Emme ajattele tuon lausahduksen sisältöä tai missä yhteydessä se on mahdollisesti ensimmäisen kerran lausuttu. Emme myöskään ymmärrä historiallisia viitteitä, emmekä välitä lopulta siitäkään, mitä matkailu loppuen lopuksi merkitsee vieraille kulttuureille, ympäristölle tai meille itsellemme. Pääasia on ajatus, että matkailu avartaa.

Tuon lausahduksen purkaminen edes pintapuolisesti pistää kysymään: "millainen matkailu?", "mihin/miten pitää matkata?" ja "millä tavalla avartaa?" Voidaanko kiistattomasti väittää, että matkailu on avartanut esimerkiksi minun maailmankäsitystäni? tehnyt minua avoimemmaksi ihmisenä? Omakohtaisen kokemukseni mukaan maailmankäsitykseeni on vaikuttanut huomattavasti enemmän esimerkiksi perheeni, omat oivallukseni (matkat itsessäni) ja yhteiskunta. On toki vaikea verrata esimerkiksi suomalaista yhteiskuntaa muihin, jos niistä ei ole kokemusta. Mutta miten kauan on elettävä toisessa yhteiskunnassa, jotta siitä voi sanoa yhtään mitään? Miten kauan lopulta on elettävä Suomessa voidakseen varmuudella ja kiistattomasti väittää jotakin meidän yhteiskunnastamme? Asiat eivät ole aivan niin yksinkertaisia kuin tunnuslauseet, jotka on taottu meidän mieliimme. Kaikkein surullisinta tässä on se, että vielä siinäkin vaiheessa, kun ensimmäisen kerran joku kyseenalaistaa valtion, yhteiskunnan, matkailun, uskonnon tai suosikkijoukkueemme paremmuuden, me nousumme itse vastustamaan ajatusta. Niin syvälle nämä lopulta merkityksettömät tunnuslauseet ovat meihin juurtuneet.