Papeilla on symbolista valtaa seurakunnan rivijäseniin. Todellista valtaa heillä ei nykyään ole siinä mittakaavassa kuin aiemmin, jolloin he saattoivat olla vangitsemassa ja rankaisemassa kansalaisia, jos nämä jättivät saapumatta sunnuntaikirkkoon tai osoittivat muulla tavoin olevansa kerettiläisiä. Tänä päivänä papit ovat kansan palvelijoita, mutta astuessaan saarnastuoliin, he käyttävät hyväksi sitä vähäistä valtaansa, jota heillä edelleen on. Heillä on oma tilansa ja paikkansa, jossa he voivat sanoa lähes mitä sylki suuhun tuo, kunhan se tapahtuu tiettyjen, kirkollisten ja uskonnollisten normien mukaisesti. Se valta, jota he käyttävät, vaikuttaa kuulijoiden asenteisiin, vahvistavat niitä ja he saavat sanoillaan aikaan erilaisia mielenliikutuksia sekä toimintaa.

Symbolista valtaa käytetään myös perheissä. Vanhempien valta lapsiin nähden on yhtälailla valtaa, jossa pyritään sanoilla saamaan aikaan toivotunlaista käytöstä. Parisuhteessa elävät ihmiset edelleen käyttävät toisiinsa vastaavanlaista valtaa. Suhteessa saattaa olla mm. taipumusta vaikuttaa toisen pukeutumiseen. Ihmisten on toimittava niin kuin tuntuu yhdestä osapuolesta oikealta, ja heidän on näytettävä siltä kuin yhdestä osapuolesta tulisi näyttää.

Symboli on merkki, jolle on annettu tietty merkitys. Symboleja ovat mm. liikennemerkki, kielen sanat, krusifiksi tai esimerkiksi punainen jääkaappimagneetti. Yhteiskunta tai pienempi yhteisö, jopa vain yksilöt keskenään, voivat antaa näille symboleille merkityksiä. Ne siis saavat haluttuja merkityksiä vain silloin kuin nuo merkitykset ovat jaettuja. Esimerkiksi STOP-merkki tarkoittaa pysähtymispakkoa vain niille, jotka ymmärtävät, mitä tuo merkki tarkoittaa. Samoin kun sanomme intialaiselle sanan "pysähdy", hän ei ymmärrä sitä. Edelleen krusifiksi merkitsee jotakin vain niille, jotka ymmärtävät mikä krusifiksi on ja ne, jotka ymmärtävät mitä punainen magneetti ovessa tarkoittaa, tietävät mistä on kyse.

Symbolit viestivät, mutta niin kauan kuin niitä ei ymmärrä, kommunikaatioita ei synny. Toki symbolien merkitys voi olla neuvoteltavissa siinä tapauksessa, että sekä symbolia käyttävä henkilö että sitä tulkitseva jakavat edes jonkinlaisen merkitysjoukon keskenään, esimerkiksi kielen. Krusifiksin merkityksestä voidaan käydä siis keskustelua vain, jos kaksi ihmistä puhuu samaa kieltä. Toinen puoli symboleissa on kuitenkin se, että niitä käytettäessä ihmiset voivat lähettää signaaleja, joilla on tarkoitus saada aikaan toimintaa. Eli käytännössä symboli itsessään on vielä tyhjä. Merkitys syntyy merkityksenannossa ja siinä, että tuo merkitys jaetaan ja ymmärretään. Kuitenkin lopullinen toiminta syntyy siitä, että symboli lähettää signaalin. Liikennemerkki itsessään on vain liikennemerkki, jolla on symbolinen merkitys. Kun tuo merkitys on jaettu, se lähettää autoilijalle tai jalankulkijalle signaalin, joka pyrkii vaikuttamaan ihmisen toimintaan.

Symbolisella vallalla ei siis sinänsä ole tekemistä symbolin kanssa. Saarnastuoliin noussut pappi saattaa lueskella niitä näitä ilman suurempaa vaikutusta. Sen sijaan, jos hänen tarkoituksensa on saada seurakunnassa aikaan toimintaa, hän lähettää signaaleja. Ne voivat olla hyvin suoria tai sitten piilotettuja. Suora signaali voisi olla esimerkiksi se, että hän pyytää seurakuntalaisia nousemaan. Piilotetumpi signaali voi olla rivien välistä luettavissa oleva muistutus, huomautus tai uhkaus. Hän saattaa sanoa, että: "Jeesus sanoi, että yksikään joka hänen uskoo ei joudu kadotukseen." Kyseessä ei ole suoranainen käsky tai kehoitus, vaan merkitys on luettava jostakin rivien välistä. Kuten symbolien ymmärtämisessä, myös signaalien ymmärtäminen vaatii merkitysten jakamista. Jos ihminen ei tiedä kuka tai mikä Jeesus oli, hän ei voi ottaa kantaa koko lauseeseen. Tilannetta ei helpota se, että ihminen tietää, kuka Jeesus oletettavasti oli tai mitä on kadotus, tuo merkityssisältö on lisäksi uskottava.

Vallankäyttö siis perustuukin siihen, että signaalin vastaanottaja uskoo. Jos vanhempi on menettänyt lapsensa kunnioituksen, vanhempi voi komentaa lastaan siivoamaan turhaan. Samoin ihminen, joka ei usko liikennemerkkien olevan yleisen turvallisuuden kannalta hyväksi tai, että kaikkia liikennemerkkejä tulee totella, saattaa totella liikennesääntöjä valikoiden. Koko vallankäytössä ideana on se, että viesti kulkee johdonmukaisesti, ja jos liikennesäännön rikkomisesta uhataan sakolla, tuo sakko pitäisi saada joka tilanteessa kun sääntöjä rikotaan. Sillä hetkellä kun toinen vanhemmista kieltää lastaan tekemästä jotakin ja toinen vanhemmista sallii, lapsi menettää luottamuksensa hyvin usein siihen, joka kieltää. Samoin liikenteessä kulkeva saattaa kyseenalaistaa tiettyjen liikennemerkkien ja liikenteenvalvonnan mahdin sillä hetkellä, kun hän ei saa sakkoa punaisia valoja päin ajamisesta. Miksi totella punaista valoa sellaisissa paikoissa, joissa hyvin harvakseltaan liikkuu muita autoja ja vielä vähemmän poliiseja?

Toinen tapa käyttää symbolista valtaa on lähettää sellaisia signaaleja, että tietynlaisesta toiminnasta saa palkkion tai ainakin hyvän mielen. Kannustus saattaa saada ihmisen paremmin toimimaan toivotulla tavalla. Silti on huomattava, että tässäkin tapauksessa kannustuksen on oltava johdonmukaista. Tietynlaisen käytöksen on oltava suositeltavaa tilanteesta huolimatta, esimerkiksi liikennevaloihin pysähtymisen. Jos ja kun kannustus muuttuu ristiriitaiseksi ja kehoitukseen tulee mutta-lause, ollaan hieman samassa tilanteessa kuin kielloin ja käskyin määrittyvässä vallankäytössä. Samoin kotioloissa lasta on kannustettava esimerkiksi siivoamaan huoneensa, koska silloin huoneilmasta tulee parempaa ja kaikilla on mukavampaa. Sillä hetkellä kun vanhempi ei itsekään usko kehoituksiinsa ja neuvoihinsa, niistä tulee mitättömiä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että hyvinkin tunnettu lausahdus "älä tee niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä käsken", on täyttä puutaheinää. Vanhemman, viranomaisen ja papin on toimittava täsmällisesti omien periaatteidensa mukaisesti tai hän mitätöi lähettämänsä signaalit.