Ikäero aiheuttaa keskustelua. Varsinkin kun puhutaan parisuhteesta. Normaalisti ajatellaan, että miehen on oltava naista vanhempi, koska mies kehittyy psyykkisesti hitaammin kuin nainen. Kenties asia on näin, ainakin siitä näkökulmasta, että nainen kasvatetaan pääsääntöisesti säntillisempään, organisoidumpaan elämään, jossa muut ihmiset ovat olleellisesti tärkeässä roolissa. Mies puolestaan kasvatetaan hieman toisenlaisella filosofialla. Tärkeää eivät ole niinkään säntillisyys tai muiden ihmisten mielipiteet, tunteet, vaan enemmänkin eteenpäin meneminen. Jos miehelle jossakin vaiheessa opetetaan, miten muita ihmisiä tulisi ajatella, niin viimeistään armeijassa: omaa kansakuntaa on suojeltava vaikka asein, jos vihollinen hyökkää. Siihen miehen kohdalla sitten päättyy koulutus muiden huomioonottamisesta.

Jotenkin näistä yhtälöistä on vedetty johtopäätelmä, että naiset olisivat henkisesti kehittyneempiä kuin miehet. Tiedä häntä. Olemme kaikki ihmisiä ja jotkut miehistä saavat hyvinkin vastaavan kasvatuksen kuin naiset. Nykyaikana jotkut naiset puolestaan ottavat itse elämässään sellaisen roolin kuin miehille tulee "luonnostaan". Välinpitämättömyys on raa'asti eriytyneiden ideologioiden maailmassa helpompaa niin naiselle kuin miehelle. Yhtenä esimerkkinä voi nähdä nuorten humalakäyttäytymisen ja miten nuoret itseään ilmaisevat näissä tilanteissa. Miehet vetävät pään täyteen, eivät pahemmin mutise krapulaansa, koska tiedossa on, mitä seuraa. Samoin miehet sekoilevat naisten kanssa ja tietävät, ettei aina hyvää seuraa. Naiset puolestaan purnaavat jälkitilojaan ja tyhmyyttään, kun sekoilevat miesten kanssa. Vaikka humalahakuisuus ei mielestäni osoita kypsyyttä sen enempää miehiltä kuin naisilta, miehet käyttäytyvät humalatilansa selvittämisessä nähdäkseni naisia kypsemmin ja järkevämmin.

Kun puhutaan henkisestä kypsyydestä, mihin sillä lopulta tarkalleen viitataan? 1990-luvulla tehdyssä kännykkätutkimuksessa käytettiin eläytymismetodia. Tämän metodin olennainen juoni on siinä, että jokaisen vastaajan on jatkettava heille annetun tarinan alkua (tai annetua loppua edeltänyttä tarinaa). Tarina oli pohjimmiltaan seuraava: "Matti/Maija istuu klassisessa konsertissa ja aivan sen hiljaisimmassa osassa hänen kännykkänsä alkaa soittaa Säkkijärven polkkaa, Matti/Maija..." Vastauksissa niin miehet kuin naiset olivat toistensa reaktioista yksimielisiä. Niin miehet kuin naiset ajattelivat Matin vaientavansa puhelimensa ja jatkavansa konsertin kuuntelua. Miehet ja naiset sen sijaan olivat Maijan reaktiosta yksimielisiä: Maija menee paniikkiin, yrittää ohittaa hänen vierellään istuvat, juoksee käytävää pitkin pois salista vastatakseen puhelimeen..." Kertooko tämä tarina myös naisten henkisestä kypsyydestä?

Meille opetetut asiat eivät tee meistä ihmisistä kypsempiä. Pitkälti reaktiomme erilaisissa tilanteissa kertoo kypsyydestämme. Siihen nähden miehet ovat selvästi rationaalisempia ja rauhallisempia, naisilla on taipumusta puolestaan olla empaattisempia ja huolellisempia. Molemmilla sukupuolilla on hyvät ja huonot puolensa, omat epäkypsyytensä. Kuitenkin olemme yksilöitä. Siinä missä 36-vuotias miehellä saattaa edelleen olla vaikeuksia ajatella rationaalisesti ja rauhallisesti, 18-vuotias tyttö saattaa omata näitä mieheltä puuttuvia ominaisuuksia. Samoin 17-vuotias poika saattaakin osoittautua empaattisemmaksi ja huolellisemmaksi kuin 42-vuotias nainen.

Parisuhteissa kyse ei ole siitä, kuka on kypsempi missäkin asiassa. Usein puhutaan "kemioista" ja toisiaan täydentävistä ihmisistä: jos toiselta puuttuu jotakin, toisella on sitä. On huomattava myös, että kokemuksella on tietty merkitys parisuhteessa. Jos toinen on tottunut olemaan keski-ikäisten ihmisten kanssa, hänen voi olla todella vaikea sopeutua parikymppisten maailmaan. Heidän välillään on ammottava kuilu, joka syntyy heidän ikäerostaan, sukupolvien välisestä erosta. Jos taas molemmat ovat tottuneita olemaan niin parikymppisten kuin keski-ikäisten seurassa, tuo kuilu ei ole niin valtava.

Aivan omanlaisiaan ovat parisuhteet, joita ei ole koskaan tarkoitettukaan vakaviksi. Useampi yli 80-vuotias miljonäärimies on mennyt naimisiin parikymppisen naisen kanssa. Kyse ei ole edes yhden sukupolven välisestä kuilusta, vaan kokonaisten aikakausien kuilusta. Toinen on saattanut olla mukana maailmansodissa ja toinen on sotinut lähinnä vanhempiensa kanssa luvasta käydä ostamassa rintaliivejä kaupasta. Koska itse en ole myöskään kovin sukupuoliorientoitunut, minua ihmetyttää: jos on jollakin tavalla hyväksyttävää tai edes etäisesti luonnollista, että 80-vuotias mies tapailee parikymppistä naista, miksei 80-vuotias nainen voisi tapailla parikymppistä miestä? Toki pop-maailman huipulla oleva nyt yli 50-vuotias Madonna Louise Ciccone on hiljalleen kääntämässä nurin näitä stereotypioita. Uskoakseni pop-ikonina ja nuorten ihmisten ympäröimänä, Madonnalla saattaa olla jopa jonkin verran kokemusta häntä huomattavasti nuorempien ihmisten maailmanmenosta.

Ikä on vain numero-logiikka on toisaalta totta, toisaalta ontuva. Viime kädessä kysymys on myös toisen ihmisen huomioonottamisesta. Jos ja kun ikäero on liian suuri, pelkkä toisen sukupolven ymmärtäminen ei riitä. On myös ymmärrettävä, milloin luo lähinnä itselleen mielikuvia siitä, että toinen ymmärtää. Hieman samaan tapaan kuin koirien kanssa. Monet ihmiset pitävät koiria luotettavimpina ystävinään, vaikka koira ei koskaan olisi ymmärtänyt sanaakaan siitä, mitä toinen sanoo. Jotkut ovat valmiita menemään naimisiin koiransa kanssa, koska koira on ainoa olento, joka ei ole koskaan loukannut. Aivan sama pätee aikuisten miesten tai naisten ja selvästi alaikäisten lasten suhteissa. Kyse on fantasiasta. Koira ei välttämättä (vaikka olisi sukukypsä) nauttisi sanan varsinaisessa merkityksessä yhtään enempää seksuaalisesta puuhastelusta ihmisen kanssa kuin lapsi aikuisen ihmisen kanssa. Siitä huolimatta ihmisellä on taipumus ajatella tai toivoa, että se toinen osapuoli pitää hänestä, koska ei koskaan sano vastaan. Koira saattaa purra omistajaansa, pitäisikö myös lasten opetella puremaan?