Yksilön uskomukset ja asenteet eivät ole kovinkaan yksinselitteisesti selitettävissä. Lisäksi, vaikka me saattaisimme löytää helponkin selityksen yhden yksilön asenteille ja uskolle, toisen kohdalla meidän selityksemme olisivat ontuvia tai hyvinkin puutteellisia.

Esitin jossakin aiemmassa kirjoituksessani, että yksilö on ikään kuin uskonnon "atomi". Minua on ehtinyt hieman häiritä se, miten pääsääntöisesti ja lähes systemaattisesti uskonnosta puhuttaessa puhutaan useiden ihmisten muodostamasta "kattokäsitteestä". Esimerkiksi puhuttaessa kristinuskosta, me puhumme siitä siinä mielessä, että kristityt muodostavat kristinuskon. Se on kyseenalaistamaton siinä mielessä, että mielissämme on silloin jonkinlainen ideaalikäsitys siitä, mitä kristinusko on tai mitä siihen tulisi kuulua.

Ehkä näin onkin ja tarvitsemme kattokäsitteitä. Me tarvitsemme jääkiekkojoukkueiden fanejakin tutkiessamme tai heistä puhuessamme kattokäsitettä "sen-ja-sen seuran fani." Puhuessamme suomalaisuudesta, meidän on yhtälailla nähtävä jonkinlainen suomalaisuuden ydin, essenssi, joka tekee suomalaisesta suomalaisen. Jos ja kun kuitenkin otamme lähempään tarkasteluun kristityt, seurafanit ja suomalaiset, on hyvin nopeasti selvää, että yhdistäviä tekijöitä on hyvin vähän.

Kristityistä osa on jopa valmis hylkäämään Raamatun ylimpänä auktoriteettina, osa ei usko kovinkaan kiihkeästi Jeesukseen edes historiallisena olentona, kun vastapuolella taas ovat niitä, jotka ottavat lähes kaiken Raamatusta ja uskovat Jeesuksen tulevan jo pian uudelleen maahan ja tuovan mukanaan maailmanlopun. Seurafaneista osa huutaa isoon ääneen seuransa puolesta kannustushuutoja, kun toinen osa faneista ihmettelee, mikä noita mesoajia vaivaa. Suomalaisista osa on sentään etniseltä taustalaan lähes skandinaaveja, kun toinen osa on afrikkalaista syntyperää; ensimmäiset sekulaareja ateisteja ja jälkimmäiset muslimeja.

Yhdistävät tekijät ovat toki olemassa, mutta kirjoittaessani uskonnon "atomista" kiinnittäisin huomiota juuri siihen, miten yksilöt kokonaisuudessaan ajassa ja paikassa, osana sosiaalisia verkostoja ja historiallista jatkumoa joko jatkavat perinnettä tai muuntavat sitä. Kun tulkinnat poikkeavat toisistaan, käy lopulta niin, että yhdessä perheessä saatetaan uskoa aivan eri tavalla kuin muissa lähipiirin perheissä. Kun lapset kasvavat isommiksi, heihin on upotettu valmiiksi sellainen merkitysjärjestelmä, joka saattaa olla otollinen vastaanottamaan kokemuksia, joita he ilmaisevat eri tavalla kuin muu lähipiiri. Uskonnolliset elämykset tai "herätykset" ovat yksilöllisiä, vaikka niillä onkin historiallinen ja sosiaalinen pohjansa. Yksilö kuitenkin on se, joka omaa uskoaan viestii ulospäin ja saattaa vakuuttaa uusia ihmisiä. Yhden ihmisen kokemuksista saattaa paisua kokonainen liike.

Mahatma Gandhin kohdalla ei voida sanoa, etteikö hän ollut aikaan ja paikkaan sidottu henkilöhahmo. Kaikesta huolimatta hän oli oma persoonansa, erilainen yksilö. Hän sai koottua taakseen joukon ihmisiä, jotka halusivat vaikuttaa asioihin "gandhilaisella" tavalla.

Adolf Hitler ei myöskään ollut mitenkään erityisesti irrallaan paikasta ja ajasta. Yhtälailla hän osana muiden ihmisten jo esittämiä ajatuksia, kokosi kenties sopivaan aikaan Saksassa nuo ajatukset kirjaksi ja noustessaan poliittiseen johtoon, saattoi alkaa laajamittaisemmin toteuttaa visioitaan. Adolf Hitleristä puhuttaessa ei puhuta uskonnosta, mutta sitä ei ole syytä aliarvioida, että suuri joukko saksalaisia uskoi Hitleriin, hänen teeseihinsä ja sanoihin.

Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Lars Leevi Lestadious, Jim Jones, Siddharta Gautama, Muhammed jne. Joissa yksilöstä on tullut eräänlainen arkkityyppi, yhden uuden "polun" aloittava henkilö. Kenties on hieman liiankin yksinkertaistavaa puhua "atomista", mutta tarkoitan sillä pikemmin risteyskohtaan osuvaa henkilöä, jolla on vaikutus yksilönä useampaan ihmiseen.

Ja aivan perimmäisenä tekijänä uskonnossa kuin missä tahansa käytännössä, jota ei uskonnollisena pidetä, joku on joskus ottanut ensimmäisen askeleen. Meille vessapaperi, sanomalehdet, televisiot yms. ovat arkipäivää. Näin ei ole aina ollut. Ihmiset luonteeseen näyttää kuuluvan vastausten etsiminen, innovaatiot tai keksinnöt. Ilman tuota luonteenpiirrettä ihminen ei etsisi vastauksia ja olisi ehkä silloin hieman enemmän eläimenkaltainen.

Jos tuo luonteenpiirre olisi puuttunut, ihminen tuskin olisi koskaan katsonut taivaalle sateen alkaessa ja ihmetellyt: mitä se on, mikä kastelee minut? mistä syystä sitä tulee ylhäältä? mistä tarkalleen se tulee? Nykypäivän ihmiselle ne ovat hyvinkin itsestäänselviä asioita, vaikka kaikki eivät tarkkaan tiedäkään, miten sade syntyy. Mutta ihminen, joka ensimmäisenä on noita kysymyksiä mielessään pyörittänyt on päättynyt omaan selitykseensä. Se selitys on tuskin ollut aivan samanlainen kuin nykyajan meteorologien. Tuo selitys on kuitenkin saattanut olla siinä ajassa hyväksyttävä ja siitä on tullut yleinen. Riippumatta siitä onko tuo käsitys ollut oikein tai väärin, selitykset ovat usein tarttuvia ja mitä paremmin se ihmisten logiikkaan uppoaa, sitä varmemmin ihminen sen omaksuu. Lopulta selityksellä saattaa olla myös tunnepohjaisia vaikutuksia. Sateen alkaessa ihminen ei mietikään, miksi sataa, vaan hän on aivan varma, että esi-isät ovat suuttuneet jostakin ja se herättää pelkoa.

Uusi selitys on jälleen uusi polku, se on sillä hetkellä uuden selityksen/uskon/uskonnon "atomi". Kuten tänä päivänä pidämme niin montaa asiaa itsestäänselvyytenä, se ei olisi yksinkertaisesti mahdollista, ilman jonkinlaista kehityskulkua, jossa jollekin heränneeseen kysymykseen on löytynyt uusi selitys.