Kaikissa kulttuureissa on suosittuja ilmiöitä. Kenties yhteisössä pidetään jostakin tietystä pelistä tai jostakin tietystä henkilöstä. Yleensä tällainen suosittuus tulee esiin vasta paljon suurempien ihmisryhmien ottaessa jonkin asian "omakseen". Julkisuuden henkilöt, tietyt seurat yms. joutuvat leimallisesti faniensa ihailun kohteeksi ja voidaan puhua fanikulttuurista.

Joli Jenson (1992) huomauttaa, että faniuden arkipäiväisyydestä on hyvin vähän kirjallisuutta. Näen itse, että jonkin asian suosittuus on lisäksi kovin häilyvää: voimmeko puhua fanittamisesta vain kun puhumme julkisuuden henkilöistä? Onko tässä hieman vastaavanlainen ongelma kuin puhuttaessa uskonnoista tai ylipäätään kulttuureista? Tieteessä ja arkisessa elämässä me pääsääntöisestä haluamme nähdä kulttuurin, uskonnot ja myös faniuden jollakin tavalla pysyvänä ja isona ilmiönä. Kenties onkin helpompaa erottaa juuri näitä "suuria" ilmiöitä, koska ne on helppoa erottaa "arkipäivästä". Mitä ihmeen tutkittavaa arkipäivässä olisikaan?

Lisäksi kun puhumme uskonnoista, meille tulee ensimmäisenä mieleen kristinusko ja islam. Ne ovat ns. kirjauskontoja, jotka ovat kulttuurisesti pitkälle edistyneitä. Kun puhumme kulttuurista, meille tulee ensimmäiseksi mieleen korkeakulttuuri eli kirjallisuus, musiikki, hyvät elokuvat tai kenties eksoottiset kulttuurit, joista emme tiedä mitään. Näistä puhuessa tai kirjoittaessa voi osoittaa oppineisuutensa, oman kultturellisuutensa. Fanius sen sijaan kohdistuu ilmiöihin, joilla on tekemistä esimerkiksi joukkotiedotusvälineiden kanssa ja niiden kautta tunnetuiksi tulleisiin henkilöihin. Fanius kiinnittyy suoraan populaarikulttuuriin, joka on kaukana siitä, miten me olemme tottuneet ajattelemaan uskonnoista tai kulttuurista.

Mitä tapahtuisi, jos faniuden tutkimus tai siitä puhuminen liitettäisiin mihin tahansa suosittuun asiaan, joka on ihmiselle tai ihmisryhmille merkityksellistä. Asioihin, joita ollaan valmiita puolustamaan, sen sijasta, että niitä kritisoitaisiin tai suoranaisesti hyljeksittäisiin? Voisimmeko me löytää "faneja" sellaisille asioille kuin markkinatalous, kristinusko, bilettäminen tai tietovisailut? Uskoakseni tämä on mahdollista, kun me hieman lavennamme fanin ja toisaalta populaarin käsitteitä.

Näin tehtäessä fanius ei kohdistukaan enää mihinkään ihmisryhmiin tai ihmisiin, ei sen enempää julkisuudessa pyöriviin kuin paikallisesti suosittuihin ihmisiin. Sen sijaan faniuden kohde olisi tekeminen, jokin asia, joka on itsessään merkityksellinen.

Jos ajattelemme kristinuskoa fanittamisen kohteena, me pystymme kuitenkin edelleen löytämään palvonnan kohteena olevan henkilön, Jeesuksen. Kristinusko tai usko itsessään sen sijaan on siinä määrin merkityksellistä, että sille on löydettävissä vastaavalla tavalla vastustajansa kuin jääkiekko- tai jalkapallojoukkueille. Kristinuskon fanit voivat kohdata "toisen joukkueen" faneja, katsoa heitä silmästä silmään ja mittailla, mutta "oma joukkue" pysyy aina parempana. Sama on käännettävissä toisinpäin. Buddhalaisilla, ateisteilla ja muslimeilla on omat "fanijoukkonsa". Osa heistä on maltillisia kannattajia, osa heistä on fanaatikkoja (vrt. fani-sanan etymologia).

Bilettämisellä on kulttuurisena muotona omat faninsa. Heillä on myös vastustajansa, koska siinä missä kristinusko edustaa oikeaa elämää kristityille, bilettäminen on elämää sen kannattajille. Vastustajat löytyvät niistä, jotka kyseenalaistavat tuon käsityksen tai ovat jyrkästi sitä vastaan. Aivan kuten joku voi pitää kristinuskoa tai ateismia täysin hölmönä ajattelutapana, bilettämisessä on olemassa tyystin sama puoli. Itseasiassa ulkopuolisena bilettämistä katsova voi hyvinkin olla sitä mieltä, ettei siinä ole mitään järkeä ja se on hauskanpidon teeskentelyä pikemmin kuin oikeanlaista hauskanpitoa. Bilettämisen puolustajista löytyy yhtälailla maltillisempia kannattajia, mutta myös niitä, jotka eivät yksinkertaisesti voi ymmärtää elämää ilman. Heistä on tullut fanaatikkoja, joille bilettäminen on maanpäällinen taivas, koko olemassaolon tarkoitus.

Tietovisailut ovat nykyään suosittuja niin baareissa kuin televisioissa. Tietokisapelit ovat löytäneet puolestaan paikkansa arjessa ja vapaa-ajassa. Ne toimivat osalle ihmisistä keinona jättää harmaa arki taakse, aivan siinä missä kristinusko ja bilettäminen. Se on yksi suosittu kulttuurisen toiminnan muoto, ilmiö sinänsä. Tietovisafaneista on kenties vaikeampi puhua, koska ne vetävät ihmisiä lähes kaikista sosiaalisista ryhmistä ja koska ne ovat todellakin arjessa, esimerkiksi kodeissa, kaikki tietovisailuista pitävät ovat "faneja". Fanaattisia tietovisailijoita voisi pikemmin silloin luonnehtia ihmisiksi, jotka eivät pysty olemaan visailematta. He käyvät taistoa tiedoistaan useammassa eri foorumissa, he hakeutuvat televisioon, baareihin ja pelaavat tietovisoja kotonaan, vapaa-ajallaan. Tätä voisi pitää jopa lajina, jossa tiedolla ja oppineisuudella saattaisi olla merkitystä, vaikka kyseessä onkin populaarikulttuurinen ilmiö.

Siten niin uskonnollisuudessa, kulttuurissa kuin fanittamisessa tulisi pysyvästi erottaa ilmiöt arjesta ja niistä ihmisistä, jotka rakentavat nämä ilmiöt koettaviksi ja tutkittaviksi. Fanittamista ei ole ilman faneja, kutakin yksittäistä fania kerrallaan. Jos yksi fani tekee joskus toisen päätöksen uskonnossa, bilettämisessä tai tietovisailussa, hänen toimintatapansa saattavat muuttua siinä määrin, ettei enää lähimmäiset tunnista ihmistä. Hänet saatetaan työntää syrjään sosiaalisesta ryhmästä. Kukin fani rakentaa ja ylläpitää faniryhmää; kuten kukin faniryhmä ylläpitää ja rakentaa fania (kukin kristitty rakentaa ja ylläpitää kristinuskoa/kristillistä yhteisöä).

Yksilölliset ratkaisut ovat mahdollisia, koska me koemme lopulta maailman yksilöinä. Meidän arvomme voivat muuttua, me voimme menettää uskomme tai tulla uskoon. Me saatamme yhtenä hetkenä pitää jääkiekkoa tärkeänä itsellemme, toisena hetkenä se menettää merkityksensä. Se mikä on meille jossakin vaiheessa populaaria, yleistä ja suosittua, ei siten saata olla yleinen tapamme loputtomiin. Näin voi käydä kristinuskossa, bilettämisessä ja tietovisailuissa. Vaikka yhtenä hetkenä me saatamme pitää niitä äärimmäisenä tärkeinä asioina itsellemme ja hyvinvoinnillemme, jonakin päivänä saatamme havaita, että itseasiassa ne ovat toimineet vain kanavina purkaa ahdistusta tai tunteitamme. Huomenna me saatamme löytää uudet kanavat.